Vähin, mitä voisimme tehdä Jumalan valtakunnan työn hyväksi, on varmaankin sen ajatteleminen, mutta Paavali tyrmää jo senkin: "ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme". Koko kristillinen palvelutyö perustuu yksinomaan Jumalan antimiin, sillä "se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita". Eli yksin Jumala on kristillisen julistuksen ja palvelutyön lähtökohta, voimavara ja auktoriteetti.
Lain kirjainta tarvitaan edelleen osoittamaan ihmisen syyllisyys ja saattamaan hänet tuomion alle, että hän heräisi etsimään apua turmeltuneeseen tilaansa. Ja mistä tuo apu löytyy? Yksinkertaisesti evankeliumista - Jumalan armon ilosanomasta. Yhdessä ja nimenomaan tässä järjestyksessä lain ja evankeliumin 'dynaaminen duo' vaikuttaa ihmissydämissä katumusta ja parannusta.
Jos lakia julistetaan ilman armon evankeliumia, saatetaan ihmiset epätoivoon antamatta heille mahdollisuutta pelastua. Vastaavasti pelkän armon ja anteeksiannon julistaminen ilman lain kuolettavaa vaikutusta, ei saa aikaan katumusta, joka johtaisi parannukseen. Ja vieläpä jos ensin julistetaan armon evankeliumi, ja vasta sen jälkeen julistetaan laki, on tuloksena lakihenkinen ja ihmistekojen vääristämä evankeliumi.
"Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."
2. Kor. 3:4-6
Ehkäpä näissä kolmessa jakeessa riittää meille jokaiselle sulateltavaa joksikin aikaa eteenpäin. Ohjeet ovat yksinkertaiset, vaan tie kuulemisesta käytäntöön lienee pidempi kuin ensisilmäykseltä uskoisikaan.
Pohdittavaa
Mutta kuka on tähän kelvollinen?
Mihin perustan kristillisen palvelutyöni?
Entä mikä on kristillisen julistuksen perusta?
Lain kirjainta tarvitaan edelleen osoittamaan ihmisen syyllisyys ja saattamaan hänet tuomion alle, että hän heräisi etsimään apua turmeltuneeseen tilaansa. Ja mistä tuo apu löytyy? Yksinkertaisesti evankeliumista - Jumalan armon ilosanomasta. Yhdessä ja nimenomaan tässä järjestyksessä lain ja evankeliumin 'dynaaminen duo' vaikuttaa ihmissydämissä katumusta ja parannusta.
Jos lakia julistetaan ilman armon evankeliumia, saatetaan ihmiset epätoivoon antamatta heille mahdollisuutta pelastua. Vastaavasti pelkän armon ja anteeksiannon julistaminen ilman lain kuolettavaa vaikutusta, ei saa aikaan katumusta, joka johtaisi parannukseen. Ja vieläpä jos ensin julistetaan armon evankeliumi, ja vasta sen jälkeen julistetaan laki, on tuloksena lakihenkinen ja ihmistekojen vääristämä evankeliumi.
"Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."
2. Kor. 3:4-6
Ehkäpä näissä kolmessa jakeessa riittää meille jokaiselle sulateltavaa joksikin aikaa eteenpäin. Ohjeet ovat yksinkertaiset, vaan tie kuulemisesta käytäntöön lienee pidempi kuin ensisilmäykseltä uskoisikaan.
Pohdittavaa
Mutta kuka on tähän kelvollinen?
Mihin perustan kristillisen palvelutyöni?
Entä mikä on kristillisen julistuksen perusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.