Tänne pelkkää hyvää.

Sain emännältä pimpsaa eilen:):)

Paranin ja jaksan taas liikkua!

Päivät on valoisampia ja kevät.

Niin, pitäisi jokainen päivä ottaa kuin lahjana. Noita elonpäiviä laskelmieni mukaan on vähemmän kuin elettyjä. Vaikka nyt eletään kaamoksen aikaa, niin koetan saada joka päivälle jotakin myönteistä. On ulkoilu, on kalastus ja hiihtäminen jäällä ja metsässä. Kaikesta pitää koettaa etsiä se myönteinen ajatus. Ei sillä asenteella voi lähteä, että menisipä se tämäkin päivä nopsaan ohi. Itse nautin kaikista päivistä ja sen jokaisesta tunnista. Olipa se pilvinen tai sateinen. Mutta nuo kireät pakkaset ovat jonkun verran koettelevia. Mutta niistäkin olen saanut voimavaran. Kun pukeutuu asiallisesti, niin voi aivan hyvin ulkoilla ja rantteella halkojakin hakata. Ja verkkoavannoilla voi kulkea kovallakin pakkasella. Ja metsässä hiihdellä nuotion tehden ja pannukahvet keittäen.
Myönteisiä ajatuksia kaikille.

Sitä valitetaan syysmasennusta ja siitä kun selvitään alkaa kevätväsymysja mitä kaikkea humpuukia sitä keksitään. Onhan sitä harrastuksia vaikka minkälaisia mutta jos siinä ei ole haastetta niin ei se luo hyvänolon tunnetta. Olen yli 60 kymppinen ja mitä minä harrastan niin ei ole ikäisiäni liioin ketään. Kaikki valittelevat vaivojaan ja pihistelevät eurojaan jonnekkin sinne eläkeikään että sitten tehhään sitä ja tätä. Minä olen sitä mieltä silloin kun se tuntuu hyvältä ja siihen pystyy niin silloin se on tehtävä. Moni on oottanut sitä eläkeikää että sitten sitä raapaistaan, mutta se aika tahtoo tehä tehtävänsä kaikki haaveet jää yrittämiseksi. Jos käy niin että elää vanhaksi niin onhan mukava muistella että kun tuli tehtyä sitä ja tätä,jos muistaa. Ja jos joku haluaa haastaa minut tässä harrastuksessani niin haste otetaan vastaan. Sen kyllä tiiän että nuorissa miehissä loytyy parempia mutta kylla se tiukan kirjottaa,niinkun sananlasku sanoo.

Joka päivä naurattaa