Tarvitseeko kissa seuraa?

Tarvitseeko kissa toisen kissan seuraa vai onko kissa onnellisempi itsekseen?
222380
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

Itse otin nuoren leikatun poikakissan seuraksi tytön. Noo, se löysi seksuaalisen identiteettinsä sitten pian muuton jälkeen ja siitä tulikin iso kolli. Nyt ne tappelee ja ärsyttää toisiaan ihan huvikseen. Mutta kyllä ne joskus nukkuu sylikkäin ja nuolee toisiaan. Uskon, että niillä on toisistaan seuraa, kun olen poissa ja onhan se tappelukin virikettä tylsään sisäkissan päivään.

Olen kyllä kuullut, että jotkut kissat ei hyväksy toista. Leikkaamattomia on turha edes yrittää samaan kotiin.

Äänestä
  • itselläni oli tyttö kissa ja otin sitte poika kissan tämän tytön seuraksi.alku meni ihan hyvin..tosin tyttö ensin kuolutti poikaa.kun sitten juoduin leikkaamaan tämän pojan kaikki muuttui..poika rupesi dominoivaksi eli tappelut alkoi..välillä tosin nukuttiin sylikkäin ja nuoltiin toisia.mutta tämä tyttö kissa rupesi pikku hiljaa vaipumaan masennukseen..eli ei enää leikkinyt,syönnyt(kunnolla) ja kulki niin sanotusti seiniö pitkit!!no sitten päätin kokeila että annan pojan kaverilleni ja katson miten tyttö suhtautuu.ja niinpä meidän tytöllä alkoi taas elämä maistumaan...ja on tullut kilojakin reippaasti lisää:)ja nyt sitten poika jäi kaverilleni asumaan.sinun kannattaa ehkä harkita samaa..että annat tämän 2kisun vähäksi aikaa pois,niin näät miten tämä toinen suhtautuu siihen??ainakaan meidän tyttö ei tarvinut kaveria..vaikka luulin niin.ja yksin ku kissa on niin nehän vain nukkuu ja syö:)

    Äänestä

  • lilla kirjoitti:

    itselläni oli tyttö kissa ja otin sitte poika kissan tämän tytön seuraksi.alku meni ihan hyvin..tosin tyttö ensin kuolutti poikaa.kun sitten juoduin leikkaamaan tämän pojan kaikki muuttui..poika rupesi dominoivaksi eli tappelut alkoi..välillä tosin nukuttiin sylikkäin ja nuoltiin toisia.mutta tämä tyttö kissa rupesi pikku hiljaa vaipumaan masennukseen..eli ei enää leikkinyt,syönnyt(kunnolla) ja kulki niin sanotusti seiniö pitkit!!no sitten päätin kokeila että annan pojan kaverilleni ja katson miten tyttö suhtautuu.ja niinpä meidän tytöllä alkoi taas elämä maistumaan...ja on tullut kilojakin reippaasti lisää:)ja nyt sitten poika jäi kaverilleni asumaan.sinun kannattaa ehkä harkita samaa..että annat tämän 2kisun vähäksi aikaa pois,niin näät miten tämä toinen suhtautuu siihen??ainakaan meidän tyttö ei tarvinut kaveria..vaikka luulin niin.ja yksin ku kissa on niin nehän vain nukkuu ja syö:)

    Meidän Monni ei hyväksy toisia kissoja, vaikka leikattu onkin. Ei sitten millään, se rupeaa heti murisemaan. Toisin sanoen= ei kaipaa toista kissaa seuraksi. Tai saattaahan se tuntea olonsa uhatuksi tai olla mustasukkainen jos toinen kissa tulee taloon, mutta muuten tyytyväinen näyttää olevan.

    Äänestä

  • Ira kirjoitti:

    Meidän Monni ei hyväksy toisia kissoja, vaikka leikattu onkin. Ei sitten millään, se rupeaa heti murisemaan. Toisin sanoen= ei kaipaa toista kissaa seuraksi. Tai saattaahan se tuntea olonsa uhatuksi tai olla mustasukkainen jos toinen kissa tulee taloon, mutta muuten tyytyväinen näyttää olevan.

    meidänkään nala ei hyväksy muita kisoja vaikka tuntuu että se on välillä tosi onneton... olemme kokeilleet jo kahta kaveria mutta ei niin ei
    tosin nala on nyt leikattu en tiedä pitäisikö kokeilla uudestaan ongelmana onkin että mihin sen kissa kokelaan laittaa jos ei tule toimeen nalan kanssa....

    Äänestä

  • Siis voi leikkaamattomatkin tulla hyvin toimeen. Mulla on 3v. leikattu kolli ja 9kk leikkaamaton tyttökisu, äidillä on 1v. tyttö ja 9kk poika, molemmat leikkaamattomia. Kaikki neljä on tulleet alusta asti paremmin kuin hyvin toimeen keskenään aina kun satunnaisesti kohtaavat. Aluksi oli tietenkin vähän jotain sähisemistä ja vierastelua, mutta pian oltiin jo kavereita.
    Nää kolme nuorimmaistakin on kyllä tarkotus leikata mahd. pian, lisää kissoja kun ei toistaiseksi haluta ja tytöt ovat jo ensimmäisen aika äänekkään kiimansa kokeneet..

    Äänestä

Tottakai kissa seuraa tarvitsee, muuten ikävystyy.
Vähintään ihmisseuraa, mutta mielellään myös lajitovereita.
Minulla oli ennen muinoin yksi oranssi kollikissa, joka masentui 8-9 vuotiaana. Saimme hänet piristymään, kun otimme hänelle kissakaverin.
Sen jälkeen en ole yhtä ainoaa kissaa koskaan pitänyt, tälläkin hetkellä on kuusi kappaletta.
Hauska on heidän puuhiaan seurata: ajankulupainia, läjässä nukkumista, porukkalaukkaamista, yhteisateriointia, kaverin korvien pesua - toki joskus myös kinastelua siitä, kuka saa olla ekana sylissä...

Äänestä

mulla on kissa joka välillä viihtyy ilman muita kissoja mut nyt meil on toinen kissa joka kiusaa sitä.

Äänestä

ihmettelen mistä tämä harhakäsitys on tänne palstalle pesiytynyt!

Äänestä
  • Ainiin, kissa on itsenäinen eläin, joka ei kaipaa lajitoverin tai ihmisen seuraa ja sen tulee saada olla ulkona valvomatta, mieluiten aina. Eli ei se oikeastaan ole edes lemmikki ja kissan lemmikiksi otto on ihan eläinrääkkäystä?

    Hö.

    Äänestä

  • Sipsu kirjoitti:

    Ainiin, kissa on itsenäinen eläin, joka ei kaipaa lajitoverin tai ihmisen seuraa ja sen tulee saada olla ulkona valvomatta, mieluiten aina. Eli ei se oikeastaan ole edes lemmikki ja kissan lemmikiksi otto on ihan eläinrääkkäystä?

    Hö.

    Samaa meinasin kysyä kuin sinäkin, ehdit vain ensin =)

    Kissaeläimet metsästävät yksinään, mutta elävät kyllä yleensä laumoissa. Laku ainakin on huomattavasti onnellisempi nyt kun sillä on Peku seuranaan =) Toki me ihmisetkin kelpasimme kavereiksi, mutta onhan se toisen kissan kanssa aina erilaista: pesevät toisiaan, leikkivät keskenään, nukkuvat vierekkäin jne. Silti meidän ihmistenkin seura kelpaa edelleen =)

    Minun mielestäni kissoja pitää olla vähintään kaksi, jotta niiden luontainen käyttäytyminen pääsee oikeuksiinsa.

    Äänestä

  • Vaikkei olekaan laumaeläin, on lemmikkikissa alkanut käyttäytyä kuten laumaeläin.

    Äänestä

  • Sipsu kirjoitti:

    Ainiin, kissa on itsenäinen eläin, joka ei kaipaa lajitoverin tai ihmisen seuraa ja sen tulee saada olla ulkona valvomatta, mieluiten aina. Eli ei se oikeastaan ole edes lemmikki ja kissan lemmikiksi otto on ihan eläinrääkkäystä?

    Hö.

    et taida tietää että nää nyky kissat on aika paljon jalostettuja ne ei ole villikissoja.ja villikissaa ei mun tietääkseen edes voi ottaa lemmikiksi??ja ainakin meijän kissa haluaa minusta seuraa..ei se muuten heittäytyis selälteen kun tulen kotiin..ja se juttelee minulle.joten mä en todellakaan pidä kissan ottamista lemmikiksi eläinrääkkäykseksi.entäs te muut??

    Äänestä

  • lilla kirjoitti:

    et taida tietää että nää nyky kissat on aika paljon jalostettuja ne ei ole villikissoja.ja villikissaa ei mun tietääkseen edes voi ottaa lemmikiksi??ja ainakin meijän kissa haluaa minusta seuraa..ei se muuten heittäytyis selälteen kun tulen kotiin..ja se juttelee minulle.joten mä en todellakaan pidä kissan ottamista lemmikiksi eläinrääkkäykseksi.entäs te muut??

    Viestini oli sarkasmia, tiedätkö mitä se tarkoittaa?

    Äänestä

  • Sipsu kirjoitti:

    Viestini oli sarkasmia, tiedätkö mitä se tarkoittaa?

    tuliko sarkasmi mieleen luettuasi viestini???

    Äänestä

  • lilla kirjoitti:

    tuliko sarkasmi mieleen luettuasi viestini???

    No ei tullut mieleen, oli sen verran vaikeaa.

    Äänestä

  • Sipsu kirjoitti:

    No ei tullut mieleen, oli sen verran vaikeaa.

    minkäköhän ikänen säkin olet??12.vee..et meinaa tunnu ollenkaa aikuiselle ja jos olet niin et kyllä fiksu.jos kirjotat jotain kestä "seuraukset"!!että jaksat rupee kinaamaan.ja hei tällä sivustolla pitäisi mun tietääkseen puhua lemmikeistä..etsi sivusto mikä on tarkoitettu kinaamiseen!!!!pieni vinkki vaan sulle:)

    Äänestä

Useimmat kissat nauttivat lajitoverin seurasta, ihmisellä kun ei koskaan voi olla tarpeeksi aikaa eikä tarpeeksi kissamaiset otteet. Poikkeuksia on, mutta yleensä erakkoluonne johtuu jostakin, esim. liian aikaisesta vieroituksesta.

Jos otat pennun, ota samasta poikueesta kaksi, tulevat varmasti toimeen. Älä ota liian aikaisin vieroitettua. Aikuisesta kisssta taas yleensä näkee, pitäisikö hän toverista, mutta kissojenkin välillä vaikuttaa henkilökemiat.

Kissalaumassa on tarkka arvojärjestys, joten kahta dominoivaa luonnetta on turha yrittää yhteen. Yleensä aikuinen hyväksyy pennun helpoiten. Pennun tullessa murkkuikään, saattaa karvat pöllytä, mutta useimmiten pentu alistuu talossa ensin olleelle.

Äänestä
  • Kun meillä nyt on se parin kuukauden päästä leikattava tyttö, uskaltaisinko kokeilla tytölle leikkauksen jälkeen kaveriksi vaikka ihan pikkuista poikaa? Tietenkin poika leikkattaisiin myös, kun aika koittaa :) Ajattelin kuitenkin, että jos kokeilla uskaltaisin, olisi mukava tietää, pitäisikö meidän tyttö seurasta :)

    Äänestä

  • Silvialidor kirjoitti:

    Kun meillä nyt on se parin kuukauden päästä leikattava tyttö, uskaltaisinko kokeilla tytölle leikkauksen jälkeen kaveriksi vaikka ihan pikkuista poikaa? Tietenkin poika leikkattaisiin myös, kun aika koittaa :) Ajattelin kuitenkin, että jos kokeilla uskaltaisin, olisi mukava tietää, pitäisikö meidän tyttö seurasta :)

    Tytölle täytyy kuitenkin antaa reippaasti aikaa toipua leikkauksesta ja sen aiheuttamista hormonitason muutoksista. Eli pari viikkoa, mitä näennäisesti leikkauksen haavoista toipuminen kestää, ei riitä. Ja tuskin mistään TERVETTÄ pientä kollia ihan äkkiä saatkaan.

    Kuitenkin kaveri on hyvä hankkia mahd. ajoissa, ettei neidistä tule vanha itsepäinen rouva, jos on tullakseen. Minkä ikäisenä kissasi on vieroitettu? Liian aikaisin vieroitettu ei välttämättä tule kaveria taloonsa hyväksymään, koska sosiaalistuminen on voinut jäädä kesken ja kissa on leimaantunut ihmiseen ja näin ollen ehkä pelkää muita eläimiä (mulla tällainen), mutta itse tiedät kissasi luonteen parhaiten.

    Koita saada kaveri löytöeläintalolta, niistä yleensä saa kissan parin viikon koeajalle. Vaikka se julmalta kuullostaakin, niin vielä julmempaa olisi tytöllesi joutua elämään toisen kissan kanssa, jos hänestä ei siihen kertakaikkiaan ole. Mutta todennäköisemmin yhteiselo tulee sujumaan oikein hyvin varsinkin kollipennun kanssa. Kunhan sen sitten kanssa leikkaat niin pian kuin mahdollista.

    Äänestä

  • Sipsu kirjoitti:

    Tytölle täytyy kuitenkin antaa reippaasti aikaa toipua leikkauksesta ja sen aiheuttamista hormonitason muutoksista. Eli pari viikkoa, mitä näennäisesti leikkauksen haavoista toipuminen kestää, ei riitä. Ja tuskin mistään TERVETTÄ pientä kollia ihan äkkiä saatkaan.

    Kuitenkin kaveri on hyvä hankkia mahd. ajoissa, ettei neidistä tule vanha itsepäinen rouva, jos on tullakseen. Minkä ikäisenä kissasi on vieroitettu? Liian aikaisin vieroitettu ei välttämättä tule kaveria taloonsa hyväksymään, koska sosiaalistuminen on voinut jäädä kesken ja kissa on leimaantunut ihmiseen ja näin ollen ehkä pelkää muita eläimiä (mulla tällainen), mutta itse tiedät kissasi luonteen parhaiten.

    Koita saada kaveri löytöeläintalolta, niistä yleensä saa kissan parin viikon koeajalle. Vaikka se julmalta kuullostaakin, niin vielä julmempaa olisi tytöllesi joutua elämään toisen kissan kanssa, jos hänestä ei siihen kertakaikkiaan ole. Mutta todennäköisemmin yhteiselo tulee sujumaan oikein hyvin varsinkin kollipennun kanssa. Kunhan sen sitten kanssa leikkaat niin pian kuin mahdollista.

    Toki ajattelin pojan ottamista sitten hiukan keväämmällä, tuo katastrofiyhdistysvaihtoehto oli muuten loistava! Taidan olla hiukan yksinkertainen, kun ei se tullut mieleen :)

    Kissa on vieroitettu vain hiukan yli 7 viikkoisena, tämä on sellainen ns. katastrofipentu, joka syntyi vahingossa ja siitä piti päästä mahdollisimman pian eroon :( Muutama sisarus hänelle jäi, kun kävin tämän tytön hakemassa pois.

    Ajattelin nimenomaan juuri poikaa kaveriksi, olen kuullut että kahdelle tytölle tulee hirveän helposti reviirikiistoja, jotka saattavat olla raaempiakin?

    Äänestä

Kyllä mun mielestä kissa tarvitsee seuraa siinä missä säkin. Meillä on kissa ja koira ja ovat ylimmät ystävykset, leikkivät ja nukkuvat yhdessä. Kissa aina iltasin nuolee koiran puhtaaksi =). Siltikin mun mielessä aina välillä käy, et pitäiskö mun ottaa toinen kissa, et sais toi meijän neiti vähän seuraa lajitoveriltakin, mut toistaiseksi elellään näin =)!

Äänestä

Itselläni neljä kissaa ja kyllä he ovat erilaisia verrattuna yksin oleviin kissoihin. Olen huomannut, että yksinäinen kissa ei osaa enää "puhua" toisten kissojen kanssa ja on jotenkin sulkeutuneempi. Välillä epäilen, että onko yksinäinen sisäkissa edes järjissään enää, kun vertaan omien kissojen käytöstä siihen.

Kaikilla lajeilla on oikeus lajitoverin seuraan!
Toisaalta jos ihminen meinaa ihan tosissaan olla kissalleen seurana (ulkoiluttaa, leikkiä yms.) useamman tunnin päivässä niin sitten uskoisin pärjäävän ihan ilman toisiakin kissoja.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UuTee kirjoitti:

Tarvitseeko kissa toisen kissan seuraa vai onko kissa onnellisempi itsekseen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu