Elikkä mieheni on vankilassa ja luvassa olisi vielä 2v.. Ollut nyt vuoden.. Elän mutta aika ei kulu kun en voi tehdä mitään. Kapinaan toisen kosketusta jne. Sitä ei vaan saa... Ahdistaa ihan hirveesti kavereilla jo lapsia tai "hyvässä" parisuhteessa ite sitä on vaan linnaleskenä. Ihan hirveetä en halua menettää häntä mutta en halua elää näin. Ja jos erotaan niin menetän hänet kokonaan.. Tarvitsisin apua
Ahdistaa.. Aika ei kulu mies vankilassa
Linnaleski
17673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
LOL Robobcop ampuu noi kaikki dediksi.
Kaikilla meillä on ongelmia. Jos rakastat miestäsi, odotat häntä. Moni elää sinkkuna paljon kauemmin kuin kaksi vuotta, ja ei naimattomuuteen ole vielä kukaan kuollut. Etsi elämään sisältöä. Kiinnitä katseesi myös Jumalaan ja saat voimaa ja tarkoituksen elää.
Niin on.. Välillä tuntuu että umpikujassa mutta kyllä se tästä jumala antaa voimaa! <3 en vain ole varma rakastaako hän minua vielä sitten.
Niinpä, lohduttomia ajatuksia ja tilanne. Ei sinua voi oikein auttaakaan, vaan kaikki päätökset ovat sinun omiasi.
Miksi on linnassa, tietenkin kiinnostaisi siksi, että onko hän itse syyllistynyt sinun hylkäämiseen tahallaan vai miten. Ei sinne linnaankaan kai ihan itsestään jouduta.
Mieti rauhassa. Sinulla on 2 vuotta aikaa tehdä oma ratkaisusi.
Linnakin muuttaa ihmisiä. Miehesi voi olla erilainen kun joskus vapautuu. Oletko itse valmis siihen.
Paljon varmasti pohdittavaa ja uskoisi että joku ammattiauttajakin on olemassa.
Jumalaan tutustuminen kannattaa aina. Siinä ei menetä mitään. Saa itselleen paljon.
Hän on itse hommansa tehnyt mutta ennen kun tavattiin.. Muuttu täysin sen jälkeen. Ja tiedän ei ole sinäänsä pahoja juttuja mutta aika vain on pitkä.... Tiedän että molemmat muututaan se myös pelottaa. Ja tekeekö vielä tuomionsa jälkeen jotain ja joutuu takasin. Pää sekaisin kaikesta kun miettii liikaa. Eikä tästä oikee kellekkään voi puhua. Jeesus Kristus auttaa aina <3 ilman häntä en olisi tässä <3
Oletteko avioliitossa? Jos ette, ei ole mitään sitovaa suhdetta olemassa ja olet omien ajatustesi vanki tai vapaa.
Itse luultavasti katsoisin ympärilleni. Elämä menee omaa menoaan ja mitään ei saa takasin. Uskoisin linnassa istuvan tietävän tämän.
Myös sinun tulee tietää se.
Jos mitään ympärillä ei kehity toivottavaa suhdetta, niin olet yksin tai sitten jatkat. Jokainen päivä, tunti ja sekuntti on menetettyä aikaa.
Tyhjä elämä toisen takia tuntuu kurjalta myös eikä sitäkään voi odottaa etenkään siltä, joka ei ole vankilassa.
Joko olet harkinnut valintaasi?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14716358/ahdistuksista-karsiville-tietoa
jumala ja jumala !!! uskovaiset tunkee uskoaan joka paikassa ratkaisuksi !!!
pahempia kuin puhelinmyyjät.
Hei, kirjoituksesi kiinnitti huomioni. Veljeni oli linnassa 15 vuotta elämästään ja vaikeaa oli kun ei muitakaan sisaruksia ollut, oli vaikeaa käydä häntä katsomassa vankilassa. Mutta se oli hänen valinta ja itse oli myöskin valmis ottamaan rangaistuksen vastaan vaikka nuori poika oli silloin kun tuomio tuli. Tämä siis veli-sisko rakkaus mutta sinulla on toisenlainen tilanne.
Sanon suoraan… Käy häntä mahdollisuuksien mukaan katsomassa jos itse sitä haluat. Jos tunnet että rupeatte erkanemaan se on sinun oma sydän joka sen sanoo. 2 vuotta-jos jotain rakastaa ei ole pitkä aika mutta vaikeaa se varmasti on kun olen jutellut linnassa odotushuoneessa olevien naisten kanssa, he itkivät.
Nohuhhu.. Saitteko perhetapaamisia? Käyn katsomassa häntä joka toinen vklp tai joka riippuu kuinka useasti saa. Odotellaan perhetapaamis "päätöstä" toivon niin että saataisiin! Kyllä on pakko myöntää että tunteet ja ajatukset niin sekasin etei tiedä mitä ajatella.. Tuntuu kyllä kovaa vauhtii vaan vieraannutaan... Noei sillä väliä kun on rakas ihminen niin kyllä se sattuu... :( kyllä joka kerta kun sieltä lähtee niin lähtee itkien välillä tulee ja odotushuoneessa.. Vertaus tuki on/ois hyvä että ois ihmisiä jotka ymmärtää mistä puhuu.. Onko hän vielä linnassa siis sinun veljes?
"Ja jos erotaan niin menetän hänet kokonaan."
Ehkä se olisikin se viisain valinta? Jos mies on saanut noin pitkän tuomion, niin hän on tehnyt jotain vakavampaa, ei mitään pikkurikosta. Jos mies on valmis tekemään rikoksen josta saa ensikertalaisena monen vuoden tuomion, niin se kertoo kyllä hänen luonteestaan. Jos taas hän on aikaisemminkin ollut linnassa, niin se kertoo vastuuttomasta ja rikollisesta luonteesta.
"Ahdistaa ihan hirveesti kavereilla jo lapsia tai "hyvässä" parisuhteessa..."
Ei se siihen lopu kun mies pääsee vankilasta. Sen jälkeen vasta mitataan se pystyykö mies sen jälkeen olemaan tekemättä rikoksia, vai jatkuuko vanha käytös. Ei se mitään takaa, että mies muka muuttui täysin sinut tavattuaan. Jokainen osaa alkuvaiheessa feikata ja vetää roolia toisia miellyttääkseen.
Älä hyvä nainen vaan heti ala lapsia suunnittelemaan kun mies vapautuu. Pari vuotta siviilielämää ilman mitään rikoksia ja rähinöitä, työpaikan hankinta yms, niin sitten vasta voi lapsia harkita. Et kai halua mitään ammattimaista rikollista ja linnakundia lapsesi isäksi?
Kannattaa nyt jo miettiä, että onko se mies ihan oikeasti, siis ihan oikeasti sen arvoinen. Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria miehiä, jotka hoitavat asiansa paremmin, eivätkä tee rikoksia.
Tottakai tilanne ahdistaa. Mutta muista ettei todellakaan lasta pidä tehdä helpottamaan omaa oloa. Jotkut tekee lapsen siksi että hän olisi siinä kaverina ja lieventämässä ahdistusta ja muistutuksena siitä ''rakkaasta''.
Lapsi ei ole kainalosauva jonka avulla isä tai äiti menee elämässä eteenpäin. Lapsella on itseisarvo, hän on arvokas omana itsenään. Hänen kohtaloaan ei pidä kytkeä isän ja äidin kohtaloon / virheisiin.
Mene itsekin linnaan miehesi luo.
Aivan oma valinta että seurustelee rikollisen kanssa. Eikä minkään pikkurikollisen kanssa sillä Suomessa ei vuosikausia vankilassa joudu istumaan ellei ole tehnyt jotain todella vakavaa. Sitä saa mitä tilaa, niin makaa kuin petaa. Aivan turha ruikuttaa.
Moni mies muuttuu vankilassa kun joutuu olemaan morsiamena elikkä miesten välistä ja ihan kakkareikääkin toisiaan ja saunassa suikkaria että mies miehen elimen suuhun ja imeskelee että tulee orkasmi ja rasvat suuhu ja sitte vaihetaa että toine imee ja toine silmät kiinni hekumoi. Semmosta käy vankilassa ja se muuttaa miestä että kun pääsee pois niin naiseltakin oottaa saavansa kakkareikää ja että nainenki jollain vipraattorilla tai sormella miehen kakkareikää ees taas työntelee ja mies haluu imee sormee tai vipraatorii.tiedän kokemuksesta kun olen ollu naimisissa ja eronnu linnassa olleesta miehestä.niin oli homohimot päällä kun pääsi pois vaikka mennesä ihan vaan naisia ajatteli ja tykkäsi normaalista.
Se on se kiisseli jota jälkiruuaksi sanotaan. Siihen sotketaan jotain homopulveria ja se saa silmät kiilumaan ja viisarin haistelemaan ruskeaa reikää.
Pulverilla tuntuu olevan kestovaikutus joka kestää muutaman kuukauden vielä vapaudessakin.
Kyllä kohta maistuu nainenkin ja A-rappu, täytyy vain aluksi totutella olemaan kontillaan.
Armejassa kiisseliin laitettiin ns. jarrua, ettei naiset kiinnosta, aine on vahvempaa samaa, mutta aiheuttaa vangeissa homoseksuallisuutta, haittaneeko tuo nyt ketään.
Kaksi vuotta ei ole aika eikä mikään --kun sitä myöhemmin ajattelee.
Älä lupaa odottaa täsmälleen niin ja niin kauan vaan lupaa odottaa päivä kerrallaan.
Kosketuksen kaipuu on kaikista pahin juttu .Jos ei muuta neuvoa,niin käy pari kertaa vieraissa mutta älä missään tapauksessa edes vihjaa siitä kenellekään.Koska kaikki tuollaiset puheet kannetaan sinne linnaan.Ja linnassa ne kasvavat jättiläisiksi.
En tiedä sinun ikääsi .Minun mies oli linnassa kun olin 23-27 vuotias.Ensin tuntui,että aika ei tosiaan kulu eikä "mitään saa tehdä".Sitten tajusin,että voin tehdä mitä haluan .En oikeastaan halunnut tehdä mitään rikollista tai väärää,siis miksi vain kyyhöttäisin täkin alla?
Pienin ongelmasi on tuttavat lasten kanssa jne.
Oikeastaan ei ole edes ongelma vaan erilainen elämänkokemus.
Ei kaikilla voi samaan aikaan olla "hyvä" parisuhde