Mielenterveysongelmat periytyvät

Pitkäaikaisilla ns. kaksostutkimuksilla on todistettu vastaansanomattomasti että tuon kaltaiset asiat eivät periydy biologisesti missään tapauksessa.

Sosiaalinen vaikuttaminen on sitten ihan toinen asia ja siitä pääsee eroon kun haluaa.
Raskasta se voi olla mutta se kannattaa. Ei kannata jatkaa huonoa historiaa.

Samaa olen itsekin pohtinut paljon. Jo raskausaikana vanhemman kokemukset voivat siirtyä lapseen, eli sikiö kokee jos vanhempi on vaikkapa pahasti ahdistunut ja se voi vaikuttaa negatiivisesti elämään syntymän jälkeen. Mielestäni on parempi vaihtoehto olla syntymättä lainkaan kuin joutua taistelemaan oman mielen kanssa läpi elämän.

Eipä siinä, ei minulla olisi edes voimia tai kiinnostusta kasvattaa lapsia nykyisessä voinnissani.

Mielenterveysongelmat sen paremmin kuin alkoholismikaan eivät ole suoraan perinnöllisiä. Alttius näihin kuten esim. diabetekseen ja joihinkin syöpiin periytyy. Se ei tarkoita automaattista sairastumista.
Huonotkin lähtökohdat omaava voi pärjätä ja menestyä maailmassa hyvin. Otan esimerkiksi itseni. Synnyin sairaan perheen nuorimmaksi lapseksi. Lapsuus ja nuoruus oli suoraan sanottuna kamalaa. Yksi veli teki itsemurhan, yksi joi itsensä kuoliaaksi, yksi sisar kärsii pahoista mielenterveyden ongelmista. Minulla on ollut todella syvä masennus ja angsti joka oli koko ajan päällä. Pelkäsin kaikkea. Siis kaikkea.
Pyttyynnyin tähän ja halusin elämän. En halunnut enkä halua olla mikään menetetty tapaus, sisu ei anna periksi. Vuosien ajan työskentelin itseni kanssa terapeutin tuella ja ilman. Nyt on angsti pois, masennukseen syön lääkitystä jota en uskalla lopettaa. Karistin Suomen pölyt jaloistani ja lähdin pois. Helpolla en todellakaan ole päässyt, mutta kaksi upeaa lasta olen tähän maailmaan synnyttänyt ja kasvattanut, yksin. Olen ylpeä siitä, etten alistunut sinne kuraan vaan omalla työllä ja sisulla nousin. Itsesääli ja omaan napaan tuijotus on kaikista pahinta. Jos et itse itseäsi arvosta, ei arvosta muutkaan! Mikään ei tässä elämässä tule kultalautasella ja itseään säälien marttyyrin kaavussa. Suurin osa elämästä on työtä, myös oman itsensä kanssa. Vapaamatkustajia ei ole.

Jos et halua lapsia, niin se on sinun valinta. Kyllä meitä on jo planeetalla aika paljon. Elämä voi olla rikasta ja mahdollisuuksia täynnä ilman lapsiakin. Ja kaikilla meillä on tehtävämme.

Olen samaa mieltä, mutta suosittelisin lisääntymättömyyttä muillekin kuin mielenterveysongelmaisille. Ainakin nahjuksilta pitäisi suorastaan kieltää lisääntyminen. Yleensä nahjukset toki jäävät luonnostaan yksin, mutta joskus sattuu, että joku heistä kuin ihmeen kaupalla löytää tarpeeksi epätoivoisen naisen, jonka kanssa pääsee tekemään elämänsä virheen eli lapsen.

Vanhemmuudesta haaveilevien pitäisi ottaa huomioon myös se, että heidän lapsensa elävät lapsuutensa ja nuoruutensa vuosikymmeniä myöhemin kuin he itse. Maailma muuttuu. Nahjuskin saattoi pärjätä vielä joskus 60-luvulla, mutta ei pärjää enää.

En tarkoittanutkaan että suoraan sairaudet periytyvät vaan nimenomaan sitä miten vaikea on köyhästä ongelmaisesta perheestä päästä pärjäämään elämässä edes kohtalaisesti. Tästä on tutkimustietoa joka kertoo siitä että se ei ole todellakaan helppoa.

Sinä "oma.valinta" olet yksi niistä harvoista onnekkaista ja ahkerista jotka ovat päässeet vaikeasta lapsuudesta yli ja varmasti yksi syy on se että lähdit pois Suomesta. En väitä etteikö kovalla työllä voisi pärjätä elämässä mutta jos jo lapsesta lähtien ovat perusasiat hukassa saattaa aikuiselämä mennä paikatessa lapsuuden haavoja eikä energiaa riitä enää muuhun kuin toipumiseen ja selviytymiseen.

Ehkä aloitukseni oli turhankin katkera mutta näin joskus koen elämän ja olen väsynyt siihen että joka asiasta pitää taistella ja tiedän ettei mikään tule helpolla. Ehkä joku muukin turvattoman lapsuuden kokenut ymmärtää mistä puhun ja tietää miten vaikea on yksin saada asioita kuntoon jos voimat on loppu ja ympärilläkin ihmisillä ongelmia. En pidä itseäni marttyyrina joka odottaa asioita valmiina kultalautasella. Nykyään olen saanut onneksi tukea ja apua ongelmiini. Se ei silti poista sitä tosiasiaa että olen kärsinyt paljon ja kärsin vieläkin lapsuuteni ja nuoruuteni takia. Eivät kaikki ongelmista puhuvat ole marttyyreja ja itsekin vasta aikuisena sairastuttuani uskalsin alkaa puhua lapsuudenkodin asioista kun tajusin että niin saa tehdä vaikka kotona aina kiellettiin puhumasta ulkopuolisille. Ongelmat vaan pahenevat jos niistä ei saa puhua.

Olet sielullisesti valinnut juuri nuo olosuhteet mihin olet syntynyt. Olet valinnut vanhempasi ja kaiken muunkin, joka kuuluu sielusi suunnitelmaan. Se on sielusi valitsemaa oppiläksyä tähän elämään.

Vanhempasi ovat oman menneisyytensä vankeja ja heidän ongelmansa tulevat heidän lapsuudestaan. He ovat antaneet sinulle sen minkä ovat pystyneet. He ovat rikkinäisiä ja keskeneräisiä, jonka vuoksi he eivät ole kyenneet rakastamaan sinua ja antamaan sinulle tervettä lapsuutta.

Riippumatta lapsuudesta, me jokainen olemme vastuussa omasta elämästämme. Meillä kaikilla on mahdollisuus vapautua menneestä. Mennä erilaisiin terapioihin, lukea henkisen kasvun kirjoja ja jne. Tiedän omasta kokemuksestani, että menneestä voi vapautua, mutta se vaatii paljon omaa ponnistelua, tuskan läpi käymistä ja erilaisia tukitoimia.

Parasta Vanhemmille on näyttää että tulee ihan vitun hyvin toimeen ilman niitä. Samoin valtiolle, että tulee ihan vitun hyvin toimeen ilman Valtiota. Ja samoin Naapurit, että tulee ihan vitun hyvin toimeen ilman Naapureita. Ja Jumala, Että tulee ihan vitun hyvin toimeen ilman Jumalia! Eiköhän ne siinä kaikki olleet? Niin joo, isovanhemmille voi aina kuittailla että olipas toi teidän kasvattama kakara iha peelo! Ettei sanomatta jää ^^

Ainahan jossain muussa on vikaa?
Kun ihminen pystyy katsomaan itseään ja tehdä tarvittavia korjauksia itseen(ainoa johon voi itse mitään tehdä), niin siitä alkaa parempi elämä.

Olen kanssasi samaa mieltä. Huono-osaisten ja mielenterveysongelmaisten ei missään nimessä pitäisi ottaa lapsia vastaan, olkoonkin vaikka vanhoillislestadiolaisia!
Minäkään en pyytänyt syntyä tänne. Varsinkaan köyhään perheeseen, jossa oli pulaa kaikesta. Jouduin kuitenkin syntymään, koska vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan, että kaikki lapset on otettava, oli varaa tai ei. Äitini on usean kerran kokenut hyvin voimakkaan synnytysaikaisen masennuksen ja pahimpana aikana hän joutui jopa psykoosiin. Tämä tapahtui minun syntymäni aikaan. Olen kuullut näistä vasta jälkeen päin äidin itsensä kertomana.

Minulla ei ollut koskaan mitään harrastevälineitä, ei mahdollisuuksia osallistua mihinkään. Elettiin hyvin ahtaasti. Äidillä ja isällä ei ole koulutusta. Äiti ainainen kotiäiti, isä pätkätyöläinen. On ihan sairasta, että tällaisenkin pariskunnan on silti otettava kaikki lapset vastaan. Kultaisella 80-luvulla saimme kodinhoitajia harva se päivä äidin avuksi. Välillä äiti oli pois (lepolomalla), jolloin kotihoitajat yksin huolehtivat meistä. Oli varmasti kodinhoitajillekin rankkaa hoitaa, kun pienessä 80neliön huushollissa temmelsi toista kymmentä lasta joista vanhimmat murkkuiässä.
Nykyajan lama-Suomessa ei enää ole edes kodinhoitajia, mutta vanhoillislestadiolaisilla on edelleen velvollisuus ottaa joka ikinen lapsi vastaan. Tämä taas on johtanut siihen, että yhä useampi köyhä vanhoillislestadiolainen perhe hajoaa. Liikkeessä pärjäävät enää vain hyvin menestyvä eliitti.

Itse olen päättänyt lopettaa omalta osaltani suvun jatkumisen. Voisin vaikka kaiken päätteeksi vielä hoidattaa itseni pois. Ainut, mikä vielä pitelee mua täällä elävitten kirjoitta, on lujalle alitajuntaan iskostettu helvetin pelko. Toivonkin lujasti, että eutanasia sallittaisiin joskus vaikeasti masentuneille huono-osaisille ja tyhmille ihmisille!

pyytänyt.

Joo.

Juuri näin kuin aloittaja on pohtinut, näin minäkin olen pohtinut. Ei ole minun vika se, että synnyin niihin oloihin joihin synnyin, en voinut valita vanhempiani ja niitä perimiä joita sain, enkä niitä lahjoja joita minulle tänne evääksi annettiin, ei siis ole minun vikani se, että olen mikä olen. Huonosti pärjäävä tyyppi jolla on vaikeuksia selvitä yksinkertaisistakaan töistä. Miksiköhän näitä asioita ei käsitetä vaan ainakin minun lapsuudessani rangaistiin koulussa sekä rangaistiin kotona. Olen samaa mieltä aloittajan kanssa köyhät pitäisi kuohita, ettei ne synnyttäs tänne meitä kaltaisiaan nyrjähtänetä ja paskan keskelle jääneitä.

Oikeasti me valisemme mihin perheeseen synnymme, jotta kehittyisimme.

Älä syytä muita. Itse olet syypää.

elämään voi etsiä suuntaa pohtimalla omia arvojaan -
arvotesti voi auttaa siinä: https://arvoja.wordpress.com/

mä hyväksyn karmani ja sillä siisti. uskon jokaisen elämän olevan tarkoitettu niine ongelmineen , sairauksineen haasteineen, kuin myös iloineen ja suruineen onnineen ja epäonnineen. oppimassa täällä ollaan. joskus kun buddhalaisuutta opiskelin ja olin täysin kondiksessa niin oli helppo uskoa jälleen syntymään ja siihen että olemme täällä useamman kerran eri aikoina saadaksemme tilit tasan ja sitten nirvanaan joogaamaan. sairastuttuani alkoi jo tämä elämä riittää. ei helvetti onko näitä elämiä useampia? olen palannut buddhismin ääreen. toki taivaspaikka kerta elämän jälkeen maistuisi mutta tuntuu että yläkerran isäntä ei ole oikein tyytyväinen mun näyttöihin niin se paskempi paikka taitaa odottaa kristinuskon mukaan. mun mielestä kovin epäreilua olisi jos jokaisella yksi elämä ja toisella ihan paska ja toisella amerikan satua. entässitten muslimit ja hindut joita jeesus ei just täs elämäs kosketa nii paiskataako ne sen takia helvettiin, vaikka oisit valaistunut ja omistanut elämäsi muiden auttamiseen etkä pahaa olisi tehnyt kärpäsellekkään. ei käy mun opin kappaleisiin. kaikki tiet vie jumalan luo ja mun näkemyksen mukaan buddha opastaa jeesus pelastaa ja jumala on kaikki valtias. buddhalaisuus on elämäntapa lähinnä eikä uskonto kun asian oivaltaa. en näe siinä elämäntavassa mitään väärää ja buddhan ja jeesuksen opit ja sanoma ei välttämättä ole kovin kaukana. niiden sanomien yhteiset asiat mua kiinnostaa. olen päättänyt yrittää elää elämääni ottaen ilon irti siitä mistä sen saa arvostaen jokaista ihmiselämää tietäen että jokaisella on oma tiensä kuljettavana. jokaisella on mahdollisuus valita myös tie jota seuraa. sille tielle pääsee ken haluaa.ihmisellä on vapaa tahto. tervetuloa ihmettelemään joskus buddhalaisuus sivuille. buddham saranam gatchami.
;>