Se pieni joka kirkkaana loistaa,
kaunista puhdasta väriä toistaa.
Kurkistelee yöllä ylös ihmeitä kuun,
tähtösten ja kaukaisen avaruuden muun.
Illan hetki on aikansa summa,
taivas tänään tähdetön tumma.
Sadepisarat kosteat sumuten salaa,
vaikka hehkut sen yössä ain palaa.
kaunista puhdasta väriä toistaa.
Kurkistelee yöllä ylös ihmeitä kuun,
tähtösten ja kaukaisen avaruuden muun.
Illan hetki on aikansa summa,
taivas tänään tähdetön tumma.
Sadepisarat kosteat sumuten salaa,
vaikka hehkut sen yössä ain palaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Inspiraation tuottava pönttö ilmeisesti.
Tympeä maku jää ainoastaan tuosta nimimerkistä. Muuten kiva ja osuvakin...
Kylläpä sinä kirjoitat kauniisti, paljon kauniimmin kuin kukaan muu.
En vaan ymmärrä runoasi, kertooko se kuusta vai auringosta, vai tähdistä, vai muistosta?
Vai toivosta?
Miksi joku ihminen on toisaalta herkkä ja osaa ajatella kauniisti ja kuitenkin sitten toisaalta kova ja hävytön?
Eikö se ole joko tai? Ei voi ymmärtää.
Mistä kurkistelit? Oliko huusin oven sydämmen mallinen aukko, josta tähtiä tiirailit? Panitko samalla, kun runoilit?
Tykkäsin. Kokonaisuus aina ratkaisee.