Soitin lapselleni ja pyysin

Aika tylyltä kuulostaa, olettaen ettet jatkuvasti päivittäin ole soittamassa. Jos tyttäresi noin otti huomioon lapsensa, miten hän ei ehdottanut heidän soittavan sinulle ohjelman loputtua?
Olisin kyllä rehellisesti sanottuna hieman loukkaantunut, enkä taitaisi vähään aikaan ottaa yhteyttä!
Vaikeaa on tietää miten tyttäresi sinut käsittää, kuulutko ns. kalustoon itsestään selvyytenä, itsekkään käsityksen hänestä kyllä saa!

Uskotko että lapsi olisi keskittynyt kuuntelemaan puheluasi koska oli keskittynyt ohjelmaan -uskon ettei. Tuskin siitä kannattaa mussuttaa. Omaa 6v pojanpoikaani en tahdo saada kuulemaan ruoka- t mitään käskyä/pyyntöä ennenkuin ohjelma alkaa kyllästyttää. Käskytys ei vain toimi vaikka mummi olisi kuinka rakas, joustan mielestäni näissä asioissa määrätyn ajan enkä yritä leikkiä loukkaantunutta.
Perhe on perhe ja perheen järjestyssääntö voi olla erityyppinen

Nimim.aiaieiei on oikeassa.Ihmettelen vähän sinua aloittaja, että tuollaisesta loukkaantuisit. Olen omien lastenlasteni kanssa katsonut joskus lastenohjelmaa, ja he keskittyvät ohjelmaan, niin etteivät kuule tai näe muuta. Samoin oli aikanaan omien lasteni kanssa, ja jopa silloin, kun olin itse lapsi. Ohjelmat olivat niin kivoja ja jänniä, ettei siinä olisi malttanut puhua kenenkään kanssa. Ei se rakkauden puuttumista tarkoita.

Ei kannata viisivuotiaalle loukkaantua, kun häntä ei edes puhelimeen pyydetty!
Sitä paitsi jos ohjelma todella oli tosi tärkeä tytölle, miksi pahastuisit?

Mielestäni tytön äiti teki aivan oikein. Hän arvostaa ja kunnioittaa lastaan ja ei jyrää aikuisten ehdoilla. Jos itselläni on menossa jokin hyvin tärkeä, niin ei se mukava ole jos silloin pitää jonkun kanssa alkaa lörpöttelemään. Ja onkin ihan hyvä asia kysyä, että onko sinulla aikaa tai soitanko sopivaan aikaan.

Äiti tietää ja tuntee lapsensa paraiten ja myös lapsen mielenkiinnot ja harrastukset. Tottakai papoilla ja mummoilla on oma elämä ja aikataulunsa, mutta tuskin lastenohjelmat nyt niin pitkään kestävät. Lapsi myös oppii näin huomaamaan, että on viisasta kysyä, onko toisella aikaa hänelle tai puhua puhelimessa, oppii arvostamaan omaa tilaansa ja aikaansa. Ohjelma on varmaan pienelle todella tärkeä ja voihan ihan helposti soitella sitten ohjelman jälkeenkin.
Minulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia, mutta vaikuttaa todella pikkumaiselta jos noin ottaa noinkin pienestä herneen nenäänsä. Tällaiseenkö on varaa omassa lähipiirissä.
Vastaan niin kuin itse oikeaksi koen ja kysyit mielipiteitä.

Kyllä isovanhempi vois sen verran lastenohjelmien esitysaikoja seurata, että ei soittele sopimattomiin aikoihin.

Minulle läheisten soitto on aina tärkeämpi kuin tv-ohjelma, joten panen äänen pois telkusta ja vastaan, aina.
Mutta tuntemttomaan numeroon vastaaminen harmittaa, kun siellä useinkin on joku kaupparatsu tervehtimässä tuttavallisesti etunimeä käyttäen, ja sitten minulta jää se murhaaja tuntemattomaksi, kun pitää torjua uudet keittiökalusteet tai viikkolehdet!
Mutta YLE meitä rakastaa, näyttää uusintoina yhä uudelleen ja uudellen samat murhamysteerit ja painonpudotukset, niin että ihan jokainen suomalainen saa nauttia näistä taidepläjäyksista.
Lastenohjelmista en tosin tiedä, siinä yksi alue, jota en katso.

Omien lasten kanssa oli aikanaan pakko katsoa, kun pelottavat kohdat piti selittää ja puhua pois. Tv oli silloin vielä niin jännittävä, että esitykset tulivat yölläkin uniin.
Tämän päivän lapset eivät ehkä ota niitä enää niin vakavasti. Lastenlapset jo osasivat suhtautua paremmin, he tiesivät, että se on vaan näyttelemistä, mutta kyllähän me tietenkin jännät paikat aina katsoimme sylikkäin ja kynsiä pureskellen.

Nyt olen vapaa. Lastenohjelmien kimittävää äänimaailmaa ei ole pakko kuunnella. Sääliksi käy lapset, joiden on sitä siedettävä.

Oletko tyttärelle tuntematon demoninen hahmo?

Kyllä perhesiteet ovat tärkeitä. Ei kannata jäädä niupottamaan pienarvoisten asioiden vuoksi. Siinä tekee hallaa ennen kaikkea itselleen ja tietenkin myös näille läheisimmille. Ajattele jos tuollaisen takia loukkaantuu, päättää ettei soita, niin etääntyy tyttärestään, lapsenlapsestaan. Kannattaako moinen etääntyminen?
Kun mielipaha sattuu, niin oikeastaan on hyvä käsitellä harmia ulkopuolisten tahojen kanssa ja tässä vaikka näin anonyyminä. Lähipiiri ei tule nimeltä mustamaatuksi ja itse pääsee yli. Uskon että aloittaja ei ole enää murheessa kiinni. Ja eilinen on mennyttä.