Tiedätkö sijaisvanhemmuudesta???

Minulla on kokemusta niin, että olen itse siais lapsi. Joten lähestyn sinua siaislapsen silmin.

Siasvanhemmuus on aika rankkaa. Lapset tulevat perheistä, joissa asiat ei ole kunnossa. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että lapset olisivat kamalan sekaisin, mutta yleinsä kuvitellaan näin, etä sellaiset lapset millaiset vanhemmat. Se on kuitenkin yksilöllistä.

Minusta tuli siaislapsi, koska eräs kylä tarvitsi koululaisia ja veljeni olivat ala-aste ikäisiä. Olin ikään kuin "kylkiäinen". Tämä perhe oli käynyt testit sun muut ja läpäisyt kokeet. Oli toimeentulo ja joku jolla oli aikaa meille.
Siasäidin henkinen kantti ei kuitenkaan ollut valmis ja hänellä oli ennakko luuloja/käsityksiä meistä lapsista.

Toki me olimme myös vaikeita, sitä en kiellä, etteikö meissä ollut vikaa, sitä kyllä oli.

Olimme aika hämillämme, koska saimme "kodin" joka kuitenkin oli ventovieraiden ihmisten. Tunsimme olevamme hirveässä kiitollisuuden velassa ja pelkäsin (minä ainakin) että meihin kyllästytään ja annetaan pois. Emme olleet lastenkodissa tottuneet "kotiaskareisiin" joten maalaistalon työmäärä oli meille aika shokki. Töitä tehtiin ruuan eteen. Itse olin aika laiska ja siaisäidin haukut vain kasvattivat uhmaa. Lisäksi loukkasi suunnattomasti se, että hän olisi tahtonut meidän kutsuvan häntä äidiksi. Hän ei ymmärtänyt että meillä oli jo äiti, vaikkakin sairas, mutta erittäin rakas. Se jo oli rankkaa, että joutui kotoonta pois, viellä rankempaa olisi ollutr äidin pettäminen ja jättäminen.

Siasperheen äidin mielestä me olimme varkaita, valehtelioita, söimme liikaa, emme omanneet tapoja ja muutenkin rasittavia.

Minua, 13-vuotiasta hän haukkui huoraksi, syytti että provosoin muita koulukiusaukseen ja rehtorin puheillekkin menin vain, koska halusin näyttää kasvavia rintojani.

Rajamme olivat hirveän tiukat ja ahdistavat. Koulun jälkeen kotoonta ei saanut lähteä kuin vain tekemään jotain hyödyllistä em. harrastamaan ym. Hän asetti kamalsti odotuksia ja vaatimuksia meille, haukkui kun emme osanneet täyttää niitä tai emme tahtoneet harrastaa jotain tiettyä harrastusta. Lisäksi hän kiusasi.

Kun ja jos ryhdyt siasvanhemmaksi niin muista, että lapsella on ihan oikeat ja omat vanhemmat jossain. Olivat ne sitten miten kurjat tahansa rakastaa lapsi vanhempiaan. Jos tätä asiaa ei kykene kunnioittamaan ei voita lasta puolelleen. Lasta loukkaa suunnattomasti se, että yritetään estää yhteydenpitoa ym.
Hän tuntee jo muutoinkin itsensä orvoksi ja jos hän joutuu eroon kokonaan vanhemmistaan hän tuntee olevansa täysin yksin maailmassa.

Älä myöskään vaadi lapselta liikaa liian nopeasti. Siinä missä muutkin lapset, tarvitsee lapsi lämpöä, hellyyttä ja kuuluvuuden tunnetta. Hän haluaa olla hyväksytty sellaisena kuin on. On kova shokki muuttaa ventovieraiden luokse (vaikka muutama tapaaminen ym. on ennen muuttoa) viellä traumaattisemmaksi sen tekee, jos et voikkaan hyväksyä lasta vaan alat heti muuttamaan hänen persoonallisuuttaan ja tapojaan. Lapsen olo on hiukan sama, kuin jos huomenna heräisit kiinasta yksin eikä sinulla olisi rahaa palata suomeen.

Onnea kuitenkin ja on hirveän hienoa, että kaltaisiasi ihmisiä on, jotka haluavat antaa kodin niille lapsille joiden omat vanhemmat eivät siihen pysty.

Toivoo: Rk

yhteyttä kuntasi sosiaaliviranomaisiin. Sitä kautta saata eniten tietoa ja asiaa eteenpäin.

Netistäkin löytyy tietoa; voit kysyä vaikka muilta sijaisvanhemmilta

http://www.verkkoklinikka.fi
keskustelut-> sijaisvanhemmuus

Ja Pelastakaa Lapset yhdistys neuvoo ja vastailee mielellään kysymyksiisi

http://www.pela.fi/

Rohkeasti vain tiedon lähteille!

Perhehoito nimellä kutsutaan nykyään sijaislapsitoimintaa...

Pride kurssi kannattaa käydä, niin voit miettiä olisiko Sinusta sijaisvanhemmaksi tai adoptiovanhemmaksi. Ja saat tarpeellista tietoa!

http://www.pesapuu.fi/henkilot.html