olen 17v. lukiolainen. mulla ei oo aikaisemmin ollut laseja. mutta nyt terkkari sano et pitäis mennä käymään optikolla, jaiks! näkö tais olla 0.5/0.6. joudunko nyt sitte hommaan lasit? en kyl haluis. autokouluun aattelin nyt kevääl mennä eli hyvää näköä kyllä tarvitsen. ennen mul on ollu tosi hyvä näkö, vähä ottaa päähän!
näöntarkkuudesta
sanna
92503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä taidat joutua hommaamaan lasit, muitaaksen autolla ajaessa täytyy olla vähintään 0.6. Jos tuolla näöllä ajat autoa, niin olet ongelmissa, koska autokoulussa ajetaan myös opasteiden mukaan ja ne täytyy nähdä lukea kaukaakin. Voithan hommata lasit ja pitää niitä vain silloin, kun tarvitset. Ehkä myöhemmin voit hommata piilarit, jos et tykkää lasesista. Tiedän tunteen, kyllä huono näkö oikeesti ärsyttää.
Ajokorttiin tulee merkintä, että henkilö tarvitsee lasit ainakin ajaessa, jos näöntarkkuus eli visus on 0,5 tai alle.
Ihan oma asia sitten on haluaako niitä käyttää muulloinkin esim. telkkaria katsellessa.
Nuo tulokset kyllä vaihtelevat paljon eri paikoissa!
Itse näen tuossa ajoneuvohallintokeskuksen netistä saatavalla testillä 1.25 kummallakin silmällä, kun optikolla näin 1.0 ja landoltin c-taululta näin muutama päivä sitten vain noin 0.6/0.8.
Olisiko jollain jotain tietoa, että mikä testi on vaikein ja mikä helpoin? Tai pitäisikö noissa oikeasti olla noin paljon eroja?
Numero- ja kirjaintaulut ovat yleensä hieman "helpompia" koska kirjaimissa on aina joitakin piirteitä, joiden avulla niiden erottaminen helpottuu, vaikka ei tarkkaan näkisikään. Landoltin c-taulu on tässä mielessä parempi testi, sillä siinä mitataan "vain" näöntarkkuutta eikä arvauskykyä osittain nähdyn kirjaimen perusteella.
Testitulokset voivat vaihdella päivästä toiseenkin riippuen esim. taulun/huoneen valaistuksesta, mustuaisen koosta, tutkimusetäisyydestä, tutkittavan vireydestä, edeltävästä silmätutkimuksesta (häikäisy) jne. Lisäksi joissakin silmätaudeissa voi sairauskin aiheuttaa suuriakin muutoksia näössä lyhyen ajan sisällä (esim. diabeetikoilla verensokerin heittely voi suoraan vaikuttaa taittovirheeseen eli laseilla joilla aamulla näkee hyvin, ei iltapäivällä näekään enää hyvin).
Nuo Landoltin C:t ovat optotyypeistä vaikeimmat, mutta eivät omasta mielestäni kuitenkaan parhaimmat. Totta, että kirjaimia ja numeroita pystyy arvaamaan, mutta toisaalta ne ehkä mittaavat parhaiten "arkipäivän näöntarkkuutta". Tarkasteltavassa maailmassakin kun esiintyy yleensä selvästi toisistaan erottuvia muotoja.
"Arkikäytössä" on todellakin niin, että Landoltin renkaat ovat vähän hankalia. Mutta esim. Saksassa esim. oikeudenkäyntejä, vakuutuksia jne. lausuntoja tehtäessä ainoastaan nämä kelpaavat, sillä näissä on tutkimuspaikasta toiseen toistettavuus parempi (näöntutkimuksestahan on ihan oma DIN-standardinsa...). Ja normaalit numero- ja kirjainpohjaisetkin näkötestit ovat varsin huonoja kuvaamaan potilaan näköä arkielämässä kun testeissä on aina suuri kontrasti ja mustavalkoinen kuva, arkielämässä tilannehan on aivan toinen. Siksi mm. kaihipotilailla näkötesti saattaa antaa paremman tuloksen eli potilaalla voi olla arjessa hankalampaa kuin mitä testin perusteella arvelisi.
tuollainen netti sivu on?
Mulla oli molemmissa silmissä 0.5 ja saisin ajella ilman laseja. Valoisassa ja tutussa ympäristössä näenkin ihan hyvin, mutta pimeässä ja oudossa taas tulisi ongelmia. Eli ikävä kyllä, ihan vaan oman ja muidenkin turvallisuuden vuoksi suosittelen optikolla käyntiä :)
Laitan saman viestin kuin johonki uudempaankin keskusteluun... Eli ikää löytyypi 17 vuotta.
Itse käytin koko yläasteen, nyt lukion kakkosella, konetta tosi paljon. Ysin terveystarkastuksessa oli sellanen fiilis, että näkö ois huonontunut. Terkkari käski kiinnittää asiaan huomiota. No ykkösvuosi meni puoliväliin saakka hyvin ilman laseja, mutta huhtikuussa en nähnyt matikantunnilla taululle yhtään mitään. Kesäkuussa hankin silmälasit vahvuuksilla -0.7 ja -1, vai onko se puolikas miinuksella - eniwei, ite uskon tietokoneen pilanneen silmäni. Aluksi shokki oli aika kova, vaikka olin henkisesti varautunut silmälasien saamiseen. Purskahdin itkuun silmälääkärin vastaanoton jälkeen - vastaanotolla mm. melkein pyörryin - mutta se tosiasia oli kohdattava, että lasit saan. Olen iloinen, että näen nyt kunnolla, joskus sellainen fiilis vaivaa, että mitä jos olisin tehnyt asioita toisella tavalla, ehkä sitten näkisin kunnolla... Silmälasit loivat minuun henkistä varmuutta, ja olen nyt sosiaalisempi kuin ennen - en toki ennenkään tuppisuu ollut. Nyt näkee golfissa, minne lyö, koulussa taululle, kadulla tulevan bussin numeron... Olen jo tottunut silmälaseihini ja jotenkin lämmittää sydäntä, että muutkin "kärsivät" ja joutuvat hankkimaan silmälasit. Minä uskon "akateemiseen näköön", mutta voi olla, että olen väärässä.
Sanna, paljo noi sun arvot vastais vahvuuksina? kyllä se siitä, kunhan ajattelet, ettet ole ainoa silmälaseja. Itse sitä alussa pelkäs tosi paljon kavereiden mielipiteitä -kehuja, dissauksia - mutta kun niitä ei tullut, niin olo on helpottunut. Silmälasit tuovat ylimäärästä vaivaa, mutta samalla ne ovat ulkonäköseikka, josta voi olla hyötyä ;)