Koko lukioajan olen kuullut sitä samaa jauhantaa opettajilta, että ainoa syy miksi te täällä olette on ylioppilaskirjoitukset. Opiskelen siis 75 yleissivistävää kurssia pelkkiä kirjoituksia varten. Varsinkin tämä kolmas vuosi on ollut hurja, sillä painetta kirjoitusten lähetessä ovat lisänneet vanhempien lisäksi kaikki opettajat ja nuoremmat opiskelijakaverit. "Sinun on pakko saada ainakin kolme ällää kun serkkusi kirjoitti viisi!" En ole katkera serkulleni, vaan arvostan hänen saavutustaan, ja keskityn täysillä omaan suoritukseeni.
Abiturientti on kuitenkin kaiken jaksava ja kestävä kone, jonka jaksaminen on mitoitettu riittämään juuri sopivasti koulutöiden tekemiseen. Tunneillahan abiturientit tietysti istuvat, vaikka kuinka paha malaria vaivaisi. No, meninpä sitten rohkeana poikana tökkimään kepillä nukkuvaa sonnia, ja olin rajun flunssan takia pois kaksi koulupäivää. Tänään menin kouluun, mutta en mennyt historian tunnille pätevästä syystä. Historian opettaja sitten käveli kesken tunnin käytävällä vastaan ja bongasi tietysti lintsarin. Huuto oli melkoinen, ja sain siinä kuulla riittävät perusteet joilla minut voi heittää jo nyt ulos kurssilta. Kuuntelin rauhassa opettajan tunteenpurkauksen, ja seurasin häntä opettajanhuoneeseen jossa pääsin sanomaan oman kantani asiaan. Edelleenkään hän ei pitänyt minun äänensävystäni (flunssainen, tukkoinen, äkänen..) mutta ilmeisesti asia meni hänelle jakeluun: Abiturientitkin ovat ihmisiä. Ei sillä ole väliä, onko abiturientti vai ei, jos sairastuu. Silloin pitää sairastaa se tauti ohi. Eräs lääkäri kerran totesi kirjoittaessaan reseptiä, että et sinä kerkeä parantua jos et kerkeä sairastaakkaan.
Miksi opettajien on vedottava asiassa kuin asiassa siihen että "Te olette nyt abiturientteja. Teidän tehtävänne on sitä ja tätä.." Kai jokainen abiturientti tietää kolmen vuoden opiskelun jälkeen tehtävänsä. Vai pelkääkö arvostetun ja tasokkaan lukion tason heikkenevän jos abiturientit saavatkin huonoja tuloksia kirjoituksissa? Eiköhän kaikesta huolimatta jokainen opiskele itseään varten, ei opettajia tai koulua varten.
Psyykkaaminen saa riittää! Elämä abiturientille -keräys käynnissä!
Abiturientti on kuitenkin kaiken jaksava ja kestävä kone, jonka jaksaminen on mitoitettu riittämään juuri sopivasti koulutöiden tekemiseen. Tunneillahan abiturientit tietysti istuvat, vaikka kuinka paha malaria vaivaisi. No, meninpä sitten rohkeana poikana tökkimään kepillä nukkuvaa sonnia, ja olin rajun flunssan takia pois kaksi koulupäivää. Tänään menin kouluun, mutta en mennyt historian tunnille pätevästä syystä. Historian opettaja sitten käveli kesken tunnin käytävällä vastaan ja bongasi tietysti lintsarin. Huuto oli melkoinen, ja sain siinä kuulla riittävät perusteet joilla minut voi heittää jo nyt ulos kurssilta. Kuuntelin rauhassa opettajan tunteenpurkauksen, ja seurasin häntä opettajanhuoneeseen jossa pääsin sanomaan oman kantani asiaan. Edelleenkään hän ei pitänyt minun äänensävystäni (flunssainen, tukkoinen, äkänen..) mutta ilmeisesti asia meni hänelle jakeluun: Abiturientitkin ovat ihmisiä. Ei sillä ole väliä, onko abiturientti vai ei, jos sairastuu. Silloin pitää sairastaa se tauti ohi. Eräs lääkäri kerran totesi kirjoittaessaan reseptiä, että et sinä kerkeä parantua jos et kerkeä sairastaakkaan.
Miksi opettajien on vedottava asiassa kuin asiassa siihen että "Te olette nyt abiturientteja. Teidän tehtävänne on sitä ja tätä.." Kai jokainen abiturientti tietää kolmen vuoden opiskelun jälkeen tehtävänsä. Vai pelkääkö arvostetun ja tasokkaan lukion tason heikkenevän jos abiturientit saavatkin huonoja tuloksia kirjoituksissa? Eiköhän kaikesta huolimatta jokainen opiskele itseään varten, ei opettajia tai koulua varten.
Psyykkaaminen saa riittää! Elämä abiturientille -keräys käynnissä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuohan kuulostaa ihan nykypäivän työelämältä. Onpahan ainakin hyvää harjoitusta kvartaali-talouden hallitsemaan tulevaisuuteen.
En yritä viisastella, mutta muutamia sanoja muuttmalla tuosta saa kertomuksen minun työpäivästäni.
minua ei ole opettajat kiusanneet, olen lintsannut jokaiselta kurssilta sen viisi täyteen jo ajat sitten.
niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, opiskelu ei ole minulle kaikki kaikessa.
mutta pointsit sulle hyvästä kirjoituksesta ja onnea kirjoituksiin jos sulla sellaisia on vielä jäljellä, itselläni kaikki edessä keväällä ja arvaa mitä? en ole edes aloittanut lukemista.
Juu, kirjoitukset ovat edessä, tai siis kolme jäljellä. Enkä ole lukenut vielä yhtään.
Meillä on tavallisesti raja 6 poissaolotuntia/jakso, tässä lyhyessä jaksossa (alkoi 10.1. ja päättyy 4.2.) saa olla vain 4 poissaoloa, ja kuulemma 3 on jo kriittinen lukema. Minun poissaoloni eivät ole edes täynnä vielä, ja silti tulee valitusta koko ajan.
Mutta elän sellaisella asenteella, että päivä kerrallaan, ja kerran sitä vain eletään.
kerran sitä vain eletään, niin totta.
tsemppiä!
:)