Näkeekö ihminen asiat ja toiset ihmiset siinä menneisyyden, ihmisen oman kokemuksien ja historian valossa, jotka ovat muokanneet ihmisen näköanalyysia tekemään näkemistään asioistaan johtopäätöksiä?
Tuohin samaan kuulu myös arvosteleminen ja arviointi ja näkemänsä arvostaminen.
Peilaako ihminen näkemäänsä omiin kokemuksiin?
Kuinkahan paljon ihmisen näkökyvystä tehdä arvioita jää pimentoon sen yakia, etteivät kokemukset ole olleet hyviä, jolloin ihminen on oppinut näkemään asioiden huonon puolen tai onko niin, että huonot kokemukaet ovat avannet silmät näkemään sen toisen puolen eli hyvän ja mistähön johtuu, että samoilla kokemuksilla olevista ihmisistä toinen näkee hyvän ja toinen huonon?
Öööörghhh..... Sormi suussa mietin...
Tuohin samaan kuulu myös arvosteleminen ja arviointi ja näkemänsä arvostaminen.
Peilaako ihminen näkemäänsä omiin kokemuksiin?
Kuinkahan paljon ihmisen näkökyvystä tehdä arvioita jää pimentoon sen yakia, etteivät kokemukset ole olleet hyviä, jolloin ihminen on oppinut näkemään asioiden huonon puolen tai onko niin, että huonot kokemukaet ovat avannet silmät näkemään sen toisen puolen eli hyvän ja mistähön johtuu, että samoilla kokemuksilla olevista ihmisistä toinen näkee hyvän ja toinen huonon?
Öööörghhh..... Sormi suussa mietin...
Vastaukset 28
Vanhimmat
em mä tiedä ainakaan mulla mitään huonoja kokemuksia ole sinänäsä.Itsehän istuin teidän eteen ison päänikanssa....
Hehe heh hee..varmaan persoonallisuus vaikutta siihen, miten eri ihmiset kokevat asiat, uskoisin.
Mää vaihdan kyllä paikkaa, en nää tätä leffaa ollenkaan täältä sun pään takkaa tai heittäiskö popparilla kalijuun...
Paljon kokeneet näkee sekä hyvän että huonon eli siis osaa katsoa asioita jokaisesta kulmasta jäämättä jumiin yhteen kulmaan, mutta vaikka asioista ymmärtää jokaisesta kulmasta asioita ja pystyy irrottautuun itsestään katsomaan tilanteita ns. katosta itsensä ja omien tunteiden ulkopuolelta, niin silti voi olla että omat kokemukset taustalla aiheuttaa tunteita jotka esteenä.
Tunteensa ymmärtää ja näkee niiden syyt ja seuraukset. Ymmärtää siis myös mistä omat tunteet kumpuaa.
Itse olen aika voimakas itsetutkiskelija. Olen siis hyvin perillä siitä mitä päässäni on meneillään. Kuka olen, miksi olen, mitä tunnen ja miksi tunnen.
Olen myös loistavan oman itsetuntemuksen ja laajan elämänkokemuksen kautta todella hyvä asettuun toisen kenkiin ja/tai irrottautuun itsestäni irti ja katseleen tilanteita objektiivisesti hetken, jotta pystyn näkemään kaikista kulmista asiat.
Palaan kuitenkin takaisin itseeni ja omaan historiaan peilaten säännöstelen tekojani sen mukaan miten arvioin turvallisuuden järkevyyden ja kannattavuuden.
Ovatko tunteet koskaan sekoittaneet tuota systeemiäsi?
On, tietenkin. Ihminen olisi robotti ilman tunteita joten toisinaan tunteet ottaa hetkeksi ylivaltaa ennen kuin tasaantuu ja järki pääsee taas asemiin.
Olen silti mitä enemmän ikää tulee, enemmän järjellä elävä ihminen. Toisin sanoen teen päätöksiä ja toimin vasta suurimman tunnekuohun laskettua ja kun olen tarkkaan harkinnut asioita.
Siinä harkinta vaiheessa tapahtuu tämä itsetutkiskelu ja itsestään irtaantuminen katsomaan asioita ja tilanteita itsestään ulkopuolisena sekä toisen kengistä.
Tämä kuuluu normaaliin ajatusprosessiini jonka teen aina kun harkitsen seuraavaa siirtoani.
Sitten palaan jälleen itseeni ja silloin alan miettiin menneitä kokemuksia, niistä saatuja oppeja, varoitussignaaleja joita ehkä aikaisemmin ohittelin. Joskus huomaamani tilanteiden samankaltaisuus menneen ja nykyhetken välillä aiheuttaa sen että tunne joka tulee estää. (Tällöin se on tunteena pelko)
Varoittaa siis että "tästä seurasi viimeksi verilöyly. Haluatko varmasti uusinnan? Voi sitten vähän kirvellä jos valitset tämän reitin. Vieläkö muistat? oletko valmis riskiin että et taaskaan kuuntele varoitusmerkkejä ?"
Oletko koskaan tehnyt päötöksiä tunne pohjalta, ex temporee?
Nuorempana esimerkiksi jätin ex-avopuolisoni sillai. Se oli kehuskellut että koko suhteemme ajan oli rakastanut yhtä toista naista. (valetta oli, jonka mustasukkaisuuttaan sanoi) mutta minäpä sitten tempasin ässän hihasta ja suutuksissani heittelin sormukset vittuun ja hommasin itselleni yksiön ilmoittaen että senkus sitten menet sen naisen luokse eli siis kyllä.
Exäni oli siitä ihan hömistynyt kun ei se tajunnt ajatella että siinä yhdessä lauseessa hajoaa sitten kihlaus ja koko avoliitto ja nainen lähtee meneen ja hommaa vielä uuden miehenkin siinä. Se oli aikamoinen pamaus sille ja tapahtui todella nopeasti.
Oli muistaakseni ihan muutamassa viikossa mulla jo uusi asunto missä asuin. en paljoa odotellut vaikka se siinä selitteli niitä puheitaan. Mulle se oli paskan jauhantaa ja ei enää estänyt mun lähtöä
Ok, ei ihme tuo käytöksesi. Temperamenttikin vaikuttaa ja tilanne.
Minun kaverini, joka harrastaa painonnostoa ja käsivarret ovat myös sen näköiset, kun kuuli erotilanteessa, että mies oli pettänyt häntä useamman kerran suhteen aikana, vetäs miehen nyrkillä kenttään :D
Tuo mun ex ei ollut mitään pettänyt, eikä sillä ketään ollut. Se oli äkkipikainen ja oli sitten vain tullut jonkun toisen miehen katseista minuun päin mustasukkaiseksi pikaruokaravintolassa. Tyhmä sitten sekoili hommat täysin vituilleen sanomalla noin. Minä juoksin sieltä ravintolasta itkien ulos ja olin omilla teilläni koko loppu päivän silloin koska olin niin järkyttynyt siitä mitä se sanoi. Silloin kuljeskellessa pitkin kaupunkia tein päätöksen erosta....
Myöhemmin se sitten selitteli ettei sen sanat totta ollut. Se pakotti mun ottaan siltä sormuksen pois koska ei halunnut itse päättää kihlausta. Minä sitten otin senkin sormuksen pois ja päätin senkin puolelta sen homman. Olin niin vihainen.
Olimme kovin nuoria. Minä 21 v ja mieheni 22v. Liian nuoria niin vakaviin juttuihin kuin avoliitto ja kihlaus. Hölmöiltiin ja minäkin sitten niin joko tai ihminen. Tuulispäänä ratkaisuja tekemässä
Paskasti tehty. Omaa huonoa oloaan epäsuorasti purki sinuun.Iski vyön alle niin sanotusti.
Kyllä se aika kovan koulun sitten kävikin sen takia. Oli meinaan aika rikki erostamme..ja kaikesta muustakin..
Eikä sen paskaa oloa helpottanut että sillä muka oli joku kuvitteellinen nainen mutta, mulla oli viikossa eromme jälkeen ihan oikeasti toinen mies jo.
Sitä vitutti kun se näki meitä jossain. Pakko tunnustaa että silloin minä ehkä vähän löin sitä takaisin vyön alle. Tiedän. ei fiksua. Olin 21 v ja helvetin vihainen ja näyttämisen tarpeessa.
Ne oli niitä aikoja joilla en loista ja joista olen ottanut opiksi. Silloin ne tunteet vei ja järki jätätti. Nyt kaikki on koettu ja opittu että vituiksi menee jos sillä tavalla toimii niin osaa jo päänsä pitää kylmänä ja toimia toisin.
No huh huh. Oppivuodet ollet kyllä! Voisiko jälkeenpäin sanoa, että kokemuksessa oli jotain hyvääkin?
Tottakai siitä oli. Jos en olisi silloin niin toiminut ja nähnyt mihin se johtaa olisin varmaan vieläkin yhtä aivot narikassa toimiva tuulispää. Se sattui mun exään, mutta yhtä paljon se silloin minussa tuntui. Kyllä minäkin kärsin monistakin syistä.
Se omassa nahassa kirvely saa opin meneen perille ja se kun näkee miten huonosti siinä loppuviimein tulee käymään.
Nuorempana minä menin paljon enemmän tunteet edellä ja elin miettimättä seuraamuksia. Se tiesi paljon kipua, kun se kypärä ei ollut päässä kenelläkään osallisella.
Jäikö tuosta arpia, pelkoa?
Ei kai.. ei kai siitä mitään tavallista poikkeavaa arpea jäänyt. Oppi vain että kun rakkaus päättyy se tuntuu pahalle ja se sattuuu hetken, mutta helpottaa sitten ja kaikki häviää muistoista kunnes ei enää tunnu miltään.
Niimpä, yleensä asioilla on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin.
Terveellä itsetunnolla ja positiiviseelä asenteella pääsee pitkälle.
Varmasti!
Laajan elämänkokemukseni kautta minuun on tarttunut suunnaton määrä viisautta. Huomiointikykyni on tavallisuudesta poikkeavaa. Olen kelpo kaveri ja loistava rakastaja naisten näkökulmasta katsottuna. Älykkyyteni on vertaansa vailla. Pystyn ikäänkuin asettumaan täysin itseni ulkopuolelle, tarkastelemaan asioita erittäin objektiivisesti ja näin neuvoa sekä auttaa muita.
No oho. Siinäpä olisi haastetta aivoille! Pystyä käyttämään ainoastaan yhtä lohkoa kerrallan.
Käytän+aivokapasiteetistäni+99%+kun+normaali+ihminen+käyttää+ehkä+10%.+Äsken+havaitsin,+että+kun+silmäni+ei+tarkentuneet+heti+kohteeseen,+pääni+kääntyi+hiukan+takakenoon,+ylähuuli+nousi+vähän+ylöspäin,+paljastaen+ylähampaat+ja+sierainaukot+laajenivat+hiukan.+Tämä+johtuu+ilmeisesti+hermostollisesta+korjausliikkeestä.
Hieno havainto!
Minäkin huomasin äsken, kun en ymmärtänyt lukemaani tekstiä, imeväni ja purevani alahuultani. Rohtuneesta alahuulestani päätellen ymmärtämiskykyni on häiriintynyt.
Huomasin myös toisen seikan. Tunteeni häiritsevät tietojenkäsittelyä aivoissani, jolloin alahuulen pureminen kiihtyy.
Voiko siis vetää johtopäätöksen, että ihastuneella ihmisellä on yleisesti ottaen rohtunut alahuuli?
En tiedä voiko tuosta vetää johtopäätöksen, mutta epäilemättä tunteilla on kehollisia vaikutuksia. Ehkä.
Heh heh.......Todellusuudessa b vitamiinien imeytyminen on heikentynyt stressivatsani myötä, joka vaikuttaa sekä ihon, että limakalvojen hyvinvointiin.
Sillä tavalla myös tunteet vaikuttat kehollisesti, välillisesti huulueni rohtumiseen.
Sappi kiehuu niin sanotusti :D
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koko havaintoon vaikuttaa muutkin seikat, kehonkieli, vaisto, intuitio, tunnekokemus jne jne. Se kuinka tietoinen on itsestään vaikuttaa myös paljon siihen, että pystyy erottamaan toisen itsestään, omista kokemuksistaan, tunnereaktiostaan ym ym.
Tuo on varmasti totta! Hyvä itsetuntemus varmasti auttaa erottamaan asioita toisistaan ja hahmottamaan kokonaisuuden.