Olen pahoillani edellisessä tekstissä olleista kirjoitusvirheistä. Yritän nyt kirjoittaa huolellisemmin ja ellei puhelin taas häiritse, niin luen tekstin ennen lähettämistä.
---
Tulimme pojan kanssa hyttiini. Istuimme vierekkäin sohvalle. Laskin käteni kevyesti pojan etumukselle. Tätä ei olisi pitänyt tehdä. Tämän huomasin jälkikäteen. Poika auliisti alkoi avaamaan nappejaan ja riisui housunsa nilkkoihin. Mitä tilanne eteeni avautui. Voi kauheaa, pojan sikiöaikainen kehityshäiriö koko kauheudessaan. Penis oli noin 1,5-2 mm pitkä ja paksuutta noin 3- 4 mm. . Olisi oikeampi sanoa, ettei hänellä ollut olleenkaan penistä meidän mittapuumme mukaan. Koskin siihen ja poika oli niin kiihottunut, että siitä pulppusi pieni määrä valkoista nestettä. Olin shokissa, kun en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa. Olin ihan mykistynyt. Tuli sääli poikaa, jonka elämän on tehnyt helvetiksi pojan äidin saama joku lääkekuuri juuri siinä vaiheessa., kun sikiön sukuelimet muodostuvat. Kaiken huipuksi minulla ei olisi pennin vertaa ollut pojan peniksestä haittaa, koska top miehenä en saa erityisemmin toisen peniksestä mitään varsinaista iloa tai nautintoa. Oma vaitioloni varmaan vielä lisäsi pojan paniikkia. Koko ajan kuumeiesti mietin, mitä voin sanoa, etten vaan loukkaa poikaa. Jos poika olisi ollut hetken hiljaa, niin olisin saanut kootuksi ajatukseni ja voinut edetä rauhoittamalla hänet tuskasta.
Poika meni täydelliseen paniikkiin , jota en osannut purkaa. Hän hoki koko ajan pelkästään, että lähdetään ulos kahville. Tiesin, että jos lähdetään yhdessä, niin hän lähtee heti omaan hyttiinsä.
Heti kun hän oli lähtenyt ulos hytistä, niin olisinkin jo tiennyt mitä tehdä, mutta se oli myöhäistä. Lähdin hytistä häntä heti etsimään, mutta poika oli jo mennyt menojaan en enää nähnyt häntä koko loppumatkan ajan. Jos vastaava tilanne olisi tullut joskus myöhemmin olisin tehnyt näin. Olisin ottanut pojan syliini ja halannut häntä ja kertonut kuin paljon hänestä pidän. Ja se olisi ollut kaiken lisäksi täysin totta. Pojasta olisi myös saanut luettavan kumppanin jota ei hyvätkään "iskijät" olisi pystynyt helposti saamaan kainalostani irti omakseen. Halauksellani olisi ehkä voinut myös ainakin hetkeksi nostaa pojan omanarvontunnetta. Nyt typerällä tavalla sitä vielä lisää pudotin. Tokkopa poika on uskaltanut näin kielteisen kokemuksen jälkeen enää muita lähestyä. Minua on todella vituttanut typeryyteni kaikki nämä vuodet. Pojasta olisi saanut elämän ikäisen ystävän. Todella hieno ja arvokas poika. Toivottavasti joku muu fiksumpi mies osasi toimia paremmin. Jos poika vaikka sattuisi lukemaan tämän, niin nöyrä anteeksipyyntöni vielä näin jälkikäteen ja kaikkea hyvää Sinun elämällesi.
---
Tulimme pojan kanssa hyttiini. Istuimme vierekkäin sohvalle. Laskin käteni kevyesti pojan etumukselle. Tätä ei olisi pitänyt tehdä. Tämän huomasin jälkikäteen. Poika auliisti alkoi avaamaan nappejaan ja riisui housunsa nilkkoihin. Mitä tilanne eteeni avautui. Voi kauheaa, pojan sikiöaikainen kehityshäiriö koko kauheudessaan. Penis oli noin 1,5-2 mm pitkä ja paksuutta noin 3- 4 mm. . Olisi oikeampi sanoa, ettei hänellä ollut olleenkaan penistä meidän mittapuumme mukaan. Koskin siihen ja poika oli niin kiihottunut, että siitä pulppusi pieni määrä valkoista nestettä. Olin shokissa, kun en tiennyt mitä minun pitäisi sanoa. Olin ihan mykistynyt. Tuli sääli poikaa, jonka elämän on tehnyt helvetiksi pojan äidin saama joku lääkekuuri juuri siinä vaiheessa., kun sikiön sukuelimet muodostuvat. Kaiken huipuksi minulla ei olisi pennin vertaa ollut pojan peniksestä haittaa, koska top miehenä en saa erityisemmin toisen peniksestä mitään varsinaista iloa tai nautintoa. Oma vaitioloni varmaan vielä lisäsi pojan paniikkia. Koko ajan kuumeiesti mietin, mitä voin sanoa, etten vaan loukkaa poikaa. Jos poika olisi ollut hetken hiljaa, niin olisin saanut kootuksi ajatukseni ja voinut edetä rauhoittamalla hänet tuskasta.
Poika meni täydelliseen paniikkiin , jota en osannut purkaa. Hän hoki koko ajan pelkästään, että lähdetään ulos kahville. Tiesin, että jos lähdetään yhdessä, niin hän lähtee heti omaan hyttiinsä.
Heti kun hän oli lähtenyt ulos hytistä, niin olisinkin jo tiennyt mitä tehdä, mutta se oli myöhäistä. Lähdin hytistä häntä heti etsimään, mutta poika oli jo mennyt menojaan en enää nähnyt häntä koko loppumatkan ajan. Jos vastaava tilanne olisi tullut joskus myöhemmin olisin tehnyt näin. Olisin ottanut pojan syliini ja halannut häntä ja kertonut kuin paljon hänestä pidän. Ja se olisi ollut kaiken lisäksi täysin totta. Pojasta olisi myös saanut luettavan kumppanin jota ei hyvätkään "iskijät" olisi pystynyt helposti saamaan kainalostani irti omakseen. Halauksellani olisi ehkä voinut myös ainakin hetkeksi nostaa pojan omanarvontunnetta. Nyt typerällä tavalla sitä vielä lisää pudotin. Tokkopa poika on uskaltanut näin kielteisen kokemuksen jälkeen enää muita lähestyä. Minua on todella vituttanut typeryyteni kaikki nämä vuodet. Pojasta olisi saanut elämän ikäisen ystävän. Todella hieno ja arvokas poika. Toivottavasti joku muu fiksumpi mies osasi toimia paremmin. Jos poika vaikka sattuisi lukemaan tämän, niin nöyrä anteeksipyyntöni vielä näin jälkikäteen ja kaikkea hyvää Sinun elämällesi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.