Se oli ollut karu kesä. Opintoni olivat päättyneet,
mutta elämä ei ollutkaan auennut riemuisana. Olin
juoksennellut työvoimatoimistossa ja soskussa. Kerjännyt
rahaa sieltä sun täältä, myös vanhemmiltani. Kesä oli
soljunut hitaasti eteenpäin. Minä olin maannut ullakkohuoneessani,
murehtinut elämääni. Ravintonani oli ollut peruna ja kaurapuuro.
Toisinaan olin juonut muutaman oluen, mutta tällainen kulutus
oli vienyt minut äkkiä kerjuulle. Tottahan toki myös naisasiat
luistivat huonosti. Olinhan köyhä ja aivan turhan tavallisen
näköinen mies. Toki minullakin olisi voinut olla kysyntää, jos
olisin mennyt istumaan iltaa muutamaan tiettyyn ravintolaan.
Näissä paikoissa olin saavuttanut suttuisten naisten piirissä
ihan kelvollisen maineen kokoni, kestävyyteni ja taitojeni
ansiosta.
Ratkaisu rahapulaan tuntui löytyvän hieman jälkeen juhannuksen.
Kaverini oli suostutellut minut tekemään pimeitä keikkoja, jotka
olivat äkkiseltään ajateltuna todella naurettavia: Kiertelimme
lähimaalaispitäjien taloja ja kyselimme, josko voisimme tyhjentää
heidän ullakoitaan romuista. Toisinaan joku vastasikin, että sopiihan
tuo, kunhan näytätte mitä viette - ja annatte myös muutaman lantin
maksuksi romuista. Noh, eivätpä löytömme olleet mitään ihmeellisiä,
vaikka kaverini olikin minulle hehkutellut kaikenlaista. Yleensä
veimme mukanamme risoja huonekaluja, enenmmän tai vähemmän hajanaisia
maalaiskäyttöesineitä, mutta myös lehtiä ja kirjoja. Kaverini piti
käytännössä kaiken tavaran, sillä tämä oli hänen bisneksensä ja minä
olin vain palkattu apumies. Homma oli ikävää puuhaa, mutta sainpas
nyt kumminkin jokusen lantin palkkaa.
Luontaisetuna kaverini antoi minun poimia kuorman seasta kirjoja
ja lehtiä. Olin näet aikamoinen dekkareiden ja pornografisten julkaisujen
kuluttaja. Mikäs siinä, olin sangen tyytyväinen kantaessani harva se
päivä ison nipun 50-luvun dekkareita ja 70-luvun suttuisia pornolehtiä
ullakkohuoneeseeni. Illat eivät tuntuneet enää yhtä rasittavilta kuin
aiemmin. Dekkari toisensa jälkeen kului käsissäni. Luettuani dekkarit
minä kannoin ne milloin mihinkin kaupungin antikvariaattiin. Pian opin
tunnistamaan, mitkä dekkarit olivat muita arvokkaampia ja kuka
liikkeenpitäjä oli avokätisin sisäänostaja. Vaan pornolehtiä en hennonut
kantaa antikvariaatteihin, paitsi jos kohdalle sattui kaksoiskappaleita.
Mielessä alkoi kukoistaa kunnianhimoinen ajatus alkaa kunnon keräilijäksi.
Tämä oli kuitenkin vain hetkellinen hassu ajatus. Ennen kuin huomasinkaan,
kannoin kostean viikonlopun jälkeen huonoimmat lehdet antikvariaattiin ja
ostin saamillani lanteilla perunoita ja muuta tarpeellista.
Elämäntyylini oli aika huoleton ja outo. Nyt ymmärrän sen. Tein
päivät hanttihommia ja illat lueskelin ja masturboin. Vaikka rahaa
tuntui toisinaan löytyvän ihan kohtuullisesti, en ollut erityisen
kiinnostunut lähtemään ravintolaan tai elokuviin. Sanalla sanoen
ihmiset eivät erityisemmin kiinnostaneet minua. Tämän kai ei pitäisi
olla nykyaikana niin omituinen ilmiö. Yhteisöt ovat niin hajallaan.
Ihmisellä on suunnaton tarve saada aikaa itselleen ja käpertyä
omaan itseensä.
Eräänä iltana selailin lävitse viimeisimpiä lehtiä, jotka olin poiminut
kuormasta. Täytyy sanoa, että alkuaikojen muutaman "kultakaivoksen" jälkeen
lehtiä oli tullut vastaan tosi harvoin. Muutenkin huomasin, että aika
lailla samat numerot toistuivat. Parhaat lehdet oli varmaankin kulutettu
aikanaan puhki ja näihin ihmisten jätekasoihin oli päätynyt lojumaan
kaikkein mitäänsanomattomimmat Kallet, Ratot sun muut.
Nyt kumminkin törmäsin vaihteeksi ihan kelvollisiin lehtiin. Nämä olivat
peräisin erään yksinäisen mummon kätköistä. Mummo oli tarinoinut minulle
ja kaverilleni aika paljon elämästään ullakon tyhjentämisen yhteydessä.
Kahvikupin ääressä hän oli maininnut tippa linssissä aikamiespoikansa
posauttaneen aikanaan aivonsa konkreettisesti pirtin seinälle.
Hetken hiljaisen tuumailun jälkeen mummo oli vinkannut meidät talon
perällä olevaan pieneen makuuhuoneeseen.
"Tämä on Jaakon huone. Kaikki tämä on lojunut täällä yli kymmenen vuotta.
En ole saanut aikaiseksi, että toimittaisin nämä pois", muori oli sanaillut
ja esitellyt meille poikavainajansa tavaroita. Kaverini oli ollut valpas ja
ilman sen kummempia kiemuroita hän oli sopinut mummon kanssa, että
kantaisimme myös nämä rojut autoomme. Niin sitten aloimme kantaa autoon
kaikenlaista epämääräistä rompetta: radiosoittimia, levysoittimen, muutamia
television rämiä, rapistuneita 60-70 luvun huonekaluja, sekä laatikoittain
lehtiä, kirjoja ja LP-levyjä. Mummo oli katsellut toimiamme
vaitonaisena keinutuolissaan. Hänen silmiinsä oli kohonnut yhä uusia
kyyneleitä. Minua oli hävettänyt. Mieleni oli tehnyt kysyä, josko mummo
oli sittenkin tullut jo katumapäälle. Kaverini käski minun pitää suuni
kiinni, sillä hänen mielestään tämä keikkamme vaikutti olevan kesän
parhain.
Niin sitten sanoimme jäyhästi jäähyväiset kurttuiselle mummolle.
Autoilimme sangen vaitonaisina kaverini tukikohtaan, elikkä tämän
vanhempien perintömaatilalle. Purimme romut jo ennestään tupaten
täynnä olevaan vanhaan navettaan. Pienen inttämisen jälkeen kaverini antoi
minun kerätä itselleni kuormasta pari kassillista 60-70 lukujen sarjakuvia
ja pornolehtiä, sekä muutamia Love Recordsin LP-levyjä.
Nyt sitten selailin hienoisen kiihtymyksen vallassa näitä uusia lehtiä.
Minulla on hivenen rasittava, mutta ilmeisen yleinen tapa, eli kyllästyn
hyvin äkkiä masturboimaan samojen kuvien ääressä. Periaatteessa tarvitsisin
joka päivä uusia hyviä kuvia, joiden ääressä hoidella itseni. Oli
kuitenkin käynyt niin, että tämän pornografian värittämän kesän aikana
olin aika lailla turtunut pornolehtien tarjoamiin naisiin. Toisinaan
joku nainen saattoi näyttää mielestäni kasvoistaan kauniilta, mutta sitten
petyin hänen vartaloonsa. Toisinaan kiinnostukseni haihtui yksinkertaisesti
sen takia, että kuvat olivat huonosti otettuja. Silmäni pysähtyivät
toivorikkaana tuijottamaan tummaverikköä, jolla näytti olevan ihanan runsas
ja lihaisa takamus. Kääntelin malttamattomana sivuja, mutta sainkin
huomata, että lehdessä ei ollut yhtään kuvaa, joka olisi esitellyt naisen
takamuksen kaikessa ihanuudessaan.
Turhautuneena viskasin lehden lattialle ja otin käteeni seuraavan.
Selailin lehteä vikkelästi. Sitten pysähdyin tuijottamaan mustavalkoisia
kuvia, jotka koristivat kysymyspalstaa. Sisälläni tuli merkillinen,
humiseva olo. Käänsin seuraavalle aukeamalle, ja näin vielä kaksi muutakin
valokuvaa samasta naisesta. "Voisiko olla", kummastelin ääneen.
Lehti oli vuodelta 1974, eli kahdenkymmenen vuoden takaa. Kuvien nainen oli
veret seisauttava. "Olisikohan ehkä 30-vuotias, eli nyt hän olisi
50-vuotias", tuumailin ja tuijotin kuin hypnotisoituna noita laadukkaita
valokuvia, joissa kaikki vaikutti olevan kohdallaan.
Pari ensimmäistä kuvaa esittelivät lyhyehköä, ehkä hivenen ylipainoista
vartaloa sivusta ja takaa. "Ihana leveä lantio, lihaisa takamus, mutta
silti kohtuullisen hoikka vyötärö", henkäisin ja aloin pakonomaisesti
masturboida. Seuraava, suuri kuva esitteli raskaita, herkullisiä rintoja.
Aivan kuin rinnat eivät olisi olleet tarpeeksi ihanat, olivat kameraa
katsovan naisen kasvot aivan ihanat. Eivät mitenkään ihmeellisen kauniit,
mutta niin sietämättömän sykähdyttävät. Suuret silmät, suloinen ja
luonnollinen hymy, ihanan viehättävästi kihartavat pitkät
tummat hiukset. Kasvot, jotka olivat arkiset, hyvin tutunoloiset.
"Moilasen rouva. Voisiko olla", mietin kuumeisena ja tunsin kuinka
laukeamiseni lähti väkisin liikkeelle.
Vapisin rajun orgasmin kourissa. Suljin lehden ja painoin silmäluomeni
kiinni. Poskeni tuntuivat olevan tulessa. Nainen oli ollut aivan ihana
katseltava, mutta kaikista kiihottavinta oli ollut ajatus, että hän
ehkä oli nainen, jonka tunsin nimeltä ja näöltä. "Anna Moilanen",
antikvariaatin pitäjän vaimo. Nainen, jonka kanssa olin asioinut naperosta
saakka. Nainen, josta olin aika usein uneksinut.
Anteeksi kiireeni. Jatkan kun taas jaksan.
T. Äijä
mutta elämä ei ollutkaan auennut riemuisana. Olin
juoksennellut työvoimatoimistossa ja soskussa. Kerjännyt
rahaa sieltä sun täältä, myös vanhemmiltani. Kesä oli
soljunut hitaasti eteenpäin. Minä olin maannut ullakkohuoneessani,
murehtinut elämääni. Ravintonani oli ollut peruna ja kaurapuuro.
Toisinaan olin juonut muutaman oluen, mutta tällainen kulutus
oli vienyt minut äkkiä kerjuulle. Tottahan toki myös naisasiat
luistivat huonosti. Olinhan köyhä ja aivan turhan tavallisen
näköinen mies. Toki minullakin olisi voinut olla kysyntää, jos
olisin mennyt istumaan iltaa muutamaan tiettyyn ravintolaan.
Näissä paikoissa olin saavuttanut suttuisten naisten piirissä
ihan kelvollisen maineen kokoni, kestävyyteni ja taitojeni
ansiosta.
Ratkaisu rahapulaan tuntui löytyvän hieman jälkeen juhannuksen.
Kaverini oli suostutellut minut tekemään pimeitä keikkoja, jotka
olivat äkkiseltään ajateltuna todella naurettavia: Kiertelimme
lähimaalaispitäjien taloja ja kyselimme, josko voisimme tyhjentää
heidän ullakoitaan romuista. Toisinaan joku vastasikin, että sopiihan
tuo, kunhan näytätte mitä viette - ja annatte myös muutaman lantin
maksuksi romuista. Noh, eivätpä löytömme olleet mitään ihmeellisiä,
vaikka kaverini olikin minulle hehkutellut kaikenlaista. Yleensä
veimme mukanamme risoja huonekaluja, enenmmän tai vähemmän hajanaisia
maalaiskäyttöesineitä, mutta myös lehtiä ja kirjoja. Kaverini piti
käytännössä kaiken tavaran, sillä tämä oli hänen bisneksensä ja minä
olin vain palkattu apumies. Homma oli ikävää puuhaa, mutta sainpas
nyt kumminkin jokusen lantin palkkaa.
Luontaisetuna kaverini antoi minun poimia kuorman seasta kirjoja
ja lehtiä. Olin näet aikamoinen dekkareiden ja pornografisten julkaisujen
kuluttaja. Mikäs siinä, olin sangen tyytyväinen kantaessani harva se
päivä ison nipun 50-luvun dekkareita ja 70-luvun suttuisia pornolehtiä
ullakkohuoneeseeni. Illat eivät tuntuneet enää yhtä rasittavilta kuin
aiemmin. Dekkari toisensa jälkeen kului käsissäni. Luettuani dekkarit
minä kannoin ne milloin mihinkin kaupungin antikvariaattiin. Pian opin
tunnistamaan, mitkä dekkarit olivat muita arvokkaampia ja kuka
liikkeenpitäjä oli avokätisin sisäänostaja. Vaan pornolehtiä en hennonut
kantaa antikvariaatteihin, paitsi jos kohdalle sattui kaksoiskappaleita.
Mielessä alkoi kukoistaa kunnianhimoinen ajatus alkaa kunnon keräilijäksi.
Tämä oli kuitenkin vain hetkellinen hassu ajatus. Ennen kuin huomasinkaan,
kannoin kostean viikonlopun jälkeen huonoimmat lehdet antikvariaattiin ja
ostin saamillani lanteilla perunoita ja muuta tarpeellista.
Elämäntyylini oli aika huoleton ja outo. Nyt ymmärrän sen. Tein
päivät hanttihommia ja illat lueskelin ja masturboin. Vaikka rahaa
tuntui toisinaan löytyvän ihan kohtuullisesti, en ollut erityisen
kiinnostunut lähtemään ravintolaan tai elokuviin. Sanalla sanoen
ihmiset eivät erityisemmin kiinnostaneet minua. Tämän kai ei pitäisi
olla nykyaikana niin omituinen ilmiö. Yhteisöt ovat niin hajallaan.
Ihmisellä on suunnaton tarve saada aikaa itselleen ja käpertyä
omaan itseensä.
Eräänä iltana selailin lävitse viimeisimpiä lehtiä, jotka olin poiminut
kuormasta. Täytyy sanoa, että alkuaikojen muutaman "kultakaivoksen" jälkeen
lehtiä oli tullut vastaan tosi harvoin. Muutenkin huomasin, että aika
lailla samat numerot toistuivat. Parhaat lehdet oli varmaankin kulutettu
aikanaan puhki ja näihin ihmisten jätekasoihin oli päätynyt lojumaan
kaikkein mitäänsanomattomimmat Kallet, Ratot sun muut.
Nyt kumminkin törmäsin vaihteeksi ihan kelvollisiin lehtiin. Nämä olivat
peräisin erään yksinäisen mummon kätköistä. Mummo oli tarinoinut minulle
ja kaverilleni aika paljon elämästään ullakon tyhjentämisen yhteydessä.
Kahvikupin ääressä hän oli maininnut tippa linssissä aikamiespoikansa
posauttaneen aikanaan aivonsa konkreettisesti pirtin seinälle.
Hetken hiljaisen tuumailun jälkeen mummo oli vinkannut meidät talon
perällä olevaan pieneen makuuhuoneeseen.
"Tämä on Jaakon huone. Kaikki tämä on lojunut täällä yli kymmenen vuotta.
En ole saanut aikaiseksi, että toimittaisin nämä pois", muori oli sanaillut
ja esitellyt meille poikavainajansa tavaroita. Kaverini oli ollut valpas ja
ilman sen kummempia kiemuroita hän oli sopinut mummon kanssa, että
kantaisimme myös nämä rojut autoomme. Niin sitten aloimme kantaa autoon
kaikenlaista epämääräistä rompetta: radiosoittimia, levysoittimen, muutamia
television rämiä, rapistuneita 60-70 luvun huonekaluja, sekä laatikoittain
lehtiä, kirjoja ja LP-levyjä. Mummo oli katsellut toimiamme
vaitonaisena keinutuolissaan. Hänen silmiinsä oli kohonnut yhä uusia
kyyneleitä. Minua oli hävettänyt. Mieleni oli tehnyt kysyä, josko mummo
oli sittenkin tullut jo katumapäälle. Kaverini käski minun pitää suuni
kiinni, sillä hänen mielestään tämä keikkamme vaikutti olevan kesän
parhain.
Niin sitten sanoimme jäyhästi jäähyväiset kurttuiselle mummolle.
Autoilimme sangen vaitonaisina kaverini tukikohtaan, elikkä tämän
vanhempien perintömaatilalle. Purimme romut jo ennestään tupaten
täynnä olevaan vanhaan navettaan. Pienen inttämisen jälkeen kaverini antoi
minun kerätä itselleni kuormasta pari kassillista 60-70 lukujen sarjakuvia
ja pornolehtiä, sekä muutamia Love Recordsin LP-levyjä.
Nyt sitten selailin hienoisen kiihtymyksen vallassa näitä uusia lehtiä.
Minulla on hivenen rasittava, mutta ilmeisen yleinen tapa, eli kyllästyn
hyvin äkkiä masturboimaan samojen kuvien ääressä. Periaatteessa tarvitsisin
joka päivä uusia hyviä kuvia, joiden ääressä hoidella itseni. Oli
kuitenkin käynyt niin, että tämän pornografian värittämän kesän aikana
olin aika lailla turtunut pornolehtien tarjoamiin naisiin. Toisinaan
joku nainen saattoi näyttää mielestäni kasvoistaan kauniilta, mutta sitten
petyin hänen vartaloonsa. Toisinaan kiinnostukseni haihtui yksinkertaisesti
sen takia, että kuvat olivat huonosti otettuja. Silmäni pysähtyivät
toivorikkaana tuijottamaan tummaverikköä, jolla näytti olevan ihanan runsas
ja lihaisa takamus. Kääntelin malttamattomana sivuja, mutta sainkin
huomata, että lehdessä ei ollut yhtään kuvaa, joka olisi esitellyt naisen
takamuksen kaikessa ihanuudessaan.
Turhautuneena viskasin lehden lattialle ja otin käteeni seuraavan.
Selailin lehteä vikkelästi. Sitten pysähdyin tuijottamaan mustavalkoisia
kuvia, jotka koristivat kysymyspalstaa. Sisälläni tuli merkillinen,
humiseva olo. Käänsin seuraavalle aukeamalle, ja näin vielä kaksi muutakin
valokuvaa samasta naisesta. "Voisiko olla", kummastelin ääneen.
Lehti oli vuodelta 1974, eli kahdenkymmenen vuoden takaa. Kuvien nainen oli
veret seisauttava. "Olisikohan ehkä 30-vuotias, eli nyt hän olisi
50-vuotias", tuumailin ja tuijotin kuin hypnotisoituna noita laadukkaita
valokuvia, joissa kaikki vaikutti olevan kohdallaan.
Pari ensimmäistä kuvaa esittelivät lyhyehköä, ehkä hivenen ylipainoista
vartaloa sivusta ja takaa. "Ihana leveä lantio, lihaisa takamus, mutta
silti kohtuullisen hoikka vyötärö", henkäisin ja aloin pakonomaisesti
masturboida. Seuraava, suuri kuva esitteli raskaita, herkullisiä rintoja.
Aivan kuin rinnat eivät olisi olleet tarpeeksi ihanat, olivat kameraa
katsovan naisen kasvot aivan ihanat. Eivät mitenkään ihmeellisen kauniit,
mutta niin sietämättömän sykähdyttävät. Suuret silmät, suloinen ja
luonnollinen hymy, ihanan viehättävästi kihartavat pitkät
tummat hiukset. Kasvot, jotka olivat arkiset, hyvin tutunoloiset.
"Moilasen rouva. Voisiko olla", mietin kuumeisena ja tunsin kuinka
laukeamiseni lähti väkisin liikkeelle.
Vapisin rajun orgasmin kourissa. Suljin lehden ja painoin silmäluomeni
kiinni. Poskeni tuntuivat olevan tulessa. Nainen oli ollut aivan ihana
katseltava, mutta kaikista kiihottavinta oli ollut ajatus, että hän
ehkä oli nainen, jonka tunsin nimeltä ja näöltä. "Anna Moilanen",
antikvariaatin pitäjän vaimo. Nainen, jonka kanssa olin asioinut naperosta
saakka. Nainen, josta olin aika usein uneksinut.
Anteeksi kiireeni. Jatkan kun taas jaksan.
T. Äijä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan jännä odottaa että mihin tää lopulta johtaa. Laitahan lisää.
Tästä alkuperäisestä äijästä voi olla useampaa mieltä. Tavallaan hyvä että hämmentää soppaa.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että tämä
tyyppi osaa kirjoittaa todella hyvin. Kuulepas
äijä: oletkos kirjoitellut tänne juttuja myös muilla nimimerkeillä? Pari viimeaikaista aika hyvää juttua haiskahtaa aika kovasti sinulta.
Hei Masse80 - samma gramma på här. Tuskinpa Äijä itseään paljastaa, mutta kerropa sinä, mitä juttuja tarkoitat? Minullakin on hieman palaneen käryä nenässä. Dekkari
Eihän tässä kauhean välkky tartte olla jotta hoksaa että tuo käpyeinari on aika varmasti äijä. Toinen epäillyttävä mun mielestä on tuo 90000000000000-aa. Muita epäillyksiä kellään ?!
Yritän viedä tarinan loppuun jossain vaiheessa.
Palstat ovat tosiaan äijiä täynnä. Olen näemmä herättänyt joissakin ihmisissä antipatioita.
Olen kieltämättä kirjoitellut tänne joskus ennenkin tarinoita, mutta siitä ei sen enempää.
Yrittäisit edes :(
Ei valitettavasti voi panostaa tätä enempää. Aina toisinaan on 30-45 minuuttia aikaa naputtaa näitä pikakirjoituksia.
Että yrittäisit edes! Saada aikaan kunnon tarina! Ei tuosta kyhäelmästäsi tule mitään fiboja, enemmän juonta, kuvailua, tunnelmaa..............