Eikö isäs saanu

Parhaani olen yrittänyt elää nuhteessa, vaikkei rakkaan isäni auktoriteetti olekaan aina purrut minuun..

Siis mä katsoin vetoovasti mun suurilla silmilläni pikkutyttönä tirautin muutaman kyyneleen mut ei se auttanu aina..... Välillä piti lyödä lattialle pitkin pituuttaan ja huutaa kovaa sekä viskoo tumppuja käsistä ja kenkiä potkia jaloista niin kauaksi kun ikinä ne lensi. Sitten isi otti syliin ja mä vetäsin veteleksi ja potkin vastaan.. taisin purrakin.. Mut mun iskä oli jääräpää niinkuin mäki, mut mä olin vaan pienempi ja kevyempi jäärä, joten löysin itseni autosta tai huoneestani kiljumasta että "isi on tyhmä! äääääääääääääää!"

Mutta koska isiini tullut niin en luovuttanut ihan noin helposti. Huusin kauan tahtoani ja jos autossa, niin oli parempi pistää lapsilukitukset auton oviin. Osoitin mieltäni kamalaa barbaarimaista tahtoni ylitystä vastaan pyrkimällä autosta ulos. "Minuahan ei kanneta kaupasta ulos, kun en tahto! Menen takas. Tyhmä isi!"

Mutta mitä tapahtui jos ovi oli lukossa. Hermot paloi täysin.
Mitä tapahtui jos pääsin jossain kohtaan toteuttaan yritykseni. Juoksin jonnekin.. mut sit kohta tuli isii ikävä kaikkialla vieraita setiä ja tätejä. Sit tuli itku. "isiiiiiiiiiiiiiii. "


Selostus siis kertoo että kyllä meillä omat "minä tahdon" taistelut oli, mutta en minä periksi saanut. Paitsi välillä..mutta useimmiten isäni oli betoniseinä ja jota porasin päälläni kunnes tajusin ettei sitä ylitetä.

Isäni kyllä silti kuittailee minulla nykyisin usein että on lellinyt mua lapsena liikaa kun minusta on tullut niin itsepäinen. Siihen kuittaan takas että "Se on pikemminkin sukuvika"

Mun faijan oli tarkoitus kohdata kaikkien tuhansien vuosien aikana tarpeettomasti surmansa saaneiden viattomien naisparkojen sielujen janoaman jumalallisen selonteon mukaisesti avustaja korkeammalta taholta ja siihen luotiin minut, tiukan kierosilmäisyytensä takana seisova salatieteilijä, jonka kuultua kaikki sen ajan mokat tuli ihan pakkopaikka ottaa erityisvarustellut tiukat aseet kokonaisvaltaista perseilyä vastaan ja kaikkien naissukupuolensa takia abortoituneeksi päätyneiden syntymättä jääneiden naisten hukattujen sydänten aiheuttama tuska lääkäreiden toimien epäeettisyyttä vastaan plus evoluution ja sirkkalehtien autuuden eli kaksossieluisuussyntaksin ihanuuskin oli teknistieteellisesti just silloin kun sain isäkseni reinkarnaation putkauttaman prof Muhammedin, ja huom koti-isäksi. Voin sanoa että minä pelkäsin. Koko ajan ja henkihieverissä. En tosiaan kiukuttelulla saavuttanut muuta kuin raipparangaistuksen. Että älkää vaan joutuko samaa kokemaan; kotiäitiys kunniaan! Kiitos ja aamen.

tarvinnut :) minä olin sitä hänelle automaattisesti. isä sanoi aina, ettei titteleitä tarvitse sen kummemmin kunnioittaa, jos niiden kantajat eivät ole sen arvoisia, että arvonsa ansaitsevat. omaksi vahingokseen ei kannata kuitenkaan kekkuloida, mut paskaa ei tarvitse kumartaa.