Onko tämä Sukujuttu hyvä ohjelma aloittelijalle?
Googletin ja löytyi yksi arvostelu
http://www.humogen.net/node/44
En haluaisi heti aloittaa nettiohjelmasta kuten ystäväni, vaikka suomenkielellä sielläkin näkyy pärjäävän ainakin kohtuudella.
Googletin ja löytyi yksi arvostelu
http://www.humogen.net/node/44
En haluaisi heti aloittaa nettiohjelmasta kuten ystäväni, vaikka suomenkielellä sielläkin näkyy pärjäävän ainakin kohtuudella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen käyttänyt Sukujutut -ohjelmaa vsta 2011. Se on ihan toimiva, riittävä ja helposti hallittava ohjelma. Päivityksiä on saatavilla vuosittain. Suosittelen.
En itse käytä MyHeritagea, Geniä enkä Geneanettiä.
Kiinnostaisi tuo Sukujutut, mutta maksaako ne päivitykset vielä erikseen, kun se on muutenkin kai 100 euron paikkeilla, joka on eläkeläiselle iso raha. Kiitos jos joku vastaa.
Maksaa erikseen, mutta jos ja kun se ostettu versio riittää, niin turha on päivittää. Minulla on joku vuosia vanha versio ja siinä on ominaisuuksia paljon enemmän kuin mitä osaan käyttää ja viitsin opetella. Vasta 61 000 nimeä on kasassa...
Ja toinen etu Sukujutuissa: Jos tulee "tenkka poo", niin ohjelman kehittäjältä voit kysyä ja vastaus tulee nopeasti.
Kysynpä kokeneelta käyttäjältä neuvoa (olen nyt demokäyttäjä).
Voidaanko tuolla ohjelmalla tehdä toisiinsa liittymättömistä eri suvuista eri tiedostoja?
Minulla oli/on käytössä Suku 2004, jota ei enää saa uudelle koneelleni. Tuohon vantaan olen tehnyt eri tiedostot esim. parin ystäväni suvuille. He ovat kotoisin aivan eri puolilta maata. Olen auttanut heitä alkuun omien sukujensa tutkimisessa.
http://www.sukujutut.fi/sukujut/index.htm
Voit aluksi kokeilla ilmaisella demoversiolla ( 100 nimeä).
Päivityksiä ei tarvitse tilata, jos et tarvitse.
Sukujutuissa on joskus saanut ilmaisia päivityksiä, ainakin ensimmäinen päivitys, jos ohjelman ostamisesta ei ollut kauan. Ilman päivityksiäkin pärjää. Apua saa hyvin suomeksi ohjelman valmistajalta.
Demo-versioon kannattaa tutustua.
Vastauksista kiitokset, vähän viiveellä. Metkaa asiaa tuo sukututkimus, kovasti nousee mieleen asioita joista mummot ja vaarit puhelivat, itsekin olivat ne lapsena kuulleet kuin iltasatuina, vaikka olikin täyttä sukutietoa jonka vanhuksetkin olivat kuuntelemalla oppineet aikanaan. Varmaan paljon on karissut poiskin, mutta onneksi minä vielä jotain muistan ja osaan liittää ihmisiin monen vuosisadan takaakin. Ottaa vaan niskoille ja selkään, sormiinkin tämä tutkimus. Onko teillä tapana taukojumpata tutkimuksen lomassa? tämä vähän hymysuin:)
Nyt vaan pitäisi saada kaikki järjestykseen!
Noista vanhoista tarinoista kannattaa tarkastaa kaikki, mitä voi tarkastaa. Minäkin olen jonkin verran tarinoita kuullut ja ne mitä olen pystynyt tarkistamaan, niin niissä ei ole ollut totta edes hajuksi asti. Kaikki ovat paljastuneet saduiksi. En väitä, etteikö jossakin olisi totuuttakin, mutta eipä ole vielä kohdalle sattunut sellaista tarinaa.
Huomattu on tuokin, monet vanhat legendat on istutettu oman suvun piiriin. Kirjassa Naisten työt löytyy paljon niitä samoja sukujuttuja ja myös, taustana vaikuttamassa voisi ajatella olevan esim. emäntälehden, jota valistuneet emännät lukivat ääneen piioillensa. Näitä lehtikirjoituksia on tuossa em kirjassa mukana. Sen sijaan sukulinjat ovat olleet hyvinkin käyttökelpoisia, muistitiedon pohjalta vaikka järjestys ja vuosisadatkin ovat vähän kateissa. Samoin muutama kaskukirja on osoittautunut ns. sukutarinan juureksi. Kyllä minä muistitietoa kunnioitan ja sitä että mieleen painaminen torjui varmasti myös dementioita, kun muistilla oli oikeasti töitä.