Keksin ja valehtelen

mulla oli samanlaisia juttuja ja aikansa kuin löi päätä seinään niin lopetin kerrasta juomisen ja elämäni hienoin päätös

Ihan kuin olisin itse kirjoittanut.
Yhtenä vitutuksen kyllästämänä aamuna käppäilin a-klinikalle, kannatti.
SE tapahtui viime toukokuussa, sai antabukset ja tukihenkilön.
Yksi repsahdus, ja taas ruodussa(ei ole helppoa) antabuksien avulla/tukena.
Nyt 51 juomatonta päivää takana ja elämä taas alkaa henkisesti helpottaa.
Nyt juon kahvia, ulkona paistaa aurinko, pakkasta -7astetta, miehellä krapula, minulla ei.

Joo, mulla tuli muutamanvuos takaperin ekat deliriumit, niin olin 6kk juomatta ja sitten se taas lähti. Eka otin sillon tällön, sit se siirty viikonloppu käyttöön, ja nyt kesällä alko tulee taas näitä ilta kaljoja. Nyt on vaan olot niin hirveitä ja pitkäkestosia et pitäs juoda melko usein tai olla juomatta, päätin kokeilla tuota jälkimmäistä. Tässä alkaa ensimmäinen kuukaus olee lusittu, mutta täytyy nyt vaan yrittää olla herättämättä turmiolantommia henkiin =)

Alkoholi rentouttaa :-D Vitun vale. Paljon paremmin menee kun ne juo enkä kännisekoile. Eipä tartte morkkiksia kestää ja kaikki, ihan kaikki asiat on selviä ja klaarattavissa.

Olet ihan vitun pelle. Ymmärrä tämä ja katoa. Vähänkö seksikäs toi mainoksen muija.

Mitä pidempään olen juomatta, sitä pahempia muistikuvia palaa mieleen, vaan kun ei tiedä mikä on totta ja mikä harhaa. Jos kelloja voisi kääntää niin se ensimmäinen känni jäis kokematta. Liian monta vuotta tuli elettyä tämän sumun peittämän verhon takana, etsien syitä juoda. Häpeää, Ahdistusta, pelkoa ja vihaa, luulis että näin 70päivän jälkeen pikkuhiljaa alkais jo helpottamaan mutta ei niin ei. Vitutuksen määrä on suuri, mielessä pohtii korkki vai köysi.