jollain kolmannella tai neljännellä luokalla, piti tehdä esitelmä vanhempien ammatista, juliste tyylinen joka laitettiin sitten taululle pällisteltäväksi.
Hieman taustoja, tiedättehän tilanteita joissa jokin asuinalue, joka on ollut työväen asuttama tyyliin Punavuori, muuttuu yhtääkkiä trendikkääksi ja asuntojen hinnat nousevat pilviin, joka johtaa siihen että työväki myy asuntonsa ja muuttaa pois, tilalle muuttaa varakkaita hipstereitä jne. Meidän perheellemme tavallaan kävi näin, jäimme alkuasukkaiksi vanhaan ympäristöön uusien ihmisten keskelle.
Palatakseni koulutehtävään, en tiedä miksi häpesin sen tekemistä niin paljon, minua ei koskaan kiusattu koulussa, minulla oli hyviä ystäviä luokalla ja olin itseasiassa aika suosittu.
Muistan kun taululle alkoi ilmestyä tyyliin ammatteja pankinjohtaja, toimitusjohtaja, lääkäri jne. Oma esitelmäni oli vaatimaton esitelmä maalarin ammatista, enkä olisi millään kehdannut laittaa sitä taululle, kunnes määräajan umpeutuessa hiivin ja liimasin sen paikalleen, mitään ei tapahtunut, kukaan ei sanonut mitään.
Näin jälkikäteen aikuisena häpeän sitä, että häpesin laittaa ammattiesitelmän taululle. En tiedä miksi nämä "tapahtumat" hiipivät usein ilmestyksinä uudelleen mieleen.
Hieman taustoja, tiedättehän tilanteita joissa jokin asuinalue, joka on ollut työväen asuttama tyyliin Punavuori, muuttuu yhtääkkiä trendikkääksi ja asuntojen hinnat nousevat pilviin, joka johtaa siihen että työväki myy asuntonsa ja muuttaa pois, tilalle muuttaa varakkaita hipstereitä jne. Meidän perheellemme tavallaan kävi näin, jäimme alkuasukkaiksi vanhaan ympäristöön uusien ihmisten keskelle.
Palatakseni koulutehtävään, en tiedä miksi häpesin sen tekemistä niin paljon, minua ei koskaan kiusattu koulussa, minulla oli hyviä ystäviä luokalla ja olin itseasiassa aika suosittu.
Muistan kun taululle alkoi ilmestyä tyyliin ammatteja pankinjohtaja, toimitusjohtaja, lääkäri jne. Oma esitelmäni oli vaatimaton esitelmä maalarin ammatista, enkä olisi millään kehdannut laittaa sitä taululle, kunnes määräajan umpeutuessa hiivin ja liimasin sen paikalleen, mitään ei tapahtunut, kukaan ei sanonut mitään.
Näin jälkikäteen aikuisena häpeän sitä, että häpesin laittaa ammattiesitelmän taululle. En tiedä miksi nämä "tapahtumat" hiipivät usein ilmestyksinä uudelleen mieleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
koska olet tuntenut jotain tunnetta silloin niin ne tapahtumat muistaa, tunsit häpeää. tunnemuistot muistaa helpoiten.
ihminen ei yleensä tunnista tunteitaan.