Pöytälaatikon kätköistä löytyi pari vanhaa ehkäisyvälinettä ja jotain nöyhtää sekä tämä kätketty mestariteos. Kaikki palaute tervetullutta osoitteeseen 2.
Anssi näki taivaanrannan täyttyvän pikkuhiljaa kauniista väreistä. Hän näki kun kaunis helakka punainen ryömi hiljalleen taivaalle kauniin elävän keltaisen seuratessa sitä sekottuen sen kauneuteen muodostaen taivaalle varsin kauniin peiton ja samalla horisonttiin kauniin valopilarin ennen auringon nousua. Tilanne muuttui kuitenkin radikalisti Jumalan pieraistessa korkeuksistaan ja kaunis väri sai väistyä taivaalta haisevien hirmutuulien tuodessa arveluttavan likaisia pilvimuodostelmia tornadomaiseen tapaan taivaalle.
Maassa tätä ilmiötä tyhmät ihmiset ja Anssi ihmettelivät hämillänsä - kaikki kauneus on kummalisen katoavaa, he ajattelivat.
Samalla Loogisuus hävisi maailmasta ja ruskeaksi paahtunut italialainen ratsasti viekkaalla ketulla sisään pääovesta.
"Hei gringo! Seuraa minua!", hän huusi ja osoitti Anssia, joka kurkotti niskassa roikkuvaa sombreroaan ja painoi sen syvälle päähäntä. "Olen valmis - let's hit the road."
Anssi, viekas kettu ja makaroonimaalainen rymistivät ulos ja alkoivat takia asfalttia nyrkeillään ja tyhmät ihmiset hämmästelivät taivaalla haisevaa salaperäistä ilmiötä.
"Amigo", Anssi aloitti. "Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta, kauneudesta ja elämästä yleensä."
Italiailainen katsoi Anssia niin kuin tämä olisi ollut kulhollinen lasagnea.
Osasyynä tähän jännään katseeseen saattoi olla, että Anssin aurinkovoiteet olivat kuivattaneet ihoa, ja se nyt irtoilikin Anssin päältä levymäisinä kerroksina ja jostain kumman syystä Anssi oli päättänyt kylpeä aamulla kermassa ja jättänyt ihonsa kuivaamatta. Anssia ei kuitenkaan tämä outo italialainen alkanut häiritä, ennenkuin hän huomasi tämän tarraantuneen hänen kylkeensä hampaistansa.
"Hyi, mikä mies", Anssi karjaisi.
"Mutta, minähän olen senorita", vastasi italialainen.
"Senorita?", Anssi tajusi puhuvansa espanjattarelle, jonka hampaat olivat vieläkin Anssin kyljessä kiinni.
"Vuf?"
"Tuota, mitäs jos lähtisimme vaikka Casablancaan?", Anssi kysyi ja pisti polkaksi - jiihaa! Viekas kettu katseli tätä kaikkea korkeuksistansa jonne hän oli lepattanut ylimaallisilla voimillansa, jotka hän oli perinyt lapsuutensa ketunkolosta. Repo mietti tuota kaikkea ja huomaamattaan laskeutui alaspäin kunnes Anssi potkaisi sitä vahingossa kylkeen ja sinkosi sen ulos tarinasta. Vain punaista karvaa leijui ilmassa.
"Caramba gringo!", huusi makaronimaan kansalainen kun hän tokeni aivan superyllättäen.
"Päästäppä irti minun naisestani vai menemmekö ulos selvittelemään kengännauhoja?"
"Joo, tehdään se!"
Samalla hetkellä, kun he olivat astumassa ovesta ulos, lähetti Jumala rangaistuksen riitapukareille, se tuli postin kautta. Anssi avasi kirjeen ja siellä luki "10 päivää kotiarestia". Anssi haistatti paskat tuolle pienelle pergamentille, pyyhki sillä takamustaan, sytytti sen tuleen, tunki sen riitapukarinsa povitaskuun, potkaisi häntä takamukselle, antoi hänen kieriä sillalta alas, vajota putouksen mukana rotkoon, ajelehtia avomerelle, jättää haiden ruoaksi ja nämä kaskelotin ruuaksi ja sitämyöten paskan mukana Mariaanien hautaan.
Jumala päätti rangaista Anssia moisesta pyhäinhäväistyksestä. Myös Loogisuus työnsi jalkansa ovenrakoon.
"Se johtuu pöntöstä! Se siellä haisee!", kaikui ilmassa ja loogisuus potkaistiin takaisin olemattomuuteen.
"Oi Jumalani, miksi minua tölväisit", rukoili Anssi. "Ja mikä onkaan kaiken kauneuden tarkoitus? Se minulle kerro, oih oih."
"No kuules poika, se on siinä, että puristaa perseellä niin mahdottomasti", Jumala karjaisi ja rutisti poloisen Anssin pyhien pakaroidensa väliin.
Viekas kettu ja loogisuus naureskelivat tarinan ulkopuolella.
Anssi näki taivaanrannan täyttyvän pikkuhiljaa kauniista väreistä. Hän näki kun kaunis helakka punainen ryömi hiljalleen taivaalle kauniin elävän keltaisen seuratessa sitä sekottuen sen kauneuteen muodostaen taivaalle varsin kauniin peiton ja samalla horisonttiin kauniin valopilarin ennen auringon nousua. Tilanne muuttui kuitenkin radikalisti Jumalan pieraistessa korkeuksistaan ja kaunis väri sai väistyä taivaalta haisevien hirmutuulien tuodessa arveluttavan likaisia pilvimuodostelmia tornadomaiseen tapaan taivaalle.
Maassa tätä ilmiötä tyhmät ihmiset ja Anssi ihmettelivät hämillänsä - kaikki kauneus on kummalisen katoavaa, he ajattelivat.
Samalla Loogisuus hävisi maailmasta ja ruskeaksi paahtunut italialainen ratsasti viekkaalla ketulla sisään pääovesta.
"Hei gringo! Seuraa minua!", hän huusi ja osoitti Anssia, joka kurkotti niskassa roikkuvaa sombreroaan ja painoi sen syvälle päähäntä. "Olen valmis - let's hit the road."
Anssi, viekas kettu ja makaroonimaalainen rymistivät ulos ja alkoivat takia asfalttia nyrkeillään ja tyhmät ihmiset hämmästelivät taivaalla haisevaa salaperäistä ilmiötä.
"Amigo", Anssi aloitti. "Mitä mieltä sinä olet tästä kaikesta, kauneudesta ja elämästä yleensä."
Italiailainen katsoi Anssia niin kuin tämä olisi ollut kulhollinen lasagnea.
Osasyynä tähän jännään katseeseen saattoi olla, että Anssin aurinkovoiteet olivat kuivattaneet ihoa, ja se nyt irtoilikin Anssin päältä levymäisinä kerroksina ja jostain kumman syystä Anssi oli päättänyt kylpeä aamulla kermassa ja jättänyt ihonsa kuivaamatta. Anssia ei kuitenkaan tämä outo italialainen alkanut häiritä, ennenkuin hän huomasi tämän tarraantuneen hänen kylkeensä hampaistansa.
"Hyi, mikä mies", Anssi karjaisi.
"Mutta, minähän olen senorita", vastasi italialainen.
"Senorita?", Anssi tajusi puhuvansa espanjattarelle, jonka hampaat olivat vieläkin Anssin kyljessä kiinni.
"Vuf?"
"Tuota, mitäs jos lähtisimme vaikka Casablancaan?", Anssi kysyi ja pisti polkaksi - jiihaa! Viekas kettu katseli tätä kaikkea korkeuksistansa jonne hän oli lepattanut ylimaallisilla voimillansa, jotka hän oli perinyt lapsuutensa ketunkolosta. Repo mietti tuota kaikkea ja huomaamattaan laskeutui alaspäin kunnes Anssi potkaisi sitä vahingossa kylkeen ja sinkosi sen ulos tarinasta. Vain punaista karvaa leijui ilmassa.
"Caramba gringo!", huusi makaronimaan kansalainen kun hän tokeni aivan superyllättäen.
"Päästäppä irti minun naisestani vai menemmekö ulos selvittelemään kengännauhoja?"
"Joo, tehdään se!"
Samalla hetkellä, kun he olivat astumassa ovesta ulos, lähetti Jumala rangaistuksen riitapukareille, se tuli postin kautta. Anssi avasi kirjeen ja siellä luki "10 päivää kotiarestia". Anssi haistatti paskat tuolle pienelle pergamentille, pyyhki sillä takamustaan, sytytti sen tuleen, tunki sen riitapukarinsa povitaskuun, potkaisi häntä takamukselle, antoi hänen kieriä sillalta alas, vajota putouksen mukana rotkoon, ajelehtia avomerelle, jättää haiden ruoaksi ja nämä kaskelotin ruuaksi ja sitämyöten paskan mukana Mariaanien hautaan.
Jumala päätti rangaista Anssia moisesta pyhäinhäväistyksestä. Myös Loogisuus työnsi jalkansa ovenrakoon.
"Se johtuu pöntöstä! Se siellä haisee!", kaikui ilmassa ja loogisuus potkaistiin takaisin olemattomuuteen.
"Oi Jumalani, miksi minua tölväisit", rukoili Anssi. "Ja mikä onkaan kaiken kauneuden tarkoitus? Se minulle kerro, oih oih."
"No kuules poika, se on siinä, että puristaa perseellä niin mahdottomasti", Jumala karjaisi ja rutisti poloisen Anssin pyhien pakaroidensa väliin.
Viekas kettu ja loogisuus naureskelivat tarinan ulkopuolella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.