mikä on tervetta mustasukkaisuutta avioliitossa?

Minulla periaate että entiset seksikumppanit kuuluu menneisyyteen. Ja niistä ei puhuta sen enempää kuin mitä on välttämätöntä.

Kumppanini kertoi minulle että hänellä yksi exänsä on hyvä ystävä. Asia tuli ilmi kun kumppanini kertoi että exä (tahollaan naimisissa) oli pyytänyt häntä treffeille. Ilmaissut (seksi)kiinnostuksensa kumppaniini vielä heidän suhteensa päättymisen jälkeenkin.

Tulin tästä mustasukkaiseksi. Puhuttiin sitten. Kumppanini meinasi että ei sitten enää käy tapaamassa exää. Aikoi myös antaa fb:ssä kenkää exälle. Mun odotus on että tämä helpottaa mun elämää, vaikken ollut enkä ole huolissani kumppanini käytöksestä.

Vanha ja uusi elämä!!!

... ja ennen kaikkea elämä, rennosti rehellisesti ja avoimesti mutta luottaen. Tässä hetkessä on parempi pysyä kuin vellova menneisyydessä.

Kyllä nyt joka riidan yhteydessä kakkoset haukutaan! Samalla vedetään johtopäätöksiä onko uusia ilmaantunut vai käykö vielä höyläämässä entistä? Sitten on sovinto seksin vuoro ja unohdetaan ne kakkoset vähäksi aikaa kunnes seuraava riita on tulilla.

Lähinnä silloin jos tulee joku muisto mieleen jostain tilanteesta/asiasta. Jos silloinkaan.
Periaate on se, että existä pitää voida sanoa/puhua joskus, mutta niistä ei todellakaan aleta jauhamaan joka käänteessä. Puhumattakaan sitä, että vertaillaan tai riitatilanteessa toista loukataan exän avulla/hänestä puhumalla.
Mä ainakin pistän naisen samantien kiertoon, jos hänellä alkaa olla tällaista "Exä sitä exä tätä exä niin ja exä näin.."-tasoista käytöstä.

Yksi keskustelu,sen jälkeen ei mitään tarvetta vatvoa mitään entistä.Katse tulevaisuuteen!!

Exä on entinen parisuhde,osa kumppanin historiaa. Ei sitä voi olemattomaksi tehdä mutta ei siitä tarvi enää puhua. Jos ko. ihminen elää samassa ympäristössä ( kaupunki, työpaikka ...) häneen suhtaudutaan kuin muihinkin ihmisiin ja tuttuihin siinä ympäristössä. En voi olla mustasukkainen jos kumppanini morjesta exäänsä kadulla

Se on nykyaikaa avioliitto/avoliitto nivoutuu yhteen, toinen toistaan avittaa. Täytyy olla niitä herkkuhetkiä jaksaa siten kotona taas arkea kestää. Mustasukkaisuus ei kuulu tähän päivään. Muotia oikein et hosutaan millon missäkin. Tarpeen mukaan. Puolisoiden on oltava avarakatseisia elämä jatkuu sittenkin.

Kylläpä edellisessä työpaikassani oli mielenkiintoinen salarakas kuvio. Naimisissa oleva mies tapaili nuorta naista ja varsinkin työpaikan illanviettojen yhteydessä oli mielenkiintoisia kuvioita. Nainen lähti aikaisemmin, jotta eivät jäisi kiinni. Mies myöhemmin pettämään vaimoaan naistyökaverin luo. Itse huomasin heidän touhut ja niinpä minuun piti yrittää saada välimatkaa. Ja se välimatka kertoi ja paljastikin "salasuhteen". Niin kiltti tyttö sekin työkaveri, mutta totuus on toinen. Kerran eräs yhteinen taksimatka paljasti sitten kiistatta sen tosiasian, että miestyökaveri oli menossa naistyökaverin luo. ...naistyökaveri, kun asui lähes naapurissa. Siksi ehdotin yhteistä kotimatkaa, mutta kyytiin pakkasi rakastajamies. Illan aikana aiemminkin minua yritettiin naruttaa, kun näillä oli yhteiset suunnitelmat. Tuona iltana juttu meni heillä pieleen. Sääliksi käy miehen vaimoa ja pikkulasta, jotka eivät tiedä mitään. ...eikä ne tätä myönnä koskaan. Peitetarinoita on kaikenlaisia, mutta totuutta he eivät varmasti koskaan tunnusta. Tosin he tietävät, että minä tiedän totuuden. Mies oli vielä niin ääliö, että tekstaili naisen kanssa alkuillan ennen kuin hän oli tullut paikalle, meni naista vastaan... viimeisen päälle tyhmä mies. Paljasti kaiken ja olivat lapsellisen varomattomia. Illan tapahtumia he eivät koskaan kykene selittämään. Salarakkaus on totta.

Kyllä kummallakin on menneisyys ja se on ollutta ja mennyttä.voivat silti tervehtiä mut ei enää mitään seksiä ym Ja kun aletaan seurusteloon niin silloin ei muita kumppaneita enää sallita.

Ei niistä jauheta, mutta puhua voi joskus, jos se sopii tilanteeseen.
Ja tietysti sekin vaikuttaa, että miten paljon toinen tahtoo/kestää kuulla heistä.
Ja esimerkiksi seksin suhteen itse en ainakaan sano sanallakaan entisistä, kun se ei mielestäni oikein ole asiallista. Ja muutenkin ainakin seksin suhteen se ei välttämättä toimi uuden kanssa, mikä oli hyvää vanhan kanssa. Ja siitä äkkiä tulee vaan toiselle mieli, että kuvitteleekohan toinen olevan siinä tilanteessa exänsä kanssa. Siis jos haluaa vaikka jonkun asennon, mikä oli hyvä exän kanssa. tms.
Ja tietysti se täytyy pitää mielessä, että jos uudella kumppanilla on muksuja edellisestä liitosta, niin se täytyy hyväksyä että toisen exä on kuvioissa mukuloiden takia.
Kun jotkuthan ei anna uusioperheen lasten olla toisen vanhempansa kanssa tekemisissä, kun uusi kumppani on mustis lasten isästä/äidistä.
Mut rajat tietysti täytyy olla. Itse en ainakaan halua, että kumppanini exät pyörivät nurkissa enkä itsekään kyllä päästä exiäni mun elämääni eron jälkeen. Niin ei tarvitse nykyisen emännän vaivata päätään ko asialla.
Kun itsellä on kokemuksia aikaisemmista parisuhteistani, kun exän kanssa ollaan "kavereita". Viimeisin tällainen sai kenkää sillä sekunnilla, kun mulle selvisi, että hän oli ollut mm. saunomassa exänsä kanssa kahdestaan eikä ollut mulle ilmoittanut mitään. Eli tuo touhu ja sen salaileminen oli mulle se viimeinen pisara, mihin ei auttanut selittelyt. En olisi kyllä suostunut siihen muutenkaan, vaikka olisi kysynytkin että sopiiko mulle jos hän lähtee saunomaan exänsä luo.

Totta kai exän kanssa saa olla ystävä, käydä syömässä tai kävelyllä jne., mutta sänkyyn ei pidä mennä ja nykykumppanilta ei pidä salailla yhteydenpitoa. Se rakentaa luottamusta että pelataan avoimin kortein, mutta miksi olla mustasukkainen toisen ystävälle? Sehän vain osoittaa henkistä kypsyyttä että kun suhde päättyy pystyy ystävyyteen.

Järki käteen ... siinä toimiva neuvo.
Kun ei anneta aihetta mustasukkaisuudelle, omalla käytöksellä, niin harvoinpa sitä esiintyy.

Jos mun naisystävä on exänsä kanssa ystävä js kertoo avoimesti hänestä, niin se kertoo naisestas pelkkää hyvää ja rakentaa luottamusta. Salailu ja pettäminen sitä suhdetta tuhoavat. Saunaan en lähtisi exäni kanssa kunnioituksesta naisystävääni ja exän uutta miestä kohtaan, mutta kun ex ja sen mies ulkomailta vierailivat Suomessa he nukkuivat viikon mun olohuoneen lattialla ja mun naisystävä on majoittanut joskus exänsä lattialleen. Eikö se ole hyvä että jos suhde kuolee niin ystävyys säilyy? Eikö se ole inhimillisyyttä vai ihailetteko sellaista koskaan-en-sen-kanssa-puhu-jääräpäisyyttä ja vaaditte sitä kumppaneiltannekin?

Totta kai exää voi panna, kuka kieltää? Kaksinaismoralismi vain lisää pahaa oloa. Jos on pukki tai h*ora, niin sitten antaa mennä täysillä, mitä sitä säästelemään.

Niin ei kaiken järjen mukaan avioliitossa kerrota ihastuksistaan ja varsinkaan jos pettää. Aina pitää kieltää ja osata hoitaa hommat. Se mitä ei tiedä ei voi surra. En minäkään voi surra että kumppanini pettäisi. Jos kiinni jää se on sitten et juttu. Mustasukkaisuutta toki löytyy ja pitää ollakin jotta avioliitto pysyy mielenkiintoisena. Itse se on sitten kannettava omallatunnollaan jos pettää. Ei kumppanin niskaan sitä laiteta. Jos eron haluan perustelee sen muilla syillä. Kukaan ei ole enkeli liitossaan. Syitä voi löytää toisesta joita käyttää jos eron haluan jonkun hoitoni kanssa. Joten kyllä ainakin vielä jatkan avioliitossa jossa tunnen hyvää ja haluan elää. Siinäpä kun tuomitsette. Jokainen itse päättää mitä touhuaa ja kantaa harteillaan sen paskan kun haluaa. Ja jos kumppanini näin touhuaa niin siitä vaan. Kunhan ei kiinni jää.

Helppo vastaus helppoon kysymykseen...

Käytä MUSTIASUKKIA

Meillä nyksä puhui alun puolitoista vuotta jatkuvasti exästään, mikä alkoi olla tosi rasittavaa. Huomautin sitten asiasta ja minut leimattiin mustasukkaiseksi. Alun puheet ymmärsin, mutta odotin sen loppuvan hiljalleen. Lopulta oli pakko huomauttaa. Kerroin myös näkemykseni, että hän roikkuu vielä exässään. Ensin ei myöntänyt, mutta myöhemmin kertoi sen olevan totta. Nyt tilanne on siltä osin ihan ok.

Lähtekää suhteesta jos menee liian mustasukkaiseksi. Normaalia elämää täytyy voida elää ilman kyttäämistä ja joka vilkaisua selittämättä. Exät kuuluvat menneisyyteen, mutta kyllä heistäkin voi puhua tai ainakin mainita ilman syytöksiä.

Meillä on joskus puhetta molempien entisistä, mutta ei niistä mitenkään asiasta tehden puhuta, mutta jonkun aiheen yhteydessä he saattavat tulla esiin, ja koska kummallakaan ei ole mitään epävarmuuden sävyttämiä latauksia toisten exiin, niin ei niihin nimiin jäädä kiinni, vaan keskustelu jatkuu normaalisti muusta. Kerran on jopa hyväntuulisesti muisteltu yhdessä joitakin eksiä.
En tiedä puolisoni entisiä suhteita kaikkia, mutta niitä on kuitenkin alle kymmenen. Kolme tiedän ja olen tavannut. Eikä puolisoni tiedä kaikkia exiäni, vaikka niitä on vaan 4. Entisiä olleita vanhoja juttuja, miksi ottaa esille tai miksi varoa aihetta?
Jos joskus kaupungilla törmättäis jomman kumman entisiin tai niiden sukulaisiin, ei sitä varmaankaan kumpikaan jättäis kertomatta, että ketä tuli tervehdittyä ja jututettua, tulis siten luonnostaan esille.

no ei siihen terveeseen kuvioon ainakaan kuulu se loputon ja käsittämättömän latautunut tunnelma, joka oman kumppanin entiseen elämään liittyy.

Tapasin kerran miehen, joka oli rehellinen ja kertoi oman exiensä määrän olevan monia kymmeniä naisia. en tuntenut mustasukkaisuutta, mutta mielestäni ihminen joka on liitänyt suhteesta toiseen, on jotenkin mauton, olkoonkin nykyiseltään muuttunut.
Se suhde ei sitten jatkunut pidemmälle. en kestänyt sitä ajatusta kaikesta siitä välinpitämättömyydestä ja ihmissuhteiden kertakuluttamisesta.

" elämääni "etten vokottele muita miehiä". En olisi saanut meikata, en käyttää hametta "

-Tämä on aivan käsittämätöntä.

-Mulla hoikka sexy nainen, ja kehoitan pukeutumaan seksikkäästi jos haluaa, mutta ei halua.

-Mikään ei ole itsetuntani kohottavampaa kuin että sadat muut yksinäiset miehet näkee minut ja naiseni seksikkäässä minimekossa ja tietävät että saan hänen tiukkaa pilluansa milloin tahansa haluan. He eivät saa mitään koskaan.

Tervettä mustasukkaisuutta ei olekaan!
En pystynyt olemaan mustasukkainen edes parisuhteemme alussakaan saati sitten nyt 50 vuotta myöhemmin.
Asia on hyvin yksinkertainen. Jos vaimoni olisi löytänyt minua paremman miehen, niin hänen velvollisuutensa olisi ollut tarttua tilaisuuteen. Elämme vain kerran.

Ilmiselvästi myös vaimoni on ollut vapaa tuosta taudista.
Naisen vaisto on käsittämätön. Yhdessä vaiheessa vaimoni sanoi jälkeen päin, että hän hieman ajatteli onkon minulla jotain säpinää erään, samalla työpaikalla olevan naisen kanssa.
Ei ollut säpinää mutta karvan päässä oli.

Mahdollisuuksista ei ollut pulaa mutta vaimoni ehdoton luottamus piti minut kaidalla tiellä.
Olin lukuisissa viikon mittaisissa koulutustilaisuuksissa mutta aina perjataisin, kotiin mennessäni oli hyvä mieli ja puhdas omatunto.

En oikein tajua. Useimmilla on menneisyys, ja tottakai se on muokannut sitä millainen on nyt. Jos on lapsia yhdessä, eksää "joutuukin" tapaamaan. Ei minua ainakaan haittaisi edes kaveruus eksän kanssa. Samoinhan se kumppani kohtelisi varmaan minuakin jos erotaan, mikäli huonosti kohtelee eksäänsä. Eri asia on stalkkeri-eksät ja häiriintyneet kiusaajat. Mutta tottakai normaalin eksän kanssa saa olla tekemisissä ja hänestä saa puhua, jos ei koko ajan jankuta.
Leskeksi jäädessä jotkut löytävät äkkiä uuden, ja ympäristä voi luulla että on unohtanut äkkiä kuolleen puolison. Vaikka molemmat, varsinkin jos leskiä, voivat yhdessä muistella entisiä puolisoitaan, ja tukea toisiaan surussa.

Liitossa? Kuka nyt päätä pahkaa avioon menee ja alkaa sit mitä... Ihastelemaan ja puhumaan yksistään..? Jos näin on käynyt onkohan vähän liian hätäisesti menty "liittoon".😂 Jos mieli on pirteä ja uusi kumppani ei seksistä tarvitse puhua, ellei sitten ... tee sitä tahallaan...
Mitä tuohon pettämiseen tulee voin hyvin kertoa että suhteissa petetään ehkä siksi koska ei saisi.... ?? Tietysti voin olla väärässä mutta kuka on jokaistavastaantulevaa aidanseivästä tai tikapuita ......kertoo ihmisestä. Juominen kertoo myös, joten aivan sama asia.

Mustasukkaisuus ei ole koskaan ikinä millään asteella tervettä koska suhteen tulee perustua ehdottomaan luottamukseen kumppaniin, jos kumppaniin ei luota niin ei ole aihetta jatkaa suhdettakaan.

Tosin itseäni on kyllä syytetty välinpitämättömyydestä ja kumppanini pitämisestä itsestään selvyytenä koska en vain ole mustasukkainen ilman kunnon syytä, tämä syyte tuli avokilta joka paljastui vuoden päästä suhteen alkamisesta elämää häiritsevän mustasukkaiseksi.
Yrittäkääpä arvata mihin tuo suhde kariutui......

Tervettä mustasukkaisuutta...hmmm voisiko joku kertoa että millä tavalla nainen voisi käyttäytyä jotta miehellä olisi luottavainen olo eikä tarvitsisi epäillä? siis jos vakuuttelut että "minulla ei ole ketään muuta"- ei riitä? haluaako mies pusuja , halauksia, rakkaudentunnustuksia, hyvää ruokaa, seksiä..? iloista ilmettä? keskustelua? pitääkö mustasukkaisuus jättää huomioitta vai pitääkö siitä tehdä numeroa että miksi mies on mustis???

Mun ex oli jatkuvasti mustasukkainen, minäkin suhteen loppupuolella kun oli vaan sellainen olo. No silloin paljastui että hänellä oli siihen aikaan useampi nettideitti ja psnosuhde. Exäni puhui jatkuvasti exöstään, en ollut mustasukkainen, mutta ärsytti. Jos minä puhuin omastani oli tosi mustasukkainen. En enää lähtisi suhteeseen, jossa on mustasukkaisuutta tai kumppani puhuisi jatkuvasti exästä.

Kärsin tällä hetkellä mustasukkaisuudesta, tämä on minulle vierasta ja siitä syystä en oikein osaa käsitellä asiaa varsinkin kun kyse niinkin typerästä asiasta kuin naiseni kahdesta vanhasta suhteesta, erikoista on myös että en koe samoin kaikista hänen suhteistaan.

Olen eronnut 20v suhteesta, eroon oli syynä sekä nykyinen nainen kenestä on muodostunut elämäni rakkaus sekä pitkään jatkunut epätyydyttävä suhde. Lueskelin ketjun kommentteja ja halusin kommentoida osaltani.

Minun historia: tapasin exän ollessani intissä, parisuhde, muutto yhteen, kaksi lasta ja talon rakennus. Viimeiset 5 v huonoa parisuhdetta, puhumattomuutta, seksittömyyttä, yhteinen sävel hukassa, kipuilua ja pettämistä ainakin minun puolelta muutaman kerran lähinnä puutteesta sekä arvottomuuden tunteesta. Ero minun toimesta kun tapasin nykyisen ja en voinut sivuuttaa mahdollisuutta mahtamaan suhteeseen. Exä oli ensimmäinen varsinainen seurustelusuhde.

Hänen historia: ainakin 2 poikaystävää alle 2kymppisenä, asui about 25-30v miehen kanssa(joka edelleen läheinen) kunnes kuvioon tuli narsistinen mies joka rikkoi sekä parisuhteen että naiseni. Hän keräili itsestänsä ehyen, eli omaa elämäänsä, kohtasi joitakin yhden yön ritareita ja viimeisimpänä useamman vuoden suhteen miehen kanssa kunnes kohtasimme ja menetimme toisillemme sydämemme. Hänellä kertomansa mukaan about 16 kumppania joista 2 varsinaisia parisuhteita ja pari kolme seurustelusuhteita.

Pointtina aloitukseen oli että olemme käyneet läpi molempien historiaa, henkilöitä ja kokemuksia. Olen kertonut minun kokemuksista ja on puolestaan jakanut omiansa. Minä olen ollut kiinnostuneempi penkomaan vanhoja ja nämä on ollut jostain syystä minulle olennaisempaa. Jotenkin tuntuu että näitä jakamalla ymmärrän paremmin kuka hän on ja miten kokemukset häntä muokannut, ja toisin päin. Molemmat tahoillaan olleet tyytyväisiä että tulee vähän perattua. Muistan tehneeni tämän jo yli 20v sitten exän kanssa vaikkei silloin ollut niinkään materiaalia mitä penkoa. Tämä on ollut minulle tärkeää uutta parisuhdetta luotaessa, minulla on tarve tietää asioita jotta saan maailman jotenkin järjestettyä, muodostettua kuvan, kiinnostua, syventää, auttaa tuntemaan, ymmärtämään, syvyyttä, luottamusta, reflektointia puolin ja toisin jotain tietoa mitä tarvitsen mutta en osaa sanoin selittää, kuitenkin tuntuu tärkeältä.

Mutta...

Tämä on aiheuttanut sen että minulla on ilmennyt järjellä selittämätöntä mustasukkaosuutta joitakin naiseni historiaan kuuluvia ihmisiä kohtaan epäloogisesti. Tietyt entiset miehet herättävät vahvoja tunteita ja ne ovat yllättäneet minut sekä hänet. Kumpikaan parisuhteista ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen mutta sitten taas toinen kahdesta seurustelukumppanista 20v takaa iskee suoraan johonkin selittämättömään kipupisteeseen puhumattakaan narsistista joka vaikutti häneen suuresti vaikkei aikajanallisesti ollut hänelle merkittävässä roolissa. Ehkä jollain tasolla nämä ovat jotenkin merkityksillisempiä hänelle ja reagoin tästä syystä. Mutta loppujen lopuksi tämä piti käydä läpi vaikka epämieluisia tunteita, vahvisti suhdettamme

Varovainen pitää luotenkin olla ettei mieli mene rikki liiallisista yksityiskohdista...

Kun kahlasimme vanhoja juttuja niin päädyimme lukemaan vanhoja muistiinpanoja/päiväkirjoja, hän yllättyi melkein yhtä paljon kuin minä kun 15 v vanhoissa muistiinpanoissa oli seuraavan kaltaisia lauseita mitkä hyppää silmille

" haluan niin paljon, tulis jo niin Päästäis panee, saa tehdä mulle mitä haluua"
"Hän tuli sisääni, tiputtelin pitkin lattioita, oli pakko pyyhkiä pikkareilla pahimmat roiskeet "
"Tänään laivalle, oon niin oottanut ja kohta toivottavasti ottanut ja antanut"
"Mentii siivouskomeroon, otti mua takaapäin, teki hyvää. Lisää tätä"
"Tänään tiedossa, pistän sen nuolee mut päätyy asti"

Kukaan ei halua lukea armaaltaan tämmöisiä. Ainakin mun päässä mielikuvat muiden miesten kanssa kaikui ja pitkään. Jätti jälkensä mistä kesti toipua eikä ollut kenellekään kivaa, tämän osion olisi voinut skipata.

On asioita mistä on hyvä tietää ja mistä ei. Jos joku tietoa janoaa siihen voi olla hyvä syy vaikkei se sinusta siltä tunnu mutta voi olla toiselle olennaista. Historia auttaa ymmärtämään.

No ... kyllä me molemmat toistemme aiemmat parisuhteet tiedetään. Lyhyistä seurusteluista saati yhden illan jutuista ei ole kumpikaan koskaan kertonut tai kysellyt. Oletan ettei moiset kumpaakaan kiinnosta. Itseäni ei ainakaan kiinnosta. Ei niistä entisistä parisuhteistakaan ole erikseen puhuttu. Ne ovat tulleet esille normaaleissa keskusteluissa. Eikä niihin ole kumpikaan sen kummemmin reagoinut. Elämässä on tapahtunut asioita, jotka ovat sitten jollain tavalla sidoksissa johonkin entiseen kumppaniin. Tuosta asiasta voi sitten olla mahdoton puhua ja kertoa mainitsematta sitä exää tai vanhaa parisuhdetta. Ainakin meidän yhteiselämä olis aika vaikeaa, jos tuo aihe olisi täydellinen tabu.