Hei!
Olen pian 19v täyttävä nuori naisen alku ja epäilen itselläni burn out:tia.
Oireilu alkoi noin vuosi sitten kun päätin ottaa koulun ohella työn vastaan. Vaikka vuorot olivat satunnaisia kassi se minulle hirveän määrän stressiä ja ajattelin töitä myös vapaa-ajalla paljon.
Tästä sai alkunsa seksuaalinen haluttomuus joka on jatkunut aina tähän päivään asti. Lähdin selvittämään asiaa lääkäriin mutta en lopulta uskaltanut kertoa, että stressin määrä on hirveää.
Päätin jättää työn, mutta mieli pysyi silti maassa. Ystävien tapaaminen ei tunnu enää voimavaralta vaan velvollisuudelta ja kotona en jaksa tehdä edes tavallisia kotihommia. Tätä jatkunut nyt siis vuoden verran.
Ennen joulua muutin omaan asuntoon ja otin uuden työpaikan vastaan toivossa tuovan sen voimavaroja. Stressiä oli/on yhä enemmän ja saatan miettiä viikonlopun työvuoroa maanantai päivästä asti.
Mikään ei oikein enää jaksa kiinnostaa, makaaminenkin on uuvuttavaa. Ennen urheilu oli suuri voimavarani mutta nyt sekin jäänyt pois kokonaan sillä energia ei riitä muuhun kuin kouluun sekä töihin. Lääkäriin en ole uskaltanut edes mennä koska tuntuu että kuvittelen vaan asian isommaksi pääni sisällä...
Voivatko nämä olla mahdollisia burn out merkkejä? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Olen pian 19v täyttävä nuori naisen alku ja epäilen itselläni burn out:tia.
Oireilu alkoi noin vuosi sitten kun päätin ottaa koulun ohella työn vastaan. Vaikka vuorot olivat satunnaisia kassi se minulle hirveän määrän stressiä ja ajattelin töitä myös vapaa-ajalla paljon.
Tästä sai alkunsa seksuaalinen haluttomuus joka on jatkunut aina tähän päivään asti. Lähdin selvittämään asiaa lääkäriin mutta en lopulta uskaltanut kertoa, että stressin määrä on hirveää.
Päätin jättää työn, mutta mieli pysyi silti maassa. Ystävien tapaaminen ei tunnu enää voimavaralta vaan velvollisuudelta ja kotona en jaksa tehdä edes tavallisia kotihommia. Tätä jatkunut nyt siis vuoden verran.
Ennen joulua muutin omaan asuntoon ja otin uuden työpaikan vastaan toivossa tuovan sen voimavaroja. Stressiä oli/on yhä enemmän ja saatan miettiä viikonlopun työvuoroa maanantai päivästä asti.
Mikään ei oikein enää jaksa kiinnostaa, makaaminenkin on uuvuttavaa. Ennen urheilu oli suuri voimavarani mutta nyt sekin jäänyt pois kokonaan sillä energia ei riitä muuhun kuin kouluun sekä töihin. Lääkäriin en ole uskaltanut edes mennä koska tuntuu että kuvittelen vaan asian isommaksi pääni sisällä...
Voivatko nämä olla mahdollisia burn out merkkejä? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa ottaa sairaslomaa, että löytää aikaa ajatella syitä tilanteelle. Jos mieli ei sen aikana parane, ja asiat selkeä, niin saattaa uupumus johtua jostain fyysisestä sairaudesta ,joka aiheuttaa kemikaalien epätasapainoa, joka kannattaa tutkia. :)
Hei Mahdollinen burnout.
Jos olet huolissasi jaksamisestasi ja työstressi valtaa mielen, et palaudu vapaapäivien aikaan työasioista ja yleinen oleminen takkuaa, on ehdottomasti syytä alkaa muuttaa tilanteessa jotain.
Ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että tietääkö esimiehesi tilanteestasi? Voitteko käydä tehtävänkuvauksesi läpi ja pohtia yhdessä mikä on kohtuullista? Jos esimiehen kanssa asia ei etene, voit työterveyshuollon kanssa pyytää kolmikantapalaveria, jossa sinun työssä jaksamistasi pohditaan.
Kun ihminen on stresaantunut, tuntuu, ettei edes jaksa tehdä mitään tilanteelle. Jatkaa vain samaa rataa, vaikkei jaksaisi. Mutta jos mikään ei muutu, uupumus ja väsymys alkavat vallata elämässäsi yhä suuremman alueen.
Työn pitäisi olla vain noin kolmasosa elämän kokonaisuudesta, toinen kolmasosa kuuluu viettää 'normaalia' siviilielämää, johon kuuluu omat ihmissuhteet ja harrastukset ja kolmas osa sitten käyttää lepoon eli yöuniin. Näin ihminen jaksaa ja kerkeää palautua työn rasituksesta. Jos aletaan nipistää joko unista tai tuosta muusta omasta elämsätä työn kustannuksella, alkavat lopulta kaikki nuo osat voida huonosti.
Asioita voidaan muuttaa! Älä alistu sille, että tätä elämä nyt on loppuun asti. Sinä voit saada elinvoimasi takaisin jos vain lähdet aktiivisesti etsimään hyvinvointia ja elämänlaatua. Tarvittaessa kouluttautumalla uudelle alalle tms, mutta ensin kannattaa miettiä, mitä siellä työpaikalla voidaan tehdä tilanteen kohentamiseksi
Merja, diakoni