Isättömän lapsen ikävä

En tiedä minne tämä asia kuuluu, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia isättömänä elämisestä. Siis siten, että isä on vaan häipynyt tavalla tai toisella tai että isä on ollut täysin alkoholisti, 'poissaoleva'.
Itselleni tilanne on ollut niin vaikea, että en ole halunnut kuulla edes puhuttavan yleensä isästä. Se sattui niin pahasti, pisti sieluun.
Isäni jätti perheen60-70-luvulla, eikä siitä puhuttu lapsille mitään. Joskus joku kysyi, että missä isäsi on, enkä osannut vastata. Tunsin vain miten äiti suree, ja keskityin olemaan kiltti hänelle helpottaakseni hänen oloaan. Olen nuorin kolmesta lapsesta.
Nyt olen jo yli 50-v, mutta haava sisälläni on yhä olemassa, vaikka olen monet terapiat käynyt läpi. Äiti elää, mutta isä on kuollut. Hänen viimeisinä vuosinaan kuulin hänestä, mutta en "kärsinyt" mennä tapaamaan.
698
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

tuskasi; varmasti tosi vaikea asia. Niin minullakin elää lapsettomana kokiessani vääryyttä- ja lasteni tarkoitus hakuista "viranomais" vieraannuttamista jo 10 vuoden
ajan rakkaista lapsistani Raision kaupungin
"viranomaisten"- ja lasteni äidin toimesta Raision
kaupungin perättömin "viranomais" lausumin, selvityksin mm. tuomioistuimessa lapsen olosuhteista; vastoin mitä oikeasti on tapahtunut, lastenvalvojalla- ja sosiaalitoimen selvitystyössä oikeasti yhdessä sovittu- ja lausuttu "viran-omaisten" toimesta ja erityisesti mitä rakkaat lapseni ovat "viranomaisten" selvitystyössä oikeasti lausueet eli haluavansa asua tasapuolisesti molemmilla vanhem-millaan, molempien vanhempiensa huollossa ja hoidossa. Sitä päivää niin kovasti toivon- ja odotan kun saisin selvittää asiat rakkaiden lasteni kanssa ja saan isyyden takaisin, lasten nimet oikeaksi jotka äiti katkeruudessaan muutti maistraatissa nykyisen aviopuolisonsa nimiin lapsen toiveiden vastaisesti, oman lausumansa vastaisesti mm. hovioikeudessa valehdellessaan maistraatissa, manipuloidessaan lapset valehtelemaan maistraatissa ettei isä välitä lapsistaan ja halua pitää lapsiisna mitään yhteyttä
Tsemmppiä ja kaikkea hyvää elämään-

Äänestä

Hei ap, vuoden jälkeen vastaan viestiisi, kun sen nyt huomasin. Hae apua vertaisryhmästä! Ja sinä isä Raisiosta, kannattaisi varmaan etsiä sinunkin vertaistukea tai oma terapia. Olen huomannut sinut jo kauan näillä palstoilla ja tunnut olevan jumissa omassa elämässäsi: hae apua ja jaksetaan toivoa, että vielä joskus saisit hyvän suhteen lapsiisi, vaikka se on toistaiseksi mahdotonta. Mutta nyt, hoida itseäsi, jotta voisit mahdollisimman hyvin nykyisessä elämäntilanteessasi👍

Äänestä
  • Aivan mahtavan myötämielinen kirjoitus tälle 'Raision isälle'. Itsellä ärsyyntyminen hänen palstoilla sekoilustaan vei voiton empaattisuudesta, mutta tämä kirjoitus oli todella paikallaan. Vaikkei nyt saanutkaan ihan toivotunlaista vastakaikua...

    Äänestä

  • Hienosti kirjoitti:

    Aivan mahtavan myötämielinen kirjoitus tälle 'Raision isälle'. Itsellä ärsyyntyminen hänen palstoilla sekoilustaan vei voiton empaattisuudesta, mutta tämä kirjoitus oli todella paikallaan. Vaikkei nyt saanutkaan ihan toivotunlaista vastakaikua...

    Aivan mahtavan myötämielinen kirjoitus tälle
    'Raision vieraannuttaja äidille'.
    Itsellä ärsyyntyminen hänen palstoilla sekoilustaan
    vei voiton empaattisuudesta, mutta tämä kirjoitus
    ei todellakaan ollut paikallaan. Vaikkei nyt saanutkaan Raision kaupungin luonnehäiriössä, lapsen tarkoitus-hakuisessa "viranomais-" vieraannutus sairaudessa; yhteistyössä vieraannuttaja äidin kanssa ihan toivotun
    laista vastakaikua...

    Äänestä

  • Voimia sinne Raisioon.

    Äänestä

Kyllä tässä pitäisi aivan jonkun muun hoitaa itseään kuntoon,
kuin lapsistaan "viranomais-" menettelyssä perättömin
"viranomais-" selvityksin, lausumin mm. tuomioistuimessa
lapsen olosuhteista tarkoitushakuisesti vierannutetun isän-
lasten "äiti- ja Raision kaupungin sairaat, luonnehäiriöiset vieeraannuttaja viranomaiset" pakkohoitoon!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sielunhaavat kirjoitti:

En tiedä minne tämä asia kuuluu, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia isättömänä elämisestä. Siis siten, että isä on vaan häipynyt tavalla tai toisella tai että isä on ollut täysin alkoholisti, 'poissaoleva'.
Itselleni tilanne on ollut niin vaikea, että en ole halunnut kuulla edes puhuttavan yleensä isästä. Se sattui niin pahasti, pisti sieluun.
Isäni jätti perheen60-70-luvulla, eikä siitä puhuttu lapsille mitään. Joskus joku kysyi, että missä isäsi on, enkä osannut vastata. Tunsin vain miten äiti suree, ja keskityin olemaan kiltti hänelle helpottaakseni hänen oloaan. Olen nuorin kolmesta lapsesta.
Nyt olen jo yli 50-v, mutta haava sisälläni on yhä olemassa, vaikka olen monet terapiat käynyt läpi. Äiti elää, mutta isä on kuollut. Hänen viimeisinä vuosinaan kuulin hänestä, mutta en "kärsinyt" mennä tapaamaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu