Perusjutut osaa, on löytänyt lempitekniikkansa ja sille on etsitty hyviä kombinaatioita ja hankittu toistoja jne, matossa tosi hyvä, mutta silti lähes poikkeuksetta randoreissa ja harjoitusmatseissa on vain täysin voimaton. Mikä neuvoksi? Haluaisi kilpailla enemmänkin mutta ei kuulemma kehtaa kun hävettää aina mennä häviämään. Mitkä asiat kannattaa saada kuntoon? Lajia on harrastanut pari vuotta.
Mitä aloittelevan kisaajan kannattaa osata?
Merja125
15501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kysymys on kovin yksilöllinen. Ota palaveri seurasi kisaryhmän valmentajan kanssa kahden kesken. Jos ei ole kisaryhmää ja sillä valmentajaa, on syy löytynyt ja edessä seuran vaihto. Jos on, syyt ja kehityskohteet taidetaan tietää jo.
Netin yli henkilöä tuntematta ei kulaan täyspäinen voi mitään hyödyllistä sanoa.
Seuranvaihto lienee realistista lähinnä Helsingissä. Muualla harjoitusmatkat pitenevät niin paljon, että voi olla vaikeaa.
Aloittelijoille tyypillistä on, että puristetaan ihan hirmoisesti käsillä. Ottelija väsyy nopeasti, eivätkä heitotkaan jäykillä käsillä lähde. Rentoa ottelutyyliä kannattaa tietoisesti harjoitella. Joillakin se rentous löytyy hitaammin kuin toisilla, mutta kaikki pystyvät taitoa harjoittelemalla kehittämään.
Toinen aloittelijan tyypillinen virhe on puutteelinen / huono horjutus. Osa saattaa jopa muistaa horjuttaa, mutta ei osaa tehdä heittoa yhtenäisenä liikkeenä loppuun saakka. Vedon täytyy säilyä käsissä koko heiton ajan, sillä muuten vastustaja yleensä tekee vastaheiton.
Ottelukunto kehittyy ottelemalla. Randoria kannattaa harjoitella paljon ja se kannattaa ottaa oppimisen kannalta. Randorissa ei lasketa pisteitä, eli sen sijaan että estäisi jäykillä käsillä vastustajan tekniikan, kannattaa koettaa opetella rennoilla käsillä omia heittoja.
Muuten samaa mieltä mutta osassa randoreista on kyllä treenattava tosissaan.
Kannattaa treenata jabia.
paikanluominen lienee se vaikein juttu. Sitä ei oikein voi oppia kuin randorissa. Täysin tasapainossa olevaa vastustajaa ei voi horjuttaa. Se pitää liikkeellä ja pienemmillä hyökkäyksillä saada tilanteeseen jossa horjutus onnistuu.
Kiitos tähänastisista vastauksista!
Pitänee kiinnittää enemmän huomiota mainitsemiinne asioihin. Pitää kysyä apua joltain kokeneemmalta tällä saralla, itse näet harrastan lajia vain kuntopohjalta, en kilpaile.
Minkä ikäisestä ihmisestä on kysymys? Jos kyseessä on pieni lapsi niin fyysinen kehitys on yksilöllistä ja tulee sitten kun tulee. Jos kyse on aikuisesta niin raaka tosiasia on, että judossa ei ilman voimaa pärjää ja puntille on suunnattava. Eikä mitää hipsuttelua vaan kunnon bodausta.
Bodauksen sijaan mieluummin painonnostoseuran punttikouluun!
opettelemaan painonnostotekniikkaa pariksi vuodeksi, jonka jälkeen voi sitten alkaa hankkia voimaa?
Kyllä se voimakin siinä tekniikan ohessa hyvin kehittyy. Punttikoulussa opetetaan tekemään asiat oikein, niin ei tule sitten rikottua itseään eikä tehtyä asioita väärin. Suosittelen tutustumaan ja osallistumaan , mikäli et ole vielä punttikoulussa käynyt.
Vuonna -01 syntynyt juniori, kasvapyrähdys on jo ohi ja on alkanut hahmottaa oman vartalonsa suhteita. Muuten hyvä, mutta ongelma on se, että ei saa sovellettua oppimaansa haluamallaan tavalla randoreissa ja otteluissa. Se taas näkyy randorin "tason alhaisuutena", vaikka harjoitustilanteessa hallitsee liikkeet ihan hyvin. Aiemmin mainittu seuran vaihto ei tule kysymykseen, lähin muu seura on vajaan tunnin ajomatkan päässä. Anteeksi epäselvästä viestistä.
Tuossa iässä lihasmassa ja voimat kasvavat oikealla harjoittelulla varsin nopeasti eli voisi olla oikea aika tutustua voimaharjoitteluun, mikäli se ei ole ennestään tuttua.
Punttikoulu ja voimatonko_randorissa kertoivatkin jo, että tärkeä apu on voimaharjoittelu.
Tätä halusin lisäksi kommentoida:
"Muuten hyvä, mutta ongelma on se, että ei saa sovellettua oppimaansa haluamallaan tavalla randoreissa ja otteluissa."
Se, että jokin tekniikka toimii hienosti ja tuntuu hyvälle vapaaheitoissa ei tarkoita sitä, että se olisi hyvä. En sano, että pitää luovuttaa, mutta ei kannata hakata niinsanotusti päätä patteriin.
Kun perustekniikka heitoissa on kunnossa, niin oma tapa tehdä wazat löytyy ja kehittyy usein randorissa. On kokemattomalle judokalle erityisen vaikeaa kehittää oma tapansa tehdä tekniikka tekniikkaharjoittelussa ja viedä se sitten randoriin. Jotta tekniikkaharjoittelusta pystyy viemään monimutkaisempia asioita tositilanteeseen, on oltava pitkä judoura takana.
Suosittelisin siis tarkkailemaan millä tekniikoilla RANDORISSA tulee parhaat yritykset ja kyselemään sitten joltain oppineelta miten viedä niitä eteenpäin. Yhtä iso osa judoa kuin heittäminenkin, on taito olla lentämättä. Tämä taito kehittyy parhaiten ottamalla itseään parempia vastaan
Lisäys: ennen judoa nuori on harrastanut hiihtoa ja yleisurheilua. En tiedä, onko tästä tiedosta teille varsinaisesti hyötyä, mutta mainitsen kumminkin.
Tärkeintä aloittelevan kisaajan on osata kirjoittaa katkeria vuodatuksia tänne palstalle. Oikein kunnolla rapaa kaikkien muiden niskaan. Siitä se suomalainen junnujudo ponnistaa.