Massiivinen ja muuta maata selvästi suurempi suolanlevittäminen Helsingin kaupungin alueella ruostuttaa autot. Ero on suuri muuhun maahan verrattuna, jopa selkeä verrattuna Vantaaseen ja Espooseenkin.
Syynä suureen suolankäyttöön on tietysti muuhun maahan nähden huomattavasti suurempi ei-nastaliikenne, jolloin liukkaudentorjunta jatkuvasti suolaamalla on välttämätöntä.
Haitathan ei tietysti jää autojen ruostevaurioihin. Luultavasti se on yksi vähäisimmistä suolauksen haitoista.
Syynä suureen suolankäyttöön on tietysti muuhun maahan nähden huomattavasti suurempi ei-nastaliikenne, jolloin liukkaudentorjunta jatkuvasti suolaamalla on välttämätöntä.
Haitathan ei tietysti jää autojen ruostevaurioihin. Luultavasti se on yksi vähäisimmistä suolauksen haitoista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Saatanan runkut kylväävät sontaa tielle, vaikka autoissa on pitävät kumit ja joillakin mulkuilla vielä nastatkin!
Suolauksen vähentäminen tai peräti loppuminen ei ole näköpiirissä. Täysin päinvastoin jos joidenkin politiikkojen ja tietysti kaduista vastaavien virkamiesten toiveet nastarajoituksista tai peräti kiellosta toteutuvat.
Katujen kunnosta vastaavien virkamiesten halun rajoituksiin ja kieltoihin tietysti ymmärtääkin, koska heidän vastuunsa rajoittuu vain ja ainoastaan katujen ja teiden kunnossapidon kustannuksiin budjetissa ja nastathan toki kuluttavat teitä kitkoja enemmän, varsinkin vahvasti suolatuilla ja märillä teillä. Suolauksen muut ja vielä nastojen haittoja suuremmat haitat maksaa joku muu. Samoin lisääntyneet onnettomuudet, joita väistämättä tulee lisää, jos nastat poistuvat.
Poliitikkojen sen sijaan odottaisi katsovan asioita hieman laajemmasta perspektiivistä kuin vain suorista katujen ja teiden ylläpitokustannuksista. Toisaalta on paljon politiikkoja, joille kelpaa mikä tahansa keino, jolla autoilua vaikeutetaan ja sen kustannuksia nostetaan. Helsingissä tällaisia on muuta maata enemmän.
Ei taida pelätty ilmastonmuutoskaan ehtiä apuun, niin kiire näyttää monilla olevan ja muista haitoista viis...
Stadissa muuten suolataan ihan mielipuolisesti. Joudun työmatkalla ajamaan pätkän kehä I:stä ja muutamaa isompaa kokoojakatua, jotka siis ovat suolausprioriteetin kärjessä, ja vähintään pari kertaa viikossa ajan talvella suola-auton ohi. Usein on tie vasta suolattu, vaikka ei suola-autoa näkyisikään. Kaikkein älyttömintä on se kun kuivaa asfalttia suolataan varmuuden vuoksi (=siis budjettisyistä).
Käytin autoa juuri katsastuksessa ja on ruostunut lunastuskuntoon.
Pääkaupunkiseutu on siitä mukava paikka asua, että siellä on toimiva julkinen liikenne. Jos vanhan autosi ruostuminen harmittaa, liikumiselle on olemassa vaihtoehtokin.
Sitten taas jos ajatellaan auton ruostumista, taloudellisena asiana, niin sen merkitys auton elinkaaren taloudellisessa kokonaisuudessa, on itseasiassa häviävän pieni.
Kuten tuossa toisessa viestissä todetaankin, suolaaminen tapahtuu raskaan kaluston ehdoilla. Ja jos se ei toimi, Suomi pysähtyy.
Helsinki on poikkeus pääkaupunkiseudullakin. Suolaa käytetään paljon enemmän kuin tarvitsisi. Kun sulaa tietä suolataan, ei siitä ole mitään lisäarvoa edes sille raskaalle liikenteelle. Oikeastihan kyse on budjeteista eli siitä, että nykyään ei enää käytetä tarpeeksi eikä kunnon kalustoa teiden puhtaanapitoon. Sen takia kun ei fyysisesti pystytä polanteita poistamaan on se tehtävä kemiallisesti. Tästä kärsii niin auto kuin luontokin. Tosin autot ehkä enemmän mikä takaa vihreiden tuen myrkyttämiselle.
Helsingissä suolataan julkisen liikenteen takia. Bussi jää heti kiinni jos tien pinnassa on vähänkin jäätä ja kevyt lumisade pakkaantuu jääksi lähes kuviottomien bussin renkaiden alla välittömästi.
Väärin. Linja-autoilla on tietyt ongelmakohdat, jotka ovat hyvin tiedossa. Tavallisella kadulla dösä kulkee jäällä paremmin kuin pikkuauto ja sama koskee rekkaakin. Kehäteiden ja isojen tasaisten katujen, kuten vaikka Mannerheimintie, suolaaminen on täysin turhaa paitsi parina päivänä vuodessa kun säätila aiheuttaa peilijään alijäähtyneen vesisateen takia.
Bussin ongelmapaikkoja on jokainen pysäkki ja liikennevalo. Ei väliä onko tasamaalla vai rinteessä.
Eipä jää linja-auto yleensä pysäkille tai valoihin. Hyvin poikkeukselliset olosuhteet pitää olla, että ei bussi pääsisi liikkeelle tasamaalla. Siis vaikka pinta olisi hioutunut peilijääksi. Toki se lähteminen on vähän hitaampaa liukkaalla, mutta niin se on henkilöautoillakin, vaikka olisi nastat alla. Kaupungissa on muutama mäki, joista ei talvella ilman suolausta tai hiekoitusta pääse ylös, mutta ne ovat tosiaan ihan poikkeuspaikkoja. Paljon huonommalla kalustolla ajettiin paljon vähäsuolaisempia teitä vielä 1970-luvulla eikä linja-autojen jääminen jumiin ollut mikään yleinen epidemia.
On se suoranainen ihme kun me pärjäsimme paskoilla autoilla ja renkaille ilman suurempaa suolausta ja autojen nykyaikaisia avustimia. Vai johtuiko se siitä, että oli pakko oppia ajamaan hieman pahemmissa keleissä ja ottamaan huomioon kelit paremmin? Nykyään tenaville laitetaan kypärät jo laitoksella päähän ja niitä paapotaan 30 vuotiaaksi ja sitten vasta ne pääsevät itse oppimaan asioita jotka me vanhemmat sukupolvet opimme jo 15 vuotiaana.
Emme me pärjänneetkään.
http://www.stat.fi/tup/suomi90/lokakuu_002.gif
Ihmisiä kuoli moninverroin liikenteessä, vaikka liikennemäärä ja autojen määrä oli vain murto-osa nykyisestä.
Kyllähän suolaus kiistatta parantaa tieturvallisuutta. Ja se onkin ainut fiksu syy sen käytölle. Mutta sitten pitäisi tehdä sitä rajanvetoa sen suhteen mikä on järkevää ja mikä ei. Liian kovalla pakkasella ei ole järkevää. Liian pienellä pakkasella ei ole järkevää. Liian paljon ei ole järkevää jne. Ja autojen turvatekniikan kehittyessä vuosi vuodelta voi suolata vähemmän ilman, että turvallisuus heikkenee. Helsingissä pärjää nykyään kesärenkailla läpi vuoden, jos vain on maltillinen kuljettaja. Ei sekään ihan tervettä ole, että kadut pidetään kemiallisesti sulana jatkuvasti.
Ilman muuta selvää on, että suolaus parantaa liikenneturvallisuutta. Läpisuolatuissa kaduilla pärjää tosiaan vaikka kesärenkailla koko talven.
Yhtä selvää on, että nastarenkaatkin parantavat liikenneturvallisuutta mekaanisesti liukkautta poistamalla. Ja ei pelkäskään niiden, joilla on nastarenkaat, vaan kaikkien muidenkin turvallisuutta eli kitkoilla ajavien ja raskaan liikenteen, jalankulkijoiden.
Sekin on päivänselvää, että toisen liukkauden torjunnan vähentäminen edellyttää toisen lisäämistä.
Ja tietysti kolmantena on vielä hiekoitus, jota sitäkin on tietysti lisättävä jos liikenteen liukkaudentorjunta perustuu teiden liukkauden poistamiseen. Vähemmällä tietysti selvitään hiekoituksessakin, jos liukkaudentorjunta perustuu pääosin pitokykyisiin talvirenkaisiin, nastoihin, ja niiden mekaaniseen liukkaudenpoistoon.
Mekaaninen liukkauden torjunta tiekarhuilla ja muilla koneilla ei käytännössä onnistu ainoana keinona.
Haittoja on kaikissa menetelmissä, sekin on selvää. Nyt sitten arvioidaan mitkä haitat ovat pahempia ja mitkä hyväksytään ja se tuntuu olevan lähinnä katujen ylläpidon vuosibudjettipoliittinen päätös, jossa muilla haitoilla ja varsinkaan pidemmän ajan vaikutuksilla ei ole merkitystä.
"Mekaaninen+liukkauden+torjunta+tiekarhuilla+ja+muilla+koneilla+ei+käytännössä+onnistu+ainoana+keinona."
Tämä ei ole muuttunut miksikään eikä ilmastonmuutos ole lopettanut talvea ja vienyt lumen tuloa. Lunta ja suolaa... lunta ja suolaa... lunta ja suolaa...
Tänään tulee lunta ja nyt on auton pyörän koteloissa suolaista sohjoa, vaikka ajoin Helsingin keskusta-alueen laitamilla vain muutaman kilometrin. Kotipihalla jouduin sitä auton mukana tullutta sohjoa kolaamaan ja heittämään maastoon. Lisäksi jouduin puhdistamaan lumikolan suolasta.