Tuossa viime vuoden loppupuolella sain yllättäen yhteydenoton varsinais-suomesta. Mulla ei näkynyt mistä päin itse oon. Ensin ajattelin kyynisyyden täyttämänä, että mitä mä edes vaivaudun vastaamaan jollekin, joka nyt asuu 3 tunnin päässä ja mulla on työ, joka ei anna periksi kuin viikonloppuisin jos silloinkaan.
No, sallin itselleni alkaa hänen kanssaan kirjoitella ajatuksella "muuten vaan" . Ei siinä kauaa mennyt kun jäi muut tämän yhden kirjoittelijan varjoon. Ei vaan saanut juttua pysymään aktiivisena muiden kanssa.
Pian huomaan, että me on jo juteltu ummet ja lammet ja tajuan olevani vähän lähössä lentoon. Eli ihastuminen on täyttä totta ja kamalaa, kun käyn jatkuvasti itseni kanssa ristiriitaa siitä millaisesta ihmisestä taas oon kiinnostunut. Hän ei välitä työnteosta taikka rahasta vaan tykkää opiskella. Enkä ole tavannut edes vielä! Millä luon järjen takaisin päähäni? Miten voin olla taas entinen itseni enkä ajatella kokoajan tätä naista? Oon huomannut käyväni jo nyt välillä tuimasta lempeeseen tunneskaalaa läpi. Ai kamala kun menee ihminen sekaisin tässä.
No, sallin itselleni alkaa hänen kanssaan kirjoitella ajatuksella "muuten vaan" . Ei siinä kauaa mennyt kun jäi muut tämän yhden kirjoittelijan varjoon. Ei vaan saanut juttua pysymään aktiivisena muiden kanssa.
Pian huomaan, että me on jo juteltu ummet ja lammet ja tajuan olevani vähän lähössä lentoon. Eli ihastuminen on täyttä totta ja kamalaa, kun käyn jatkuvasti itseni kanssa ristiriitaa siitä millaisesta ihmisestä taas oon kiinnostunut. Hän ei välitä työnteosta taikka rahasta vaan tykkää opiskella. Enkä ole tavannut edes vielä! Millä luon järjen takaisin päähäni? Miten voin olla taas entinen itseni enkä ajatella kokoajan tätä naista? Oon huomannut käyväni jo nyt välillä tuimasta lempeeseen tunneskaalaa läpi. Ai kamala kun menee ihminen sekaisin tässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.