Kun työ ei ole enää kaikki kaikessa

Tässä sitä huomaa, pian 40-vuotiaana, kahden lapsen isänä, asiantuntijanatyössä korkeakoulujen jälkeen, kuinka kummasti on muuttunut vuosien mittaan suhde työtä kohtaan.

Kaukana on halu käyttää työhön aikaa tavattomasti, mitä se oli joskus parikymppisenä. Työuraa takana noin 15-vuotta, miljönäärikään en ole, työläisperheestä , pitkästi parikymmpisenä opiskelin korkeakouluissa ja ajattelin, ilman hienoa työtä et ole mitään.

Perhe ja lapset lopulta herättivät minut. Heille pitää antaa myös aikaa. Kuinka nopeasti oikeastaan aika meneekään tässä ainoassa elämässä. Miksi ihmeessä kaikkia paukkuja /aikansa antaisi vain työlle ja sivuuttaisi esim. omien lapsien kehitysvaiheet? Sivusta olen seurannut näitäkin hemmoja ja toki näitä yhteiskunnassa paljon tarvitaankin - kaikki aika työlle, firmat menestyy ja pyörät pyörivät....

Nelikymppisenä sitä jotenkin vain nyt pysähtyy välillä miettimäänkin.Nuorempana ei oikein uskaltanut ja aina vain pelkäsi potkuja ja oli talouskin niin kuralla eikä nähnyt monessakaan asiassa valoa tunnelin päässä.

Yhä enemmän aikaa antaa myös omalle terveydelle, kuntoilu on tuonut valtavasti voimavaroja tapahtumineen. Aikakaslailla perheen ja kuntoilun ehdoilla tässä nykyisin mennään, niillä mennään, miten teillä? Minusta tämä on hyvää aikaa elämässä.
0148
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Niklas_77XX kirjoitti:

Tässä sitä huomaa, pian 40-vuotiaana, kahden lapsen isänä, asiantuntijanatyössä korkeakoulujen jälkeen, kuinka kummasti on muuttunut vuosien mittaan suhde työtä kohtaan.

Kaukana on halu käyttää työhön aikaa tavattomasti, mitä se oli joskus parikymppisenä. Työuraa takana noin 15-vuotta, miljönäärikään en ole, työläisperheestä , pitkästi parikymmpisenä opiskelin korkeakouluissa ja ajattelin, ilman hienoa työtä et ole mitään.

Perhe ja lapset lopulta herättivät minut. Heille pitää antaa myös aikaa. Kuinka nopeasti oikeastaan aika meneekään tässä ainoassa elämässä. Miksi ihmeessä kaikkia paukkuja /aikansa antaisi vain työlle ja sivuuttaisi esim. omien lapsien kehitysvaiheet? Sivusta olen seurannut näitäkin hemmoja ja toki näitä yhteiskunnassa paljon tarvitaankin - kaikki aika työlle, firmat menestyy ja pyörät pyörivät....

Nelikymppisenä sitä jotenkin vain nyt pysähtyy välillä miettimäänkin.Nuorempana ei oikein uskaltanut ja aina vain pelkäsi potkuja ja oli talouskin niin kuralla eikä nähnyt monessakaan asiassa valoa tunnelin päässä.

Yhä enemmän aikaa antaa myös omalle terveydelle, kuntoilu on tuonut valtavasti voimavaroja tapahtumineen. Aikakaslailla perheen ja kuntoilun ehdoilla tässä nykyisin mennään, niillä mennään, miten teillä? Minusta tämä on hyvää aikaa elämässä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu