Otin korvikset, minut heitettiin poijes!

Vai että nykypäivänäkö uskovaisella saisi olla korvikset?
Täällä niin paljon väitetään niin. Ja jotku väittää jopa FB:ssä. Ovat laittaneet profiilikuvan, jossa näkyy selvästi korvakorut ja sitten väitetään, että kyllä me uskovaisia ollaan. Seuroissakin niitä on näkynyt. Päätin itse sitten rohkaistuneena ottaa itsekin, mutta että mitä! Heti ensimmäinen tapaamani uskovainen kysyi, että oletko kieltänyt uskosi? Vastasin, että kyllä tässä uskomassa ollaan edelleen. Hän jatkoi: kai tiedät, mikä on kristillisyytemme kanta korvakoruihin? Sanoin, että se on vain kulttuurikysymys, ei opillinen asia. Vetosin venäläisten ja afrikkalaisten korvakoruihin.... ja niiden suomalaisten, jotka ovat viime aikoina myös ottaneet korvakoruja. Tämä puhuttelija totesi, että venäläiset ja afrikkalaiset ovat eri asia, ja sitä paitsi nämä suomalaiset, jotka ovat ottaneet korvikset, ovat itse teoillaan uskonsa kieltäneet. Kysyin, miksi venäläiset ja togolaiset ovat eri asemassa tässä asiassa. Hän vastasi, että Jumala avaa heille kyllä aikanaan ymmärryksen, kun näkee sen hyväksi. Pieni hetki eteenpäin, niin minähän jouduin puhutteluun. Kokouksen järjestivät. Yhdessä tuumin totesivat, että minua ei uskovaisena voi enää pitää, mutta toki olen tervetullut silti seuroihin. Toivoivat palaamisen armoa.

Näin minut siis vain otettiin ja heitettiin pois!
Te muut korvakorut ottaneet, miten teidän kohdalla toimittiin? Hyväksyttiinkö ne, vai heitettiinkö teidätki oikeasti ulos yhteisestä rakkaudesta.... ja senkin jälkeen uskotte, että olette mukana joukossa? Kertokaa kokemuksia? Kuulisin ilomielin!
5226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Voi hyvää päivää mitä tekopyhyyttä!
No.., he sitten itse vissiin ovat vyöttäneet itsensä paljon turmiollisemmilla helyillä, joita ihmis silmä ei voi nähdä - mutta on paljon petollisempi.
Sinulle korvakorujen ottaja: " älä oo moinaskaan noitten puheista/tavoista."
He ahdasmielisyydeltään eivät näe muuta kun oman erinomaisuutensa, joka tuskin sekään niin kauhean erinomaista on...

Ole oma itsesi ja jos eivät sinua joukkoonda tuon takia huoli, et kyllä hirveästi menetä. Ennemmin saat tilalle raikkaita tuulia ja hyvää oloa itsellesi. Tsemppiä!!!

Äänestä

päätellen sinä olet se sama sujuvasti kirjoittava tyyppi, joka viikottain keksit itsellesi erilaisia rooleja ainakin kerran kuussa vaivut täydelliseen epätoivoon. Nyt sinulla on murheena tämä korvakorujuttu. Neuvoisin, että ensi viikolla käsittelisit kaulakoruja. Sitten menisit seutraavalla viikolla alaspäin: napakoru. Ja arvaa missä sen jälkeen ollaan: Klitoriskoru!

Äänestä

la on vaikka mitä koruja, joita ei edes koskaan ole epäilty synniksi:

https://www.kaalimato.com/catalog/Korut_c_173.html

Osoittaa silkkaa melen köyhyyttä vuodesta toiseen meuhkata korvakruista. Synti mikä synti kun kerran niin sanotaan. Lävistyksenhän voi laittaa vaikka keskelle poskea ja siihen rivin paksuja rautavanteita. Ikinä en ole kuullut, että semmoista olisi synniksi mainittu. Ja nokkarensas! Molemmissa sieraimissa rengas. Silmäkulmissa helminapit. Niskaankin voi keksiä jotakin. Rintoihin. Polvitaipeisiin, Pyllynposkiin. Kaulaan ja rantesiin kaikenlaista vannetta. Ja talvella koruja voi ripustella myssynreunoihin ja saappaanvarsiin ja minne nyt ikänä keksii. Todellisille korufanelle on kehitetty korukottikärry, joka itsessäänkin on jo helmi, ja siihen voi lastata ylimääräiset korut. Niitähän nähtiin jo Vaasan suviseuroissa kun nuoret neidot ja vanhemmatkin naiset lykkivät edellään korukottikärryä. Torniossa nitä oli jo paaaaljon.

Ei kukaan ole niin tyhmä kuin se, joka meuhkaa korvakoruista. Pääasia, että korvat jätetään rauhaan. Sille on raamatullisetkin perusteet. Jossakin sanotaan, että jolla korva on se kuulkoon.

Äänestä

Jos aloittaja puhuttelija oli mies, niin olisit nykäissyt sen sepaluksen auki ja huutanut:

#Täällähän on tyhjyyttään kilisevät killuttimet. Etkä näe malkaa omassa housussasi kun etsit pikkurikkaa toisen korvista !#

Äänestä

Missäpäin Suomea asut? Täällä yksi korvakorullinen vl Oulusta. Helpolla ei pääse, mutta omaa sydäntään on kuunneltava. Korvakorut eivät ole uskon este. Näin mulle on moni sanonut ja näin itsekin sanon. En käytä korviksia sisarpiireissä enkä seuroissa. En jaksa pienessä siionissa olla yksin niin vahva kuitenkaan.

Oma äitinikin on lopettanut vain korvakorujen takia tervehtimästä mua "Jumalanterveellä". Ihan naurettavaa, että kun mulla ei oo korviksia tervehditään, kun on, ei tervehditä. Konkreettisesti siis koen asian naurettavuuden. Ihmisenähän en tuossa välillä muutu lainkaan!! :)

Olisin valmis perustamaan facebookissa esim. Salaisen ryhmän korvakorullisille tai niistä haikaileville vl-naisille. Alkaisitko mun kanssa sitä järkkäämään? Jos kiinnostuit, voin laittaa s-postilla lisää viestiä... :)

Tsemppiä! Usko ei ole koruissa! :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Laraliina kirjoitti:

Vai että nykypäivänäkö uskovaisella saisi olla korvikset?
Täällä niin paljon väitetään niin. Ja jotku väittää jopa FB:ssä. Ovat laittaneet profiilikuvan, jossa näkyy selvästi korvakorut ja sitten väitetään, että kyllä me uskovaisia ollaan. Seuroissakin niitä on näkynyt. Päätin itse sitten rohkaistuneena ottaa itsekin, mutta että mitä! Heti ensimmäinen tapaamani uskovainen kysyi, että oletko kieltänyt uskosi? Vastasin, että kyllä tässä uskomassa ollaan edelleen. Hän jatkoi: kai tiedät, mikä on kristillisyytemme kanta korvakoruihin? Sanoin, että se on vain kulttuurikysymys, ei opillinen asia. Vetosin venäläisten ja afrikkalaisten korvakoruihin.... ja niiden suomalaisten, jotka ovat viime aikoina myös ottaneet korvakoruja. Tämä puhuttelija totesi, että venäläiset ja afrikkalaiset ovat eri asia, ja sitä paitsi nämä suomalaiset, jotka ovat ottaneet korvikset, ovat itse teoillaan uskonsa kieltäneet. Kysyin, miksi venäläiset ja togolaiset ovat eri asemassa tässä asiassa. Hän vastasi, että Jumala avaa heille kyllä aikanaan ymmärryksen, kun näkee sen hyväksi. Pieni hetki eteenpäin, niin minähän jouduin puhutteluun. Kokouksen järjestivät. Yhdessä tuumin totesivat, että minua ei uskovaisena voi enää pitää, mutta toki olen tervetullut silti seuroihin. Toivoivat palaamisen armoa.

Näin minut siis vain otettiin ja heitettiin pois!
Te muut korvakorut ottaneet, miten teidän kohdalla toimittiin? Hyväksyttiinkö ne, vai heitettiinkö teidätki oikeasti ulos yhteisestä rakkaudesta.... ja senkin jälkeen uskotte, että olette mukana joukossa? Kertokaa kokemuksia? Kuulisin ilomielin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu