Samarialaisen naisen kaivolle hakemat kaupungin asukkaat saivat kokea omakohtaisesti, että Jeesus on se, joka herättää uskon.
Viime sunnuntain evankeliumi on jatkoa edellisen sunnuntain evankeliumille, jossa Jeesus tapaa kaivolla samarialaisen naisen ja tarjoaa tälle elävää vettä, evankeliumia.
Kun nainen oli lähtenyt arkiselle vedenhakumatkalleen, hän ei ollut arvannut, että tuosta matkasta tulisi hänen elämänsä käännekohta. Rikkinäinen elämä sai uuden suunnan ja synnytti aarteen, löytäjän ilon, josta nainen halusi kertoa muillekin.
Evankeliumi kertoo siitä, että naisen todistus Jeesuksen kohtaamisesta johdatti monet lähikaupungin asukkaat Vapahtajan armollisten sanojen uskojiksi.
Jeesuksen sanat kutsuivat kuulemaan
Samarialainen nainen oli saanut käydä kaivolla ihmeellisen keskustelun Jeesuksen kanssa. Jeesuksen puhe kaivovedestä oli luonnollista ja ymmärrettävää: sitä juomalla saa janon sammumaan siihen asti, kunnes taas uudestaan tulee jano.
Sen sijaan Jeesuksen puhe hänen itsensä antamasta vedestä oli ennenkuulumatonta: se sammuttaa janon niin, ettei enää koskaan tule jano. Nainen kuuli, että tuo kaivolle saapunut mies, Jeesus, tiesi hänen synkänkirjavan elämänsä vaiheet.
Keskustelun edetessä nainen joutui toteamaan, että tässä on enemmän kuin profeetta. Yllätyksekseen hän sai kuulla, että hänen Messias-odotuksensa oli päättynyt: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi” (Joh. 4:26). Uutinen oli niin hämmentävä, että epävarmana kuulemastaan nainen jätti vesiruukkunsa siihen paikkaan ja riensi läheiseen Samarian kaupunkiin kertomaan löydöstään: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29.)
Naisen todistus Jeesuksesta oli lyhyt: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kertomus naisen teoista ei ollut mairitteleva: satunnaisia miessuhteita ja huoruudessa elämistä. Sana kävi kohti, mutta sana sai myös parantaa.
Evankeliumi kutsuu edelleen
Nainen kertoi Samarian kaupungin asukkaille omasta kokemuksestaan. Monet uskoivat hänen sanansa ja lähtivät itse Jeesuksen luo. Samarialaisille tuli etsikonpäivä. Jeesuksen luona he saivat vahvistuksen naisen antamaan viestiin – he kuulivat itse Vapahtajan kutsun: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” (Joh. 7:37.) Tätä evankeliumin sanomaa he saivat kuulla kahden päivän ajan, kun Jeesus jäi heidän pyynnöstään kaupunkiin.
Jaakobin kaivolla helteen uuvuttama Jeesus sai samarialaiselta naiselta virkistävää vettä. Nainen ja samarialaiset puolestaan saivat ammentaa sielunsa janoon ikuisen elämän lähteestä. Heistä itsestään tuli lähteitä, joista Jeesus sanoi: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh. 4:14).
Ikuisen elämän lähde ei ole lakannut pulppuamasta. Hyvä sanoma on jatkanut voittokulkuaan tähän asti ja jatkaa vieläkin: ”Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme” (1. Joh. 4:14). Tämä on yhä Jumalan valtakunnan keskeinen sanoma.
Viime sunnuntain evankeliumi on jatkoa edellisen sunnuntain evankeliumille, jossa Jeesus tapaa kaivolla samarialaisen naisen ja tarjoaa tälle elävää vettä, evankeliumia.
Kun nainen oli lähtenyt arkiselle vedenhakumatkalleen, hän ei ollut arvannut, että tuosta matkasta tulisi hänen elämänsä käännekohta. Rikkinäinen elämä sai uuden suunnan ja synnytti aarteen, löytäjän ilon, josta nainen halusi kertoa muillekin.
Evankeliumi kertoo siitä, että naisen todistus Jeesuksen kohtaamisesta johdatti monet lähikaupungin asukkaat Vapahtajan armollisten sanojen uskojiksi.
Jeesuksen sanat kutsuivat kuulemaan
Samarialainen nainen oli saanut käydä kaivolla ihmeellisen keskustelun Jeesuksen kanssa. Jeesuksen puhe kaivovedestä oli luonnollista ja ymmärrettävää: sitä juomalla saa janon sammumaan siihen asti, kunnes taas uudestaan tulee jano.
Sen sijaan Jeesuksen puhe hänen itsensä antamasta vedestä oli ennenkuulumatonta: se sammuttaa janon niin, ettei enää koskaan tule jano. Nainen kuuli, että tuo kaivolle saapunut mies, Jeesus, tiesi hänen synkänkirjavan elämänsä vaiheet.
Keskustelun edetessä nainen joutui toteamaan, että tässä on enemmän kuin profeetta. Yllätyksekseen hän sai kuulla, että hänen Messias-odotuksensa oli päättynyt: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi” (Joh. 4:26). Uutinen oli niin hämmentävä, että epävarmana kuulemastaan nainen jätti vesiruukkunsa siihen paikkaan ja riensi läheiseen Samarian kaupunkiin kertomaan löydöstään: ”Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?” (Joh. 4:29.)
Naisen todistus Jeesuksesta oli lyhyt: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kertomus naisen teoista ei ollut mairitteleva: satunnaisia miessuhteita ja huoruudessa elämistä. Sana kävi kohti, mutta sana sai myös parantaa.
Evankeliumi kutsuu edelleen
Nainen kertoi Samarian kaupungin asukkaille omasta kokemuksestaan. Monet uskoivat hänen sanansa ja lähtivät itse Jeesuksen luo. Samarialaisille tuli etsikonpäivä. Jeesuksen luona he saivat vahvistuksen naisen antamaan viestiin – he kuulivat itse Vapahtajan kutsun: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” (Joh. 7:37.) Tätä evankeliumin sanomaa he saivat kuulla kahden päivän ajan, kun Jeesus jäi heidän pyynnöstään kaupunkiin.
Jaakobin kaivolla helteen uuvuttama Jeesus sai samarialaiselta naiselta virkistävää vettä. Nainen ja samarialaiset puolestaan saivat ammentaa sielunsa janoon ikuisen elämän lähteestä. Heistä itsestään tuli lähteitä, joista Jeesus sanoi: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä” (Joh. 4:14).
Ikuisen elämän lähde ei ole lakannut pulppuamasta. Hyvä sanoma on jatkanut voittokulkuaan tähän asti ja jatkaa vieläkin: ”Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme” (1. Joh. 4:14). Tämä on yhä Jumalan valtakunnan keskeinen sanoma.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.