Minua pyydettiin tunnistamaan itseni kansakoulukuvista. Sehän oli helppoa ja katselin muitakin. Melko hyvin tunnistin ja muistin nimetkin. Samalla tuli mieleen, että melko moni on jo edesmennyt. En ole yhdenkään kansakoulukaverin kanssa tekemisissä nykyään, oppilkoulukavereita on muutama, samoin opiskelutovereita, joiden kanssa viestitellään ja tapaillaan.
Koulukaverit 1950-luvulta.
kammar
3110
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle kävi koulukaverin tapaaminen luonnolle ja tutkimus jäi tekemättä.
Tilasin eräänlaisen erikoislääkäriin ajan työpaikan läheltä ja sinne menin tietysti.
Aikani läheni ja pian ovi avautui ja minut kutsui sisään hoitajatar/avustaja, siis joku, antoi paperin täytettäväkseni kun olin ensikertaa hänen vastaanotolle menossa, nimi oli yleinen eikä mitään aavistuksia ennakolta.
Vihdoin lääkärin ovi avautui ja hoitsu pyysy sisälle, olin pyörtyä luokkakaverini monilta vuosilta tuli käsi ojossa ja kappasi halaukseen..!
Siinä minä pyörtymispisteessä nuori rouva, vaivoineni kun oksetti ja huimasi mutta suu ei suostunut valittamaan ja sanoin vain että jutellaan ei taida tulla tutkimukset nyt hoidettua. Useampaan kertaan hän vannoi ja kertoi lääkärin valankin velvoittavan, muistissa pyöri kaikenlaista ja keskusteluun pääsi jo välillä ilokin vilahtamaan.
Tilasin uuden lääkäriajan ja 'vika' löytyi olin raskaana!
Minulla oli kaksi koulukaveria, joiden seurassa oli pakko kulkea koulumatkat. Useinhan yksi jää kolmanneksi pöräksi tällaisessa ryhmässä, ja nuo kaksi huvittelivat kiusamalla minua, kun aika kävi pitkäksi tai koulussa oli ollut harmia. Olin stressaantunut ja selvisin huonosti koulussa, itku kurkussa lähdin aamuisin koulumatkalle. Onneksi perheeni muutti sittemmin toiselle paikkakunnalle.
Kummallista on, että kiusaajani eivät itse muista asiaa ollenkaan, ja heidän mielestään meidän olisi pitänyt pitää yhtä ja tavata. Minä en pysty kuvittelemaan, että voisin unohtaa ahdistavat kokemukseni ja muka viihtyä heidän seurassaan.
Vuosikymmenet ovat kuluneet, mutta yhä vielä voin pahoin, kun ne ajat tulevat mieleen.
Kansakoulukaverit tunnistan vanhoista kuvista takuuvarmasti. Siinä auttaa asuminen silloin pienellä kylällä ( jo talojen nimien mukaan), mutta keskikoulu- ja lukiontovereiden kohdalla on jo toisin. Kasvot muistaa, mutta nimien muistaminen on vaikeampaa. Olihan keksi-koulussa 40 oppilasta/luokka.
Yksi tyttö on seurakuntakaveri ja joitain on jäänyt asumaan kotikulmille. Varsinkin kesäisin ihmiset liikkuvat ja törmään välistä lapsuuden tuttuun.