Sellaisia juttuja, joista jälkeenpäin miettii että mitähän helvettiä oikein ajattelin, mutta kun se halu tehdä vaikutus toiseen on niin kova.... Itse kehuskelin joskus rahoillani (en ole rikas), pilkkasin muiden älykkyyttä (en ole itse sen älykkäämpi), esitin tienaavani hyvin urheiluvedonlyönnissä ja kehuskelin siinä samalla todennäköisyysmatematiikan osaamisella... Muiden muassa.
Miksi on helppoa olla normaali ihmisen kanssa joka ei niin kiinnosta, mutta sitten kun kiinnostaa ja varsinkin jos alkaa kiinnostamaan paljon niin ei meinaa tulla ei sitten mitään.
Miksi on helppoa olla normaali ihmisen kanssa joka ei niin kiinnosta, mutta sitten kun kiinnostaa ja varsinkin jos alkaa kiinnostamaan paljon niin ei meinaa tulla ei sitten mitään.
Vastaukset 49
Vanhimmat
en mihinkään
En ole kyllä kehuskellut, mutta joskus huomannut että alitajuisesti yrittää olla enemmän maskuliininen yms.
Ennemmin elämässä myös välttelin ihastuksen kohteita ja käyttäydyin typerästi kuten mustasukkaisesti jne.
Nykyään hoidan asian pois alta ja kerron kiinnostuksesta jos tarvetta ilmenee.
No, jokainen tietää miten siinä on käynyt jos täällä olen :(
Millä tavalla olit mustasukkainen "typerästi"? Ilkeilitkö ihastuksen kohteelle tai jotain?
Se liittyi enemmän tuohon välttelyyn yms.
Täyttä idiotismia. Odotin että toisen tulisi vastata tunteisiin jne. vaikka ei kunnolla tunnettu.
Älä välitä, mulle kävi samoin. Yritin tehdä hänet mustasukkaiseksi, että näkisin tunteeko hän minua kohtaan mitään. Välttelin, kun olin mustasukkainen itse hänestä ja menetinkin hänet sitten, vaikkei hän omani koskaan ollutkaan.
Sivusta tämä kommentti siis, unohtui sanoa
Jep, yritän tehdä mustasukkaiseksi ja sitten loukkaannun itse jos hän viettää aikaa jonkun toisen kanssa.
Jotenkin on myötätuntoinen olo sun tilanteesta. Mulla tuo on jo mennyttä elämää, kun en näe häntä enää, mut koeta sä jaksaa. Loppuu tuokin joskus, jos nyt jotain hyvää tuosta ajasta voi sanoa.
Sanon suoraan mitä ajattelen. Normaalisti olen todella tahdikas, mutta ihastuneena tuntuu, että aivot ovat lomalla ja puhun mitä sattuu.
Kerrotko siis tunteesi ihastukselle?
No en. Puhun aivan mitä sattuu. Jos pidempään hänen kanssaan puhuisin niin varmasti jossain kohtaa sanoisin että hän on komea ja hänellä on uskomattoman kauniit siniset silmät.
valitettavan tuttua tuo aivot on lomalla meininki :(
Pienestä viattomalta valheesta kasvoi mitä järkyin juttu. Yritin parhaani korjata mutta siinäkään en kyennyt lopuksi totuutta sanomaan. Koitin kaikin keinoin pitää edes ystävänä. Kai se huomasi loppujen lopuksi mitä valehtelin. Kaikkea sitä yrittää ihastuneena hommata täytyy myöntää. No nneksi ohi eikä kukaan siitä kostunut mitään. Opinpa seuraavan kerran esittää paremmin.
Jotkut miehet alkaa hirveästi päteä sillä miten tuntevat "kaikki" ja miten paljon heillä itsellään on vaikutusvaltaa.
Naiset taantuu lapsiksi.
En tykkää esittää muuta kuin olen ja pyrin sen verran järkeä käyttään että en ainakaan esittäis, saatan sortua liikaan kehumiseen ja lepertelyyn.
Sanat saattaa mennä sekasin ja saattaa mennä ihan lukkoon ettei puhu välillä mitään mutta sitä edelleen petraan kun on hyvä sanoa asiat jos on mielenpäällä, ainahan se ei onnistu tai sitten vie aikaa saada sanat ulos suusta.
Taannun yläasteen tasolle ja haastan tahallaan riitaa koko ajan :D Samalla pitää yrittää tehdä töitä. Tulee pikkuvirheitä ja jätkä vaan nauraa niille. Kun tulee hiljainen hetki, katson naama punaisena kenkiin ja meinaan pyörtyä.
Sama juttu, keskittyminen edes helppoihin asioihin ei onnistu ja lähes koko ajan tulee mokailtua! Yritän olla hauska, no tavallaan olenkin sitä, en vaan sillä tavalla millä haluaisin olla...
niinkunäet joku vastailee ei ite tartte
Mökötän jos hän hymyilee muille. Käyn läpi mielessäni kaikki syyt miksi hän ei ole minulle sopiva ollenkaan mutta unohdan ne jos aletaan juttelemaan. Mökötän kun hänen pitäisi jostain kumman syystä nähdä pääni sisälle ja tajuta tunteeni mutten saa vastakaikua.
Vittuilen saman sukupuolen edustajille, koska jossain pienen mieleni perukoilla se on hyvä tapa näyttää ihastukselle minun olevan alfa-laatua ja muiden epsiloneja.
Puhun älyttömiä, kuten toinen sanoo: aja turvallisesti, vastaan ihhahahhaa. Olen ihan normaali kaikkien maailman muiden ihmisten seurassa, vain yksi saa mut sekaisin jopa sanoissani.
ei tuo mitään urpoilua ole :)
Kivasti kirjoitit :)
Ihastuin heti ensisilmäyksellä lähes tuntemattomaan henkilöön. Tein tuttavuutta ihastukseni kaveriin ja ajattelin pääseväni näin lähemmäksi ihastustani. Pian huomasinkin seurustelevan ihastukseni kaverinsa kanssa. Tästä on noin 2 vuotta aikaa, vieläkin ajattelen tätä ihastusta. En ole koskaan tuntenut näin ketään kohtaan. Toivoisin näkeväni hänet vielä.
Kuinkahan moni onkaan ajautunut tällaiseen tilanteeseen... Mikset ota häneen yhteyttä? Tai törmää häneen "sattumalta"
Alan puhumaan päälle, jos toinen kertoo juttua joka on tapahtunut myös minulle tai jos kyseessä on asia josta minäkin pidän/ en pidä tms. Se on aina se idioottimainen "NIIN MINÄKIN" ja sitten jossain vaiheessa havahdun että pitäisi antaa toisen sanoa oma asiansa eikä kääntää huomiota itseeni... Tarkoitus on olla kaikkea muuta paitsi epäkohtelias, mutta sitähän se on...
Syyllistyn itse samaan, puhun ihan typeriä. Jos en ole ihastunut, pystyn puhumaan niin syvällisiä ja järkeviä. Huoh sentään
Pystyyköhän tällaisia tunteita herättävän ihmisen kanssa olemaan koskaan järkevä, vai pitäisikö tyytyä sellaiseen laimeampaan mutta ihan mukavaan ihmiseen?
Millaisia tunteita ne on?
Vetovoimaa joka on himoa vai sitten jotain syvempää tunnetta, esimerkiksi toisen persoonaan liittyen?
Ajan myötä tunteet yleensä tasaantuu ja pystyy olemaan järkevämpi.
Itse en ainakaan tyydy enää laimeisiin naisiin. Tuntuisi hirveältä valehdella että tuntee jotakin toiselle kun toinen on vain "ihan mukava".
Enkä itse tahdo että minulle valehdeltaisiin.
Molempia, kun ei vaan pysty olemaan itsensä sisällä kun se toinen on olemassa..
Miten kauan tyydyit laimeisiin naisiin?
En ole tyytynyt pitkään aikaan enkä ole pitkissä parisuhteissa ollut ja olen päälle kolmekymppinen. Voin tapailla hetken aikaa, mutta sitten totean ettei tunteita syntynyt. Pelkkä himokaan ei riittäisi että jaksaisin esittää.
Tietysti vetovoima ei aina kohtaa eli toinen voi todeta samaa minusta, mikä on ok koska en jaksa sitä esittämistä tai oleilua että olen ihan mukava jonkun mielestä tai "varalla" tai "paremman puuttuessa".
Tuo koskee myös naispuolisia kavereita. Jos tunteita ei ole syntynyt kuukausien ja vuosien aikana niin mihinkään laimeuteen en tyytyisi. Olisi niin väärin myös sitä toista kohtaan.
Kyllä laimeammillakin tunteilla voi syntyä hyviä ja onnellisia suhteita. Tässäkin vaikuttaa se kuinka tärkeänä ja arvokkaana asiana ihminen ylipäätään pitää parisuhdetta. Kaikkea ei aina saa.
Esitän ettei kiinnosta ollenkaan koko ihminen jos en tunne saavani samanlaista vastakaikua. Tuhahtelen töykeästi tai olen niinkuin en huomaisi mutta oikeasti rekisteröin kaiken ja potkin sitten seinää tai muuta järkevää yksin ollessani.
Jostain syystä nauroin tälle, johtunee siitä että näin kerran erään tuttavanaisen repivän hiuksia päästään kun ei saanut aikaiseksi aloitetta erästä miestä kohtaan vaikka mies oli siinä tyrkyllä.
Ulkopuolisen silmään tuo varmasti näyttää hyvin koomiselta. Varmaan näkyy kilometrin päähän vaikka omasta mielestään välttelee niin tyylikkäästi :)
Hän kehuskeli autollaan, ja se oli aika urpoa. ;) En niin perusta tuollaisesta. Jotain muitakin samankaltaisia juttuja oli. Tuo oli kyllä aika hellyttävääkin, taisi haluta tehdä vaikutuksen.
Minä olin korostetun vallaton. Hän oli niin tasainen. Halusin häneen vähän elämää. Jälkeenpäin ajateltuna taisin olla lapsellinen.
hieno homma, haluatko mitalin nyt?
Jaa että mistä, en nyt ihan ymmärtänyt...
Häkellyin täysin hymystä ja menin sanattomaksi kysymyksen edessä, koska en tajunnut enää mitään muuta kuin sen hymyn ja silmät. Tuijottelin varpaitani ja yritin parhaani mukaan pysyä kärryillä etten täysin idioottia vaikutelmaa antaisi. En uskaltanut hymyillä tai katsoa silmiin. Vaikutin varmaan töykeältä.
sillon siinä ruokaillessa...
Hän tuli minua vastaan aulassa...
Oi voi. Nuorempana olin melkoinen urpo. Ihastuin palavasti tyyppiin joka söi lounaan samassa seurueessa. Hänen vuoksi aloin vegaaniksi ja kuuntelin vain hänen suosikkimusiikkiaan. Stalkkasin hänestä kaiken netistä. Ikinä en vain kyennyt sanaakaan hänelle sanomaan. Menin täysin lukkoon ka menetin puhekykyni jos hän vilkaisikin minuun. Hävettää vieläkin. Koko muu porukka varmasti näki kilometrien päähän miten ihastunut olin. Todennäköisesti kohteenikin. Hän oli aina kohtelias ja ystävällinen, mutta ei tippaakaan kiinnostunut. Onneksi ihastus helpotti muutamassa kuukaudessa ja kykenin palaamaan normaaliin elämään.
Äärimmäiseen punasteluun ja sen häpeileviin peittely-yrityksiin.
Tönäisen kun haluaisin halata, pilkkaan punastelua kun haluaisin kehua kauniiksi, nauran tyhmäksi vaikka oikeasti olet ihan fiksu.
machoilu
Perus-urpoilua, sellaista, että kuulee itsensä sanovan jonkin ihan älyttömän kommentin. Esimerkiksi kerran kaupassa satuin seisomaan pääsiäismunahyllyn luona, kun eräs ilmaantui kauppaan. Olin yllättänyt, että näin hänet siellä ja samantien kun näin, menin jotenkin ihan puihin. Tervehdin jotenkin kömpelösti ja totesin autuaan onnellisena suureen ääneen, että -mahtavaa, pääsiäismunat ovat saapuneet.
Voi luoja... tästä saisi jo kertomuksen... Mutta, kirjoitin älyttömän sähköpostin. Peruin sen anteeksipyydellen. Kirjoittelin salakielillä ja tunnisteilla. Ostelin pitsisiä alushepeniä jotka oli yllä kun näin hänet (ei tietenkään tiennyt tästä). Kuuntelin iltakaudet hempeää musaa, kirjoittelin palstalle kaipausviestejä. Kävin metsässä itkemässä ikävääni ja kovaa kohtaloa. Punastelin, ääni tärisi, puhuin puuta heinää. Kyselin liikoja, viestin liikoja. Ostin korkokenkiä. Flirttailin liikaa. Tuijotin silmiin ja haaveilin. Kirjoitin runoja. Kauhean kamalan ihanaa aikaa :D.