Istuin vanhan Volvon takapenkillä. Volvo oli faijan kaverin. Tällainen: http://www.motorstown.com/8736-volvo-144.html#gal_8736_volvo-144-01.jpg
Noita autoja ei enää edes näe, koska se oli ikivanha jo silloin.
Oli aurinkoinen ilma ja faijan kaverin ajotyyli oli ronski. Molemmat olivat oikeita tosimiehiä. Istuin takapenkillä hiljaa. Olimme lähteneet kodistamme Helsingin Kampista katsomaan uutta kotia. En tiennyt missä se oli. Faijan kaveri painoi lujaa kaasua ja kun auto tuli Sturenkatua pitkin Mäkelänkadun risteykseen Helsingin Vallilassa, se kallistui voimakkaasti, enkä meinannut pysyä penkillä. Ilma oli aurinkoinen toukukuun keskipäivä. Ilmassa oli katupölyä ja kevään tuntua. Ratikat kolistelivat ja hyvin pukeutuneet asialliset ja iloiset ihmiset liikkuivat Vallilan katuja pitkin. Helsinki oli niin toisenlainen silloin. Pukeutumistyyli oli konservatiivisempi kuin nykyään ja kaikki oli vauraanoloista. Ei mitenkään pröystäilevää kuitenkaan, vaan jotenkin suomalaista. Juurevaa ja hieman maalaismaista, vaikka kuitenkin niin kaupunkimaista. 90-luvun lama ei ollut kunnolla vielä alkanut tuolloin.
Menimme Pukinmäen ohi Tapaninvainiolle, jossa oli 1900-luvun alussa rakennettu piparkakkutalon näköinen vanha talo, johon sitten muutimme parin viikon sisällä. Pihassa kasvoi isoja koivuja, ja kujaa, jonka varrella talo oli, ei ollut asfaltoitu. Kun opettelin ajamaan pyörällä, kaaduin pari kertaa polven pahasti ruvelle, koska kujalla oli paljon hiekkaa kovettuneen savensekaisen tienpinnan päällä. Kun ajoin liian kovaa ja jarrutin, niin se oli menoa.
Taloltamme oli vain lyhyt matka Vantaanjoen varteen. Jokimaisema on erittäin kaunis sillä kohtaa, ja Tuomarinkylän kartanon miljöö on ainutlaatuinen, eurooppalainen tunnelmaltaan. Tai kuin Amerikan etelävaltioista. Harmi, että vanha koivukuja joelta kartanolle purettiin ja tilalle istutettiin nuorempia puita. Joku virasto sen päätti, koska puut saattoivat olla vaarallisia.
Harva muualta tullut tietää millainen Helsinki oli ennen. Siitä on jotain hieman jäljellä, mutta joskus 10 vuotta sitten se alkoi häviämään.
Noita autoja ei enää edes näe, koska se oli ikivanha jo silloin.
Oli aurinkoinen ilma ja faijan kaverin ajotyyli oli ronski. Molemmat olivat oikeita tosimiehiä. Istuin takapenkillä hiljaa. Olimme lähteneet kodistamme Helsingin Kampista katsomaan uutta kotia. En tiennyt missä se oli. Faijan kaveri painoi lujaa kaasua ja kun auto tuli Sturenkatua pitkin Mäkelänkadun risteykseen Helsingin Vallilassa, se kallistui voimakkaasti, enkä meinannut pysyä penkillä. Ilma oli aurinkoinen toukukuun keskipäivä. Ilmassa oli katupölyä ja kevään tuntua. Ratikat kolistelivat ja hyvin pukeutuneet asialliset ja iloiset ihmiset liikkuivat Vallilan katuja pitkin. Helsinki oli niin toisenlainen silloin. Pukeutumistyyli oli konservatiivisempi kuin nykyään ja kaikki oli vauraanoloista. Ei mitenkään pröystäilevää kuitenkaan, vaan jotenkin suomalaista. Juurevaa ja hieman maalaismaista, vaikka kuitenkin niin kaupunkimaista. 90-luvun lama ei ollut kunnolla vielä alkanut tuolloin.
Menimme Pukinmäen ohi Tapaninvainiolle, jossa oli 1900-luvun alussa rakennettu piparkakkutalon näköinen vanha talo, johon sitten muutimme parin viikon sisällä. Pihassa kasvoi isoja koivuja, ja kujaa, jonka varrella talo oli, ei ollut asfaltoitu. Kun opettelin ajamaan pyörällä, kaaduin pari kertaa polven pahasti ruvelle, koska kujalla oli paljon hiekkaa kovettuneen savensekaisen tienpinnan päällä. Kun ajoin liian kovaa ja jarrutin, niin se oli menoa.
Taloltamme oli vain lyhyt matka Vantaanjoen varteen. Jokimaisema on erittäin kaunis sillä kohtaa, ja Tuomarinkylän kartanon miljöö on ainutlaatuinen, eurooppalainen tunnelmaltaan. Tai kuin Amerikan etelävaltioista. Harmi, että vanha koivukuja joelta kartanolle purettiin ja tilalle istutettiin nuorempia puita. Joku virasto sen päätti, koska puut saattoivat olla vaarallisia.
Harva muualta tullut tietää millainen Helsinki oli ennen. Siitä on jotain hieman jäljellä, mutta joskus 10 vuotta sitten se alkoi häviämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.