Vainajalta jäännyt puoliso ja 2 lasta, lapset ovat vainajan ja lesken yhteisiä.
Vainajan jälkeensä jättämä omaisuus 5000€ käteistä 20000€ auto hautajaiskulujen jälkeen.
Periikö puoliso puolet rahoista ja auton arvosta ja lapset jakaa toisen puolikkaan? Vai periikö puoliso ainostaan puolet käteis varoista?
Vainajan jälkeensä jättämä omaisuus 5000€ käteistä 20000€ auto hautajaiskulujen jälkeen.
Periikö puoliso puolet rahoista ja auton arvosta ja lapset jakaa toisen puolikkaan? Vai periikö puoliso ainostaan puolet käteis varoista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puoliso ei peri mitään, eli perillisiä ovat vain lapset.
Kuitenkin ennen kuin kukaan perii mitään, toimitetaan omaisuuden ositus. Siinä lesken ja vainajan varat lasketaan yhteen summa jaetaan kahdella ja enemmän omistava luovuttaa vähemmän omistavalle tasinkoa niin paljon, että molemmille puolille tulee saman verran. Jos kuitenkin leski on se varakkaampi, hänen ei tarvitse tasinkoa maksaa.
Mahdollinen avioehtosopimus tai muu avio-oikeuden poissulkeva määräys voi muuttaa asiaa.
Paljonko siis leskellä oli varoja puolison kuollessa? Lesken varathan kirjataan aina perukirjaan.
Taas sekoitettu avio-oikeus ja perintöoikeus. Miten ei ihmisten yleissivistys riitä siihen, että NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.
Nämä ovat hankalia asioita käytännössä.
Selväähän on, että lapset perivät vanhempansa. Se useimmiten on siis selvää lapsille. Mutta käytännössä on ainakin meillä omat vaikeutemme.
Meitä on kaksi veljestä, jotka isämme jälkeen perimme hänet. Rahat on kuitenkin edelleen ja aina vain isän kuolinpesän tilillä, koska äitimme luulee, että puolet rahoista on hänen (vaikka äitimme siis se "varakkaampi" osapuoli perukirjankin mukaan).
Ei ole niin helppoa sanoa vanhalle, hauraalle ja herkälle ihmiselle, että hän on väärässä, eikä hänelle kuulu isävainaan tilillä olevista rahoista latiakaan (varsinkin, kun hän ihan selvästi muistaa joskus jostain lukeneensa, että puolet varoista kuuluu ilman muuta leskelle). Emme me veljeni kanssa halua pahoittaa äidin mieltä ja asettua riitaisiin väleihin.
Mitenkä tämänkin hienovaraisesti hoitaa.
Käräjöinti ei ole hienovaraista! Ainakaan tässä tapauksessa.
Et+ole+aiemmin+antanut+lisätietoja,+jotka+helpottaisivat+vastaamista.
Niin, unohdin kommentoida, että eihän se helppoa varmaan ole tuossakaan tapauksessa sanoa leskelle, että pesä on jaettava, mutta pakkohan se on tehdä. Hänellä ei ole oikeutta pitää teille kuuluvaa omaisuutta hallussaan.
Olisko teillä joku perhetuttu tai vaikka perhejuristi, joka voisi sen hänelle "kauniisti" rautalangasta vääntää? Ehkä sanoma menisi paremmin perille siten?
Kaikki muu on meille ihan selvää (esim. tieto siitä, ettei perukirja ole jakokirja, omistussuhteet, kummankin omaisuuden laatu ja määrä, se kuinka kaikki kuuluisi jakaa jne). Ja että pesä todella jo pitäisi jakaa. Asumis- ym. jutut on järjestyksessä ja ihan ok.
Kuten kirjoitin, äitimme on vanha ja herkkä ihminen. Hänen mielestään jakokirjan tekeminen on epäluottamuslause häntä kohtaan, eikä hän ymmärrä, miksi jako pitäisi tehdä. Siis muu jako kuin se, että hän "antaisi" meidän ottaa isän rahavaroista puolet (uskoo siis, että hän on perinyt isän omaisuudesta puolet). Testamenttia ei ole.
Asiaa yritämme hoidella hienovaraisesti ja vähitellen oikeaa tietoa äidille syöttäen, mutta voin kertoa, että se ei ole helppoa, koska ei haluttaisi minkäänlaista välirikkoa.
Oikeastaan kirjoitin tästä siksi, että keskustelijat/neuvojen antajat ymmärtäisivät, että ei aina ole niin yksiselitteisen helppoa seurata vain lakia jä säädöksiä, kun kuitenkin on asialla ihmiset. Kaikenlaiset ihmiset. Sellaisetkin, jotka esim. juuri ikänsä takia eivät ole ihan ajanhermolla ja joille vuosien mittaan on kehittynyt omat näkemyksensä. Ja joita ei haluaisi satuttaa tai pahoittaa heidän mieltään.
Olen aika varma, että monet jakamattomat kuolinpesät ovat juurikin kaltaisiamme tapauksia. Jotkut osakkaan tietävät, että jako olisi tehtävä, mutta jos yksikin osakas on tällainen reppana vanhus, jää jako hamaan tulevaisuuteen. Ihan inhimillisyyssyistä, säälistä ja halusta olla hyvissä väleissä.
Ja vitut. Kyllä näm'ä "hauraat ja herkät" ihmiset tiedetään. Äitinne tajuaa täysin hyvin mikä on homman nimi. Kunhan kusettaa ja heittäytyy ymmärtämättömäksi.
Ottakaa rahanne pois, siis nimenomaan TEIDÄN rahanna joista siis senttiäkään ei ole äitinne rahoja. Äiti hyväksyy tämän tai itkee ja hyväksyy.
Ihme lellittelyä ja nillittelyä.
Tehkää se ositus niin, että mamma saa isän rahat ja antaa tilalle vastaavan summan omaa omaisuuttaan (vaikkapa osuuden asunnosta). Näin hän ei pääse vähentämään perintöänne ettekä te joudu maksamaan samasta omaisuudesta kahteen kertaan veroja.
No eihän se nyt ihan noin mene. Rahat ovat selkeästi isän rahoja. Äiti varakkaampi osapuoli. Joten jos aikoo käyttää tasinkoprivelegia, ei nyt ihan vaan noin voi ottaa itselleen edesmenneen puolison omaisuutta!
Ositus+ei+todellakaan+voi+mennä+ihan+noin,+kuten+aamusarastaa+jo+totesi.+
"Ositus ei todellakaan voi mennä ihan noin, kuten aamusarastaa jo totesi.
Jos varakkaampi äiti vetoaa tasinkoprivilegiinsä, osituksessa äiti pitää varansa ja isän perilliset pitävät isän varat. Ei siihen mitään vaihtokauppoja sisälly."
Nyt pitää ihmetellä kantaasi.
Tasingon maksu on vain yksi osa ositusta ja AL 103.2 koskee vain tätä lesken velvollisuutta luovuttaa omaa omaisuuttaan kuolinpesälle. Mutta itse osituksen suorittamiseen ja osituksessa tehtäviin siirtoihin AL 103.2 ei vaikuta mitenkään(paitsi poistamalla tämän erän valikoimasta), vaan osituksessa osapuolet voivat edelleen vapaasti siirtää avio-oikeuden piirissä olevia eriä osapuolten välillä, ilman että kyse on luovutuksesta. Ja kun käytetään käypiä arvoja siirroissa, ei tule ongelmaa verottajan kanssa.
Yksi (jäämistö)osituksen erityisenä tarkoituksena on purkaa avioliiton aikana syntyneitä yhteisomistuksia tarkoituksenmukaisesti mutta mikään ei kiellä perustamasta yhteisomistuksia, jos se on tarkoituksenmukaista.
"Kannattiko toimittaa ositus lesken eläessä - vai odottaa lesken kuolemaan."
Tuo nyt on niin tapauskohtaista että tuohon ei voi ottaa kantaa ja kokonaisuuteen vaikuttaa myös muut seikat kuin verotus.
Tottakai ositus voidaan toimittaa ihan miten vain osapuolet sopivat. Ja ne jotka lukivat kokonaan tuon mitä kirjoitin ja ymmärsivätkin vielä, huomasivat että en kehottanut vain antamaan omaisuutta leskelle vaan vaihtamaan omaisuuseriä.
Omaisuuserien vaihtaminen osituksessa on siis varsin tavallista. Eikä silloin tehdä kauppaa eli ei myöskään makseta varainsiirtoveroja, kuten 00530 virheellisesti väittää.
On aivan tavallista, että osituksessa (joko avioeron jälkeen taikka toisen puolison kuoleman jälkeen) halutaan purkaa yhteisomistussuhteita. Jos puolisoilla on vaikkapa kaksi yhteistä sijoitusasuntoa ja ne halutaan vaihtaa niin, että toinen tulee toiselle puolelle ja toinen toiselle, niin se on täysin mahdollista. Ja jos nuo asunnot eivät ole samanarvoisia, niin erotus voidaan tasata rahalla. Jos siis sitä sattuu puolisoilla olemaan. Taikka sitten sijoituksilla tai ihan millä vaan muullakin osituksen kohteena olevalla omaisuudella.
Ja tyypillinen tuplaverotukseen johtava tilanne on muuten se, että leski puolisonsa kuoleman jälkeen käyttä omaisuuttaan niin, että sen määrä vähenee niin paljon, että häneltä jää perinnöksi omaisuutta huomattavasti vähemmän kuin mitä hänellä oli ensin kuolleen puolison kuollessa. Verottaja tekee perintöverotukset hyvin kaavamaisesti, ja tällöin saattaa verotuspäätöksen yhteydessä tehtävässä laskennallisessa osituksessa jo kertaalleen verotettuja varoja siirtyä lesken puolelle uudelleen verotettavaksi. Sama myös silloin jos omaisuuserien arvot ovat muuttuneet
Turha siis ottaa tällaisia riskejä eli ositukset on syytä hoitaa mahdollisimman ripeästi.
Mitäs ihmettelemistä tuossa 00530:n vastauksessa on? Eihän hänellä ole mitään vero-oikeudellista osaamista ja siviilioikeudellinenkin puoli on hyvin hataraa, kuten nyt taas nähtiin. Ja nimimerkkiä ilmeisesti harmitti 88989:n jälleen kerran antama hyvä ja asiantunteva vastaus, jota 00530 ei ymmärtänyt.
Minäkin+voisin+huomauttaa+vielä+parista+asiasta+00530:n+vastauksessa.+
Aika erikoista, että aloittaja kuvitteli että leski voisi periä vain rahavaroja mutta ei muuta omaisuutta. Eli ei sitä omaisuutta mitenkään eritellä niin, että perintöoikeus riippuisi siitä, millaista omaisuutta tyyppi sattuu kuollessaan omistamaan. Eli joko perii tai ei. Ja leski ei peri, jos tyypillä oli lapsia.