Onko kohtalotovereita? Sain masennusdiagnoosin viime vuonna. Oireina minulla ovat voimakas ahdistuneisuus, pelot ja kuvitellut huolet.Olen kova loihtimaan kauhukuvia siitä miten asiat voivat mennä pieleen. Lisäksi olen todella ärtynyt enkä ollenkaan kestä ihmisiä esim.kaupan kassajonoissa ja muissa ruuhkissa.
Mutta en ole lamaantunut, en hautaudu peiton alle koko päiväksi, ahdistus pikemminkin ajaa toimimaan. Töissä en tosin ole pystynyt käymään lähes puoleen vuoteen.
Mutta en ole lamaantunut, en hautaudu peiton alle koko päiväksi, ahdistus pikemminkin ajaa toimimaan. Töissä en tosin ole pystynyt käymään lähes puoleen vuoteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo kaupan kassajonossa tuskastuminen käy kyllä ihan ei-masentuneeltakin. Kaikki varmaan haluais kävellä suoraan kassalle.
Mutta nuo pelot ja huolet liittyvät kyllä masennukseen. Silloin toivoisi, että kaikki asiat olisivat hallinnassa ja hyvin. Me emme vain voi kaikille maailman pahoille asioille mitään vaikka kuinka haluaisimme ja pelkäisimme.
Telkkari ja lehdet sylkevät elämäämme myös kauheuksia, jotenkin pitäisi ymmärtää, että kun teemme sen oman lähipiirin mukavaksi, se riittää.
On todella hyvä, että pystyt touhuamaan ja jos siihen vielä sisältyy ulkoilua sen parempi, kyllä sinäkin vielä pääset turhista peloista.
Pahasti ahdistuneelle tuo jonossa ja tungoksessa ärtyminen on ylivoimaista kestää. Ajatuksissa liikkuu kaikkea ihmisten potkimisesta huutamiseen, mutta jokin ihme sensuuri estää noita tekemästä. Siinä kai kulkee se raja masennuksen ja hulluuden välillä..
Mutta oman sairaalloisen ärtyneisyyden kyllä mielestäni erottaa terveestä kärsimättömyydestä. Minä ainakin.
tässä on sulle/la kohtalo toveri mulla elämä samanlaista!!! välillä menee itseni kanssa hermot! hei kirjoittele mulle jos haluat [email protected]