Anthony de Mellon sanoin:
”Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta...Rakkaus on herkkyyttä, se on tietoisuutta...Rakkauteen kuuluu havaitsemisen selkeys ja objektiivisuus. Ei ole mitään yhtä selvänäköistä kuin rakkaus...”
Hyvää viikonloppua rakas mies!
”Siinä, missä on rakkautta, ei ole mitään vaatimuksia, odotuksia tai riippuvuutta...Rakkaus on herkkyyttä, se on tietoisuutta...Rakkauteen kuuluu havaitsemisen selkeys ja objektiivisuus. Ei ole mitään yhtä selvänäköistä kuin rakkaus...”
Hyvää viikonloppua rakas mies!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin,
jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,niin se on,
että eksymättä et löydä perille. (Tabermann)
Kaivatulleni hyvää viikonloppua!
<3 ajatuksin
Itseasiassa heitin aloituksen tuohon, koska halusin tietää, mitä ajatuksia se ihmisissä herättää. Minusta tuo ei ole totta.
Rakkaudessa on aina odotuksia ja riippuvaisuuttakin..
Pistin tuon runon kun rakkaudessa ja elämässä minua puhuttelee kaiken rosoisuus,hauras hapuilu ja herkkyys.
Polvet ja sydän ruvella mennään monesti.Silti silmät voivat säihkyä.
Kyllä, mutta rakkaus on kahden ihmisen välinen asia, yksin et voi rakastaa.. Se jää vajaaksi.
Kyllä yksinkin voi rakastaa,se on vain erilaista rakastamista.Jos puhutaan rakkaudesta kahden ihmisen välillä niin siltä suhteelta odottaa vuorovaikutusta,hellyyttä ja huomioimista puolin ja toisin.
Yksinkin voi mielestäni rakastaa, silloin toinen tosin elää mielessä. Rakkaus vaatii aina kohteen.
Tabermannin runot ovat hyvin elämänmakuisia. Erehtyminen kuuluu elämään.
Eksyminen voi tarkoittaa monia asioita. Mielestäni se on usein jotain sellaista, jota ei ajatellut alunperin tapahtuvaksi, ei suunniteltua.
Ehdoin tahdoin eksyminen... voi kai silläkin tavalla elää. Se on vain helposti päämäärätöntä. Katsotaan mitä eteen tulee. Ihmissuhteissa se voi tarkoittaa sitoutumattomuutta: "Ehkä joku ihminen on minulle vielä parempi vaihtoehto ja löytyy aina uusia ihmisiä matkani jatkuessa. Kerään vain kokemuksia, eksyn joka paikassa ja harhaudun tekemään asioita, joita en suunnitellut, elän hetkessä."
Tarvitseeko miettiä, miten talon rakentaa. Onko se verrattavissa elämään. Talo seisoo perustuksella, joka ratkaisee paljon. Mikä se perustus on?
Pohja. Sen täytyy olla vahva, sen olen oppinut. Ei saa haihatella. Järki käteen. Sen jälkeen voi sitten tunteilla, jos siltä tuntuu.
Muuten saa katua ja on vaikeeta.
Minusta se pohja on toisen tunteminen,häneen luottaminen ja rakastaminen sen myötä.Oppii hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on.Täydellistä ihmistä ei ole.Kaikki me olemme raakileita.Polvet ja sydän ruvella.Eri asioista johtuen,,
Minä taidan tuossa tapauksessa rakastaa häntä.
En edes välitä miten käy. Jossakin vaiheessa sydän vain päätti että rakastaa, hulluhan se on, mutta hemmetin kaunista silti.
Jos ei onnistu kuten nyt aika vahvasti näyttää :D hänen kanssaan niin jonkun jonka kanssa tuntuu samalta. Vähempi ei vain nyt enää riitä. Sydän kaipaa toista sydäntä.
"...Mut hei ei se riitä
Et on mukavaa
Sen täytyy olla paljon parempaa
Siinä täytyy olla rakkautta
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista kemiaa
Sen täytyy joskus satuttaa
Sen täytyy voida naurattaa
Ei siitä muuten mitään tuliskaan
Ilman oikeenlaista kemiaa". Neon 2.
Miten elämää suunnittelisit, kun se on arvaamaton. Ajan oloon kehityt, muutut ihmisenä ja kaipaat ehkä erilaisia asioita kuin aikaisemmin. No, mutta kuitenkin, toimiva suhde tarvitsee sytykkeekseen muutakin kuin kemiaa. Se on pidemmän päälle ehkä se perustus, jota tarvitaan... näin mä ajattelisin.
Kiitos
rakkaus on laine meressä
jota tuuli rakastelee
jotkut siihen hukkuu
toiset rantaan purjehtii
Rakkautta voi verrata taloon ja sen rakentamiseen. Pohja, perustus on hyvin tärkeä että rakennelma ei sorru. Hiekalle rakentaminen on vieläkin syvempi käsite.
Rakkaus jatkuu lauantaina
ja aina.Se on ikuista.Sitä ei murra aika,myrskyt eikä sekään vaikkei toista koskaan saisi.Sellaista se on.Rakkaus.
Kyllä, paljon syvempi käsite...
Uskonto, ideologia (rakennuksen maaperä). Arvot, asenteet (perustus). Elämän valinnat, tapa elää (rakentaminen). Tässä pelkistetysti tietenkin ja pitäen sisällään toisensa.
Jos rakentamisessa on kyse elämän valinnoista, joihin ihminen siis itse vaikuttaa, voiko rakkauden tunteen järjellä ratkaista tai tunteilun lopettaa? Toisaalta, onko tunteilu ilman järkeä välttättömyys, kovin viisasta tai hyväksi ihmiselle? Onko tunteiden perässä mentävä syteen taikka saveen, koska on juuri nyt niin kovin, kovin rakastunut.
Siten jalostunut rakastamisen taito on kuten Anthony de Mello mielestäni kuvaa: vapaata, läsnäolevaa ja selvänäköistä.
Tarkastelen sitä, sen olemusta ja annan sen olla minussa. Minun ei tarvitse saattaa itseäni mihinkään toiminnan tilaan tunteen vuoksi, mutta voin halutessani tehdä myös niin.
Aloituksen väittämät lopulta pitävätkin ehkä paikkansa...ehkä ;)
Hyvin sanottu, tosiaan jos rakastuu niin rakastuu, sille ei voi aina mitään, en ainakaan itse ala mitenkään häpeileen tai ajattelemaan että tää on huono asia ja pitäs pyytää anteeksi että rakastui.
Olen onnellinen että rakastuin vaikka oli ykspuolista koska tää sai kuitenkin miettiin asioita ja nyt olen atas kerrran vahvempi tuossa asiassa ja osaan ottaa opiksi, kyllä se oikea vielä löytyy.