Halusitko/haluatko hellyyttä ja jonkun, joka/jota rakastaa? Halusitko/haluatko lenkkikaverin, joka aina innokkaasti vetää sinua eteenpäin tuulessa ja tuiskussa? Halusitko/haluatko harrastuskaverin agilityyn tai muuhun sellaiseen? Halusitko/haluatko metsästyskumppanin, vartijan...? Halusitko osallistua koiranäyttelyihin?
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi ihmiset miettivät koiran hankintaa tai ovat hankkineet koiran/koiria. Myös olisi hauska kuulla kokemuksia siitä, millainen rotu tuntui sopivan nappiin omaan luonteeseen tai siihen käyttötarkoitukseen, johon koiraa haluttiin. Toki seropi-ihmisten kokemuksia olisi myös hauska kuulla. Onko seropeissa havaittavissa suuria eroja sen perusteella, mitä rotuja vanhemmissa on... ja miten on luonnistunut yhteiselo. (Siis kaikki koirathan ovat samanarvoisia, mutta tietyt koirarodut vain ovat erilaisia... ja sekarotuisissa koirissa tietyt perinnölliset luonteenpiirteet ovat ehkä hallitsevia).
Koirilla toki on omat halunsa. Olisi ihanteellista, jos oikeanlainen koira löytäisi oikeanlaisen perheen. Itse hankin sen rauhallisimman yksilön erittäin pehmeäluonteisesta seurakoirarodusta (havannankoira), koska halusin seuralaisen ja kumppanin, jolle tärkein asia elämässä ovat perheenjäsenet ja ystävät (karvalliset ja karvattomat), kuten minullekin. Esimerkiksi labradorinnoutaja olisi minulle ollut liian menevä koira, jolle en olisi varmaankaan pystynyt tarjoamaan tyydyttävää elinympäristöä, koska olen itse niin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen. Minun hava oli alkuun superujo, ja sitä täytyi totuttaa rakkaudella ja rohkaisten jokaiseen uuteen tilanteeseen. Kovapäistä koiraa kaivannut olisi varmasti tämän yksilön traumatisoinut. Onneksi koira kohtasi samiksen, joka itsekin on herkkä, ja nyt saan nauttia koirasta, joka tietää olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Enkä olisi voinut toivoakaan parempaa ystävää!
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi ihmiset miettivät koiran hankintaa tai ovat hankkineet koiran/koiria. Myös olisi hauska kuulla kokemuksia siitä, millainen rotu tuntui sopivan nappiin omaan luonteeseen tai siihen käyttötarkoitukseen, johon koiraa haluttiin. Toki seropi-ihmisten kokemuksia olisi myös hauska kuulla. Onko seropeissa havaittavissa suuria eroja sen perusteella, mitä rotuja vanhemmissa on... ja miten on luonnistunut yhteiselo. (Siis kaikki koirathan ovat samanarvoisia, mutta tietyt koirarodut vain ovat erilaisia... ja sekarotuisissa koirissa tietyt perinnölliset luonteenpiirteet ovat ehkä hallitsevia).
Koirilla toki on omat halunsa. Olisi ihanteellista, jos oikeanlainen koira löytäisi oikeanlaisen perheen. Itse hankin sen rauhallisimman yksilön erittäin pehmeäluonteisesta seurakoirarodusta (havannankoira), koska halusin seuralaisen ja kumppanin, jolle tärkein asia elämässä ovat perheenjäsenet ja ystävät (karvalliset ja karvattomat), kuten minullekin. Esimerkiksi labradorinnoutaja olisi minulle ollut liian menevä koira, jolle en olisi varmaankaan pystynyt tarjoamaan tyydyttävää elinympäristöä, koska olen itse niin rauhallinen ja mukavuudenhaluinen. Minun hava oli alkuun superujo, ja sitä täytyi totuttaa rakkaudella ja rohkaisten jokaiseen uuteen tilanteeseen. Kovapäistä koiraa kaivannut olisi varmasti tämän yksilön traumatisoinut. Onneksi koira kohtasi samiksen, joka itsekin on herkkä, ja nyt saan nauttia koirasta, joka tietää olevansa rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Enkä olisi voinut toivoakaan parempaa ystävää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on sellainen jukuripäämäyris. Luulee olevansa maailmanomistaja. Oli varmaan jotain käyttökoiralinjaa. Haluttiin seurakoira mut saatiin iso koira pienessä paketissa. Ei oo koko tae siitä, että sopii seurakoiraksi kerrostaloon. Mut on joo rakas koira ja turpiin antaa kaikille.
Niin esitit pirun hyvän kysymyksen.
Alkua on vaikea muistaa mutta menimme naimisiin 1972. Ensimmäinen lapsemme syntyi myöhemmin samana vuonna.
Pojan ollessa noin 2 vuotias hankittiin bokseri.
Mieheni oli silloin armeijassa ja itse 3 kk:n äitiysloman pitäneenä töissä SYP:ssä.
Kuulin yhdeltä työkaveriltani että hän joutuu luopumaan 4 kk vanhasta saksanpaimenesta.
Päätin käydä katsomassa sitä ja rakastuin. Vein sen kotiin taksilla ja bokseri otti se nyreästi mutta hillitysti vastaan.
Mieheni ei tiennyt tästä mitään. Hän oli silloin armeijassa mutta sillä hetkellä vapaalla mutta tyypillisesti ajoi kaikki vapaat taksia. Eli hän oli taksissa yövuorossa kun tulin Juran kanssa kotiin. Mentiin nukkumaan ja aamulla kun heräsin Jura nukkui mieheni puolella vuodetta lattialla.
No sitten selitys mitä toi saku tekee meillä. Sanoin ensin että hoidan vaan mutta vuorokauden kuluttua siitä näin että mies ja rotu ovat kohdanneet toisensa.
Niin Jura jäi meille, bokseri meni keskustaan talonmiespariskunnan vahdiksi.
Susasta (bokseri) on paljon hupaisia muistoja jälkeenpäin. Minä kävin heillä ja kerran myös he meillä.
Ei ollut kuri ihan kohdallaan.Jos kaiken kirjoittaisin siitä tulisi kirja.
Mutta Juralle kävi onnettomuus, se veti pallon henkitorveensa. Jura oli pois.
Pian sen jälkeen otettiin Laxa jolle sitten kaveri noin viiden vuoden välein. Ikäväli oli viisi vuotta siksi että johtajakysymyksiä ei koskaan tullu. Vanhempi opetti nuorempaa niin hyvässä kuin pahassa.
Niin miksi just saku? En osaa vastata. Mutta voin miettiä vielä tuota kun en ole sitä koskaan noin ajatellut. Tämä meidän viimeinen on 9. koira ja tässä välissä ei ole tullut mieleen vaihtaa rotua.
Seuraksi otettiin mesästykseen, lenkkeilyyn, harrastukseen, veneilyyn jne.Koko perheen koira.Tuli sellainen kun haluttiin,jaksaa metsässä ja lenkillä.Ilmoittaa lisäksi, tulijoista,mutta ei vihainen.
Seuraksi niin sisälle kuin ulos lenkille ja muuhun touhuiluun. Lapinkoiria on nyt pari putkeen ja ihan tyytyväinen olen ollut, etenkin säänkestävyyteen. Seuraavaksi varmaan joku vähän rauhallisempi ja vähemmän työläs turkkinen, mutta kuitenkin fiksu ja mukana menossa oleva koira jonka kanssa myös uida, ehkä isovillakoira tai jos tulee joku hyvältä vaikuttava sekoitus vastaan.
Perheessä oli aina ollut koira ja se tuntui jotenkin aivan päivänselvältä että tulee jatkossakin olemaan, kaipa se on vaan rakkaus koiria kohtaan joka pisti sellaisen hommaamaan. Sen lisäksi se on myös tuki ja turva ja paras lenkkikaveri!