Tiedättekö sen

Tiedän kun mulla on ollut just sellainen päivä.

Ja ilkeyden näkee myös silmistä ja katseestakin.

se johtuu vaan aivoa sumentavista aineista, tai itkemisestä. tupakka, kahvi, tee noikin sumentaa silmiä,,lisäks alkoholi, lääkkeet, nykyään tunteetbtäytyy tappaa että pärjää niin senmukaiswt dropitkin, yritäpä etsiä ympäriltäsi yksi ihminen jolla on oikeasti tunteita, niin että.olet varma asiasta. ite en tunne nimittäin letään sellasta

Jos sillä ei ´vaan ole sulle mitään asiaa ja ihmettelee että mitä tuojotat. Siihenkin katseeseenki kun voi olla monia syitä.

Tiiän. Kuin kaksi pimeää lyhtyä josta liekki sammunut. Ja suu käy kuin robotilla.

Ei sitä nää kyllä mistään ei ees silmistä. Siinä kohtaan huomaa ettei oo penaalin terävin kynä kun koulutus puuttuu.

Tiedättekö että joitain ihmisiä ahdistaa kun kyylätään

Mut joistakin näkee...tai tuntee...se on jotain jonka mä tunnen....jotain lämmintä, jotain haastavaa,,mut mun omaa......pitäiskö se jättää...Ehkä....mut se on se.....mä ajattelen sua. Sori vaan. Se oli sellainen yhteys. Ihana. Mut elä vaan, ei minua ole.
.

Mä ainakin katson aina henkilöä joka puhuu. Toiset voi kokea sen myös ahdistavaksi!

Jep minulla oli varmaan just sellanen kun tuijotin sinua😊

Voi kertoa ennemminkin ihan vaan siitä että olis ajankohtaista varata aika optikolle... (joo kyllä puhun tässä muun muassa itsestäni...)

(Niitä tyhjiä katseitakin on niin monenlaisia. )

Jatkuvasti nauravat silmätkin voivat olla pelkkä julkisivu,
naamio, joka on luotu ulkomaailmaa varten. Usein kun tällaisen
nauravasilmäisen henkilön kanssa alkaa keskustella vakavasti,
katse tarkentuu "vähemmän aurinkoiseksi" ja hymy sammuu,
samalla kun keskitytään VAATIVISTA asioista puhumiseen.

Myös surullisin ja sumein silmin varustettu ihminen pystyy usein
työntämään "suruharsonsa" syrjään ja KESKUSTELEMAAN ASIOISTA NORMAALISTI
KATSEENSA TARKATEN. Jos ei ole niin rikkinäisessä tilassa, että haluaa vain sivuuttaa kaikki tuntemattomammat ja puolitutut, kontaktiin antautumatta.

Tosiaan, niitä tyhjiä katseitakin on niin monenlaisia. Enkä lähtisi tekemään
mitään arviota kenenkään "pään sisällöstä" tai mielentilasta VALOKUVAAN
MIKROSEKUNNEISSA VANGITUISTA ILMEISTÄ. (On nähtävä monia samasta
henkilöstä, AJALLISESTI LÄHEKKÄIN otettuja valokuvia, ennen kuin hänen SEN HETKISESTÄ mielentilastaan voi arvioida mitään.)

Toisaalta usein valokuviin suostutaan
hymyä puristaen tai ainakin surullisuus "mitäänsanomattomalla" ilmeellä verhoten.

Itse pyrin kulkemaan JOKO kaukaisuuteen katsellen tai TYHJYYTEEN TUIJOTTAEN
IHMISTEN OHI, JOIDEN RÖYHKEÄ TUIJOTUS KASVOIHINI TAI KOKO OLEMUKSEENI
HÄIRITSEE. (Tällaiset puolituntemattomat ja tuntemattomat röyhkeät tuijottelijat
OVAT MINULLE KUIN ILMAA.)

Juuri niiden ihmisten pään sisällä on paljon sitä täytettä. Ap:lla on putkinäkö ja ajatukset normaalia ihmistä suppeampi. Kannttaisi herätä tähän päivään ja vähentää sen netin käyttöä.