Se oli ihanaa sen minkä kesti, katseen intensiivisyys hänen olemassaolonsa läsnä tai kaukana sai tottumattoman sekoamaan ja jokainen soluni kiertyi solmuun ja vapautti vatsanpohjaani parven perhosia. Ainoa puheenaiheeni kavereiden kanssa oli tuntemukseni ja HÄN.. Olin aika tylsää seuraa, kesken jutun havahduin omista ajatuksista ja sanoin väliin.."mutta hän vaan on niin ihana, mut ei se tykkää eikä halua.. Kyl se tykkää.. Pyysihän se mua mukaansa, mut vaan kaverina mut kuitenkin se katse ja kosketus. Se halas, ei se mitään merkkaa vai merkkaako..Odotin vastausta heiltä, mielipiteitä, eikä kukaan tiennyt ja alkoivat olla huolissaan.
Joka kerta kun lähetin viestin, alkoi jälkikäteen kaduttaa, piilotin puhelimen nopeasti en halunnut laittaa niitä viestejä koska tiesin että hän vaivaantui niistä, mutta silti painoin nopeasti "lähetä" vaikka järki huusi vastalauseita. Mutta katse oli jotain ihan muuta.
Mutta vaikka kuinka joku tuntuisi oikealta ja vaikka kuinka näkisit hänet sinussa ja sinut hänessä ei se takaa onnellista loppua.
Tarinalle kävi aivan päinvastoin.
Hän varmaan luuli että halusin hänet lohdukkeeksi, kriisieni hoitajaksi, himojeni tyydyttäjäksi ja sitten heittäisin pois..
Kaikki oli aivan toisinpäin.. Halusin hänet enkä olisi irti päästänyt.
En voi sanoa että haluan vielä, emme enää näe, emme tunne.
Mutta voin toivoa että näemme ja saisin tilaisuuden kysyä mitä kuuluu ja ehkä halata, kertoa että hän on ollut ajatuksissani ja kysyä haluaisikohan tehdä jotain kivaa kanssani..
Noinhan se voisi mennä..
Kyllä uskallan vaikka ajoinkin äärirajoille.
Siihen asti kai, ehkä.
Mutta en odota sitä, todennäköisyys tälle on olematon.
Mutta odotan sitä silti koska sydän sanoo niin, vieläkin.
Enkä olisi halunnut kirjoittaa tätä tänne, mutta laitoin kuitenkin.. Koska kukaan ei kuitenkaan lue, ei omi eikä tunnista itseään vaikka toivon että tunnistaisi.
Joka kerta kun lähetin viestin, alkoi jälkikäteen kaduttaa, piilotin puhelimen nopeasti en halunnut laittaa niitä viestejä koska tiesin että hän vaivaantui niistä, mutta silti painoin nopeasti "lähetä" vaikka järki huusi vastalauseita. Mutta katse oli jotain ihan muuta.
Mutta vaikka kuinka joku tuntuisi oikealta ja vaikka kuinka näkisit hänet sinussa ja sinut hänessä ei se takaa onnellista loppua.
Tarinalle kävi aivan päinvastoin.
Hän varmaan luuli että halusin hänet lohdukkeeksi, kriisieni hoitajaksi, himojeni tyydyttäjäksi ja sitten heittäisin pois..
Kaikki oli aivan toisinpäin.. Halusin hänet enkä olisi irti päästänyt.
En voi sanoa että haluan vielä, emme enää näe, emme tunne.
Mutta voin toivoa että näemme ja saisin tilaisuuden kysyä mitä kuuluu ja ehkä halata, kertoa että hän on ollut ajatuksissani ja kysyä haluaisikohan tehdä jotain kivaa kanssani..
Noinhan se voisi mennä..
Kyllä uskallan vaikka ajoinkin äärirajoille.
Siihen asti kai, ehkä.
Mutta en odota sitä, todennäköisyys tälle on olematon.
Mutta odotan sitä silti koska sydän sanoo niin, vieläkin.
Enkä olisi halunnut kirjoittaa tätä tänne, mutta laitoin kuitenkin.. Koska kukaan ei kuitenkaan lue, ei omi eikä tunnista itseään vaikka toivon että tunnistaisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi hitsi...harmi jos tolle ei ollut onnellista loppua!
Mutta muista taputtaa itteäs selkään siitä että yritit!
Ihan oikeesti...se että yrittää on uskomattoman hienoa ja upeaa...
Kun tekee unelmilleen ja tunteilleen jotain niin kokonainen uusi maailma avautuu vaikka siitä unelmasta ei totta tulisikaan ja tunteet joutuisivat kohtaamaan toisen toteaman "Ei:n".
Jatka samaa rataa ja joku päivä löytänet sen joka sanoo "ehdottomasti KYLLÄ!".
:)
Ei se ole kyllä tai ei kysymys, se on elämät jotka kietoutuu toisiinsa.
En kysy et alaks olee tai ootsä munkaa tai styylataaks ja odotan siihen vastausta.
Kaikki vaan menee omalla painollaan.
Säännöt ovat eri asia..
vittu mitä lässytystä. Itseään ei kannata taputella selkään, kun ei jumalauta siinä tilanteessa tai muutenkaa se on vaikeaa.
tekopyhä hämiö loppuun !
Vaikeaa todellakin.
Mä luulen et tää tyyppi tietää tarkalleen mistä on kyse. Nimittäin siitä, että hänellä on jo joku tärkeä ja tämä uusi riippakivi on vain vaivaksi, nyt yritetään sitten anonyymit anonyymeille. Mutta ihan hyvä. Sillä anonyymilläkin on ihan oma elämä. Ja aika hyvä.
Näinhän se on ja tiedän olleeni vaiva, jollain tapaa löyhässä hirressä.
Ihana <3 Toivon että joskus vielä saatte mahdollisuuden yrittää josko rakkaus iskisi molempiin!
Uskon että kaikella on tarkoituksensa ehkä hänen olikin tarkoitus vain käväistä elämässäni ja antaa ripaus viisaudestaan, opettaa kärsivällisyyttä, avata lukkoni, valmistella minua, johdattaa, suurilla tunteilla on uskomaton voima. Sisäinen rauha, onni ja sitä kautta mahdollisuus rakastua rohkeasti ja tehdä asiat oikein, olla oma itseni.
Jos ihmisellä on lukkoja, epävarmuutta, ujoutta hän on hyvin hankala lähestyttävä.. Näistä piirteistä riisun itseni, yritän.
Sanon itselleni, olen hyvä, olen mahtava, olen kaunis, olen minä, saan olla sellainen kuin olen, mutta en ole parempi kuin muut, olen lahjakas omissa jutuissani ja arvostan muiden lahjakkuuksia.
Itsevarmuus lähtee sisältä, ei muiden ihailusta.
Luota itseesi, olet upea!
Vakavasti, olen kadottanut elämäni aikana oman minuuteni, löytöretkellä :)
Kyllä sä taidat olla oikeilla jäljllä omassa elämässäsi. Joskus tulee niitä kasvun paikkoja, voi tulla juurikin siksi, että kohtaa tietynlaisen ihmisen elämässä. Ei ehkä ole tarkoitus tapahtua mitään sen ihmeellisempää käytännön tasolla, ne halit. Oma vuoteni on ollut hyvin rikas ja kasvattava. Olen myös kovasti kiitollinen.
Oho, ajattelin että hän on vanhempi! Olinkin henkisessä suhteessa teiniin!!? Ilmankos.
Tietyllä tapaa kyllä, ei kehitystä olemattoman tunne-elämän ja päivästä toiseen samojen rutiinien suorittamisen ohella.
Oli vain vitutus et asiat ei ole hyvin, jonka taas unohdin ja josta taas joku asia muistutti.
Olenkin tehnyt aikamoisen harppauksen vuoden aikana..