Mitä ajattelette suhteesta, jossa toinen osapuoli on useinmiten poissa kotoa, asuisitte siis yhdessä, ja ettei toinen juurikaan puhuisi kotona ollessaan, vaan viihtyy hiljaa omiin asioihin keskittyneenä, esim. Tietokoneeseen.
Olisitteko valmiita tuollaiseen suhteesee?
Olisitteko valmiita tuollaiseen suhteesee?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei ole rakkaussuhde tuo...
Niin siis tosen osapuolen sanomana.Totuus oli silloin se että Simo niminen kaveri soitti lankapuhelimeen säännöllisesti joka viikko ,siteen loppui soitot ja alkoi autolla ajaminen määräämättömään paikkaan ja koko viikonloppu pois kertomatta sanaakaan missä on.
Aikauisemman hotelli kokemuksen periusteella olin valmis väittämään ,että panemassa hän on.
Varsinkin kun yövuoronjälkeen hän mussutti jotain että kun ei jollain kaverilla seiso niin omalla ukollla seisoo ,eli herätti jotta sai mitä halusi .Mies naisen kuorissa.
Sellainen täti hää oli ,entiseen ei ole paluuta.
Ei kuulu toimivaan parisuhteeseen. Jos parisuhteen haluaisin, niin tuo ei siltä kuulosta, enemmänkin talousliitolta. Ja kuulosta siltä, että toisella on oma elämä, johon sinua ei tarvita.
Samaa ajattelen
Jos molemmat tyytyväisiä tilanteeseen, niin haittaako tuo? Toki jossain vaiheessa jompaa kumpaa saattaa alkaa tuollainen elämä kyllästyttämään ja sitten päädytäänkin eroon.
No haittaisiko?
No, pystyisitkö kotona sitten vain tietokoneeseen keskittymään.
Minulla on kyllä haaveena et jos tää juttu etenee parisuhteeseen ja mikäli asuisimme minun nykyisellä paikalla niin touhuilisimme yhdessä kaikkea.
Tuolla olis jo pari puupinoa odottamassa käsittelyä:)
jos syy poissaoloihin on työ ja, että jonku pitää tuoda leipä pöytään, kun toinen ei ole töissä. Sitte haluaa latautua olemalla tietokoneella ja hiljaisuudessa.
Riippuu suhteesta, jos siinä on kuitenkin aitoa välittämistä ja aito yhteys ei se haittaisi jos toinen haluaa omaa tilaa enemmän. Itsekkin viihdyn välillä omissa maailmoissani ja tarvitsen oman tilan. Mutta toisaalta olen myös sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta. Pärjäisin varmasti tuollaisessa suhteessa paremmin kuin ihmisen kanssa joka kokoajan vaatii huomiota.
Entä, jos tuon aloittajan mainitseman käytöksen lisäksi sinulle jäisi kaikki kotityöt ja tulevaisuudessa myös lastenhoito?
Täällä jokivarressa työskennellessä joutuu pakostakin mietiskelemään,tunteeko Sue itsensä yksinäiseksi, kun olen paljon poissa.Yritän kyllä huomioida häntä kokoajan
kun työskentelen tilalla ja olemme yhdessä.Usein pysähdyn vain töiden lomassa
halaamaan häntä ja vaihtamaan muutaman sanasen.Ne ovat päivän mukavimpia hetkiä kun saa pidellä toista.Sue tuntuu ihanalta ja usein voisin vaan unohtua siihen,
olen unohtunutkin ja havahtunut vasta kun Sue on irroittanut kätensä.Odotan taas
malttamattomana, että saan pakata tarvikkeeni ja palata Suen luokse tilalle.Luulen,
että"unohdun"sillä kertaa hyvinkin pitkäksi ajaksi.
Toi olis aivan täydellistä, jos nainen kuitenkin antais aina kun haluaisin, ja kokkailis, pesis pyykit ym. kodinhoidon tarpeet.
Ei hitto, kylläpä rupes naurattamaan. Unelmia on tietty hyvä olla. Orjuus on kuitenkin nykyään aika harvinaista.
Nainen on pohjimmiltaan sellainen kanaemo, hoitaa katraan. En minä orjuuteen viitannut.
Joo ok ihan rauhassa. Hommaile sinä se kanaemosi vaan. Tämän naisen korviin kuulosti vaan lähinnä orjuudelta. Ei kukaan, kanakaan, jaksa kaikkea yksin hoitaa, mutta uskottele sinä itsellesi tuota unelmaa. Ei se minulta mitenkään pois ole.
"Entä, jos tuon aloittajan mainitseman käytöksen lisäksi sinulle jäisi kaikki kotityöt ja tulevaisuudessa myös lastenhoito?"
En usko että lastenhoito jäisi, kun olen iässä missä ei ehkä niin vain enää saada yhteisiä lapsia. Toki se on mahdolllista. Jos kumppanilla olisi lapsosia toki auttaisin heidän hoidossaan mutta olettaisin että se päävastuu olisi lasten vanhemmilla. Kotitöissä olen boheemi mutta varmaan saisin ne tehtyä siinä missä tähänkin asti. Vaikka olettaisin ettei se tyyppi kai olisi kasvanut tietokoneeseen kiinni niin ettei hän ollenkaan mihinkään osallistuisi.
Mitä ajattelen? Kissastakin on enemmän seuraa, kuin tuollaisesta.
hmm tuota, jokuhan tietokoneella tai puhelimen avulla nämäkin kirjoittanut ja se aika on pois sosiaalisesta suhteesta. Kaikki täällä kirjoittelevat eivät ole sinkkuja niinkuin minä.
Minä olen juuri sellainen. Mutta... jos olisimme suhteessa, asia muuttuisi... ainakin vähäksi aikaa
Itse olen kokenut paremmaksi asua erillään, miksi muuttaa yhteen jos joutuisi suurimman osan ajasta viettämään itsekseen toisen harrastusten ja ym. muiden velvollisuuksien vuoksi. Parempi vain, että molemmilla on omat huushollit ja taloudet, koska en viitsisi alkaa pyörittää toisenkin huushollia hänen kiirehtiessään velvollisuudesta toiseen ja suhteen painopiste olisikin vain huushollin hoidossa eikä itse seurustelussa. Se on ihan eri asia sitten, jos yhteistä aikaa todellakin olisi paremmin puolin toisin, sitten voisi ajatella jotain yhteistäkin taloutta.