esikoisemme syntyi noin puoli vuotta sitten leikkauksella. synnytystä yritettiin 2 vk käynnistää mutta turhaa. lapsivesi meni kuitenkin ja yön yli odotettiin supistuksiaa, joita ei kuitenkaan tullut. Lääkärit pättivät leikata. ja siitäkös jäi kamalat muistot!! Ensinnäkin se puudutus sattui aivan kamalasti, itku pääs. Siinä leikkauksen edetessä mulle tuli kamala olo, kylmä hiki virtas ja rintaan ahdisti tuskallisesti. vaikka sanoin tilastani hoitajille he eivät siihen reagoineet. leikkaus kesti vielä aika pitkään koska istukka oli kiinni kohdun seinässä. loppupuolella mun selkä oli aivan tulessa ja jalkoja särki. pelottaa tulla uudestaan raskaaksi jos joudun sektioon tyytymään:( nopeasti kuitenkin toivuin ja pääsin ottamaan ihanan poikani syliin. kertokaa muutkin minkälaisia kokemuksia sektioista on.
kokemuksia sektiosta
mammukka82
91582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulle tehtiin 2001 suunniteltu sektio ahtaan lantion vuoksi. Sairaalaan saavuin päivää ennen leikkausta. Leikkausta edeltävänä päivänä leikkaava lääkäri kävi keskustelemassa tulevasta leikkauksesta kanssani.
Aamulla aikaisin aloitettiin valmistelut, katetrointi, suolen tyhjennys, lääkkeet,tippa yms.
Sitten laitettiin puudutus selkäytimeen, sen laitto sattui kyllä! ja pelotti! kohta olinkin ihan turrana ja mies sai tulla mukaan. Kun leikkaus aloitettiin ei mennyt kuin n.15 min niin vauva oli syntynyt.Mitään kipua en tuntenut, muistan vain että hirveän kuiva suu oli ja hengitys oli vähän normaalia raskaampaa minulla, mutta hoitajat sanoivat että se on normaalia. Koko ajan mieheni piti keskustelua yllä,ja oli hyvä tunnelma.
Sitten mies lähti kylvettämään vauvaa ja minua jäätiin ompelemaan kiinni, sekään ei tuntunut. Sain sitten vähän rauhoittavaa että voin heräämössä levätä kunnolla.
Sitten pääsin osastolle, en saanut nousta sinä päivänä sängystä ylös.vasta seuraavana päivänä. Muistan sen että kääntyminen oli tosi tuskallista! Tuntui että menee ikuisuus ennekuin saa kyljen käännettyä, sattui ihan hirveenä ja tuntui kuin sisuskalut olisivat saanut ihan uuden järjestyksen siellä. Ja kun imetti niin vauva potkiskeli haavaan. Mutta jo 3 ja 4 päivänä oli jo parempi olo. Hiukan kumarassa piti kävellä mutta itse pystyin vauvaa jo hoitamaan täysin.Kaikki meni kohdallani ihan ok!
Luulen että jos alat toista odottamaan sinun lantio tutkitaan paremmin (otetaan lantioröntgen) ja mahdollisesti tehdään suunniteltu sektio.Se on varmasti erilainen kokemuksena kun se on etukäteen suunniteltu ja alettu valmistelemaan.
Lantio voi olla niin pieni ettei synnytys lähde sen takia käyntiin koska vauva ei mahdu kiinnittymään tarpeeksi syvälle lantioon.
Omasta lantiostani ei ainakaan matuisi tulemaan kuin pieni keskosvauva joten nyt on toinen leikkaus edessä. Mielellään synnyttäisin alakautta jos lantioni olisi normaali.Harmillista että olen tälläisen lantion saanut, mutta pääasia on saada terve vauva:)
Minulla myös tuli kauhea olo viime sektiossa. Sanottiin, että johtui verenpaineen laskusta, jonka spinaalipuudutus voi joillekin aiheuttaa. Kaksi kertaa tuntui, että taju lähtee kankaalle. Tosi paha olo oli, mutta olo helpottui heti, kun sain lääkettä, joka nosti verenpainetta.
Muita ikäviä juttuja sektiossa oli hillitön tärinä vielä tunteja leikkauksen jälkeen. Vaikka oli kesähelle, jouduin pyytämään lisää peittoja, mutta eiväthän ne mitään auttaneet, kun kyse ei ollut palelemisesta. Ja sitten tietysti se kauhea olo vatsassa varsinkin ensimmäisiä kertoja liikkeelle lähtiessä. Haavakipua minulla oli n. viikon päivät, mutta sitten alkoi helpottaa.
oli suunniteltu sektio marraskuussa 2004 ja itselläni kaikki meni ihan ok mutta järjetön tärinä oli minullakin...sanoivat sen johtuvan jännityksestä ja kun se alkoi niin loppui vasta joskus tunteja sen jälkeen kun olin jo palannut osastolle...
Minä kuulin seuraavat selitykset tärinälle: kylmät suoneen menevät nesteet, jännitys, itse puudutus (minä kyllä tärisin jo ennen puudutusta) ja kylmä. Kylmyys ei ainakaan minulla voinut olla syynä, siitä olen varma. Sen verran hellettä oli ilmassa.
Esikoisen kanssa jouduin 3vko ennen L.A sairaalaan kun oli vaara tulla raskausmyrkytys.
Käynnisteltiin ja kun oli jo 3 pilleriä laittettu pikkusen vasta nipisteli mutta silti pojan sydänäänet supistelujen jälkeen heikkeni ja mentiin leikkaukseen.
Musta se katedrin laitto sattui ilkeesti ja mulla kanssa koitettiin varmaan yli 30min löytää puudutuspiikille oikeeta kohtaa ja se sattui aina uudestaan ja uudestaan pistettiin.selkä olikin sit ihan mustelmilla.
Leikkaus meni ihan ok.
mutta sen jälkeen tuli kova tärinä ja kun puudutus alkoi lähteä niin jouduin n,1h odottaa silti kipulääkettä yksin synnytyshuoneessa.
Miehelle sanottiin että olen vielä leikkauksessa (hieman sekaannusta)
Se harmitti kun olin kipee ja juuri kun tukea oisi tarvinnut joutu olee yksin ja miehelle tultiin vasta 3h jälkeen sanomaan että anteex kauheesti olen päässyt leikkauksesta jo aikoja sitten.
Mies oli saanut mennä poikaakin jo katsomaan joka vietiin keskolaan koko oli ihan normaali mutta muuten kaikkee ongelmaa.
Se harmittaa kanssa Seinäjoen sairaalassa kun keskola on tosi kaukana ja ei sinne alux jaksanut kuin kerta päiväs kävellä kun oli kipee leikkauksen jälkeen.
SAin 3:na päivänä vauvan vasta syliin.
Imetystä ja pukemista harjoteltiin 5:nä päivänä ja kun pääsin kotiin vauva jäi vielä viikoksi sairaalaan.
Käytiin joka toinen päiväö hoitamassa kun asuimme 90km päässä.
Kurjaa oli vauva jättää sinne mutta se hyvä puoli oli että sai univelat pois siinä viikon aikana kun minä en osaa sairaalssa nukkua kuin 3h yössä.
Tulipas pitkä.
Toinen sektioni.
Oli tulossa iso pojasta ja 2pv yli kun oli L.A alettiin käynnistää.
Toisen pillerin jälkeen jo tosi tukala olo sit meni vedet ja aukesikin vauhdilla.
Ja oli kipeä, kun aukesin niin nopeeta ei ees ebiduraali auttanut ollenkaan vaikka sekin yhessä välissä laitettiin.
Vauva oli sitten kasvot ylöspäin ja ei sen takia tullut alaspäin ja eiköhän sitten menty taas leikkaukseen.
Silläkertaa ei puudutus sattunut oikeestaan olleskaan kun supistelut oli jo niin kovat että itkua tuhersin niin piikki oli pieni paha siihen verrattuna.
Ja kun se puudutus alkoi niin se oli taivaallista ei sattunut enää...
nyt muisti jo pätkii en muista tuliko ekan vai tokan kohdalla tais kyl olla ekan kauheen oksettava olo yhessä välissä.
Nyt tuntui leikkaus vaan kestävän ikuisesti kun vauvaa jo vietiin ja olisi kauheesti halunnut jo päästä katsomaan.
Ei tullut tärinöitä eikä särkyä tälläkertaa.
Ja mies oli saanut pestä vauvaa ja pidellä sylissä se olikin se ihana puoli sain itsekkin heti syliini ja vauva vierihoitoon :)
Sai heti tutustua kunnolla.
Edellisellä kerrallla het aamusta raidottiin sängystä ylös mut nyt koitettiin vaan kerran ja sattui aikaslailla ja sit jätettiin seuraavaan aamuun ja se sängys makaaminen koko vuorokauden oli hirveetä.Ja kipeetähän se sängystä nousu tekee, mut ihanaa oli viimen päästä ylös vaikka sattuikin.
Se toipuminen leikkauksesta on kurjaa ja vauvan kanssa touhuaminenkin siinä hankalampaa jopa sängystä nostaminen meinas välistä olla vaikeeta.
ja imetys sängyssä sivuttain.
Nyt odotan kolmatta keväällä L.A
ja 4vko ennen L.A pitää mennä seinäjoelle ja sillä katsotaan kestääkö leikkausjälki ponnistusvaiheen.
Eli saanko synnyttää vai taasko sektio.
Harmittaa se kun muuten mahtuisi mun lantioilla synnyttää niin aina tulee jotakin muuta mix leikataan.
Toivotaan et saan nyttyttää...viimex päästiin jo puoleenväliin :)
voimia kaikille sektioäideille ja muillekkin!
Minulla on myös takana kaksi sektiota, ja viimeisen jälkeen lääkäri sanoi, että seuraava lapsi syntyy sitten sektiolla. Kahden leikkauksen jälkeen ei kuulemma voi enää normaalisti synnyttää. Voiko tässäkin olla paikkakuntakohtaisia eroja, että siis tosiaan äidin leikkaushaavan ja kohdun kunto tsekataan ennen leikkauspäätöstä? Minulle ei tällaista mahdollisuutta edes väläytetty.
minkätakia sulla leikattiin molemmat?
Tietty sitten jos esim ei mahdu tulemaan esim,kapeat lantiot tms niin leikataan automaattisesti,
mutta jos on ollut samoja syitä kuin mulla et ei mun ns,vartalostani johtuvaa yms..
niin sitten en tiiä..mulle kuiteskin sanottiin niin että katsotaan kestääkö jälki mutta kuiteskin puhuttiin että todennäkösesti leikataan...:(
kurjaa...
Nämä leikatut lapset olivat molemmat perätilassa enkä lantioröntgenin mukaan olisi pystynyt heitä normaalisti synnyttämään. Pää olisi saattanut jäädä häntäluun kohdalla jumiin. Minulla on myös normaalisynnytyksistä kokemusta, ja ne sujuivat hyvin, mutta nuorimmaisen synnytys oli siis toinen sektio, jonka jälkeen ei kuulemma enää voi normaalisti synnyttää. No, en ehkä enää muutenkaan olisi lapsentekopuuhiin ryhtynyt, mutta kyllä tuo sektio oli yksi syy, mikä pisti miettimään, että lapsikiintiö on täysi.
Meidän vauva leikattiin heinäkuussa suunnitellusti. Koska tiesin asian etukäteen pystyin ottamaan selvää kaikista mahsollisista leikkaukseen liittyvistä asioista etukäteen. Odotimme innoissamme lapsemme näkemistä, ja olen sitä mieltä, että tämä hyvä asenne vaikutti ainakin minun synnytyskokemukseeni erittäin positiivisesti.
Puudutuspiikin pistäminen selkään tuntui ikävältä pistolta, mutta meni sekunnissa ohi. Leikkauksen aikana en tuntenut mitään, mutta mulla on alhainen verenpaine joka laski vielä leikkauksen takia entisestään - se oli ikävän tuntuista, tuli sellainen paha olo, mutta aina kun sellainen alkoi tulla, sanoin asiasta hoitajalle, joka laittoi nesteytystä tai jotain lisää, niin verenpaine nousi ja olo oli taas ok.
Odotin kauheita tuskia leikkauksen jälkeen, kun niillä kaikki oli pelotellu, mutta mitään ei ollut. Olihan se tietysti höntti olo kun oli leikkauksen jäljiltä ihan mömmöissä, eikä tietenkään tuntunut kivalta kun heräämössä hoitsu paineli mahaa, mutta kipulääkkeet ja kipukello (ilmeisesti toiselta nimeltään kipupumppu) oli koko ajan kämmenselässä ja sieltä sai ruutata itse aina tarvittaessa lisää lääkettä jos alkoi tuntua kipua jossain. Leikkaus oli aamulla, iltapäivällä jo kävin itse pesulla ja istuin hoitamassa ja imettämässä vauvaa. Oikeastaan ainoa kivulias kokemus olivat ne ensimmäiset muutamat askeleet jotka otin iltapäivällä leikkauksen jälkeen. Pelkäsin, että haava repeää, mitä se ei tietenkään tehnyt. Nämä ensimmäiset askeleet kannattaa ottaa mahdollisimman pian, sillä heti niiden jälkeen höntti leikkauksenjälkeinen olo katosi kuin taikaiskusta! Onneksi olin jostain lukenut, että leikkeuksen jälkeen kannattaa lähteä pian liikkeelle, niin kivut (joita siis kuvittelin tulevan kamalasti) ja vaivat häviävät nopesti, vaikka alku onkin tuskallista.
Hoitajat tarjosivat seuraavina päivinä kipulääkkeitä vähän väliä. Leikkausta seuranneena päivänä otinkin niitä ettei kipua tulisi, sitä seuraavana päivänä aloin jo unohdella lääkkeiden oton, kun ei oikein tuntunut miltään. Sitten lakkasin syömästä niitä kokonaan. Hoitsut toivat myös ulostuslääkkeitä pyytämättä - onneksi kysyin mitä se lääke on, koska mun vatsa toimi koko ajan ihan kunnolla, olis voinu heittää ripulin puolelle.
Ai niin, sellanen juttu vielä, että pyysin viimeisellä polilla käynnillä ennen synnytystä peräruiskeet mukaani, oli kivempi ajaa itse karvat ja ottaa peräruiskeet aamulla kotona ennen sairaalaan menoa. Katetroinnin pyysin myös lääkäriltä jo etukäteen vasta sitten kun minut oli puudutettu, ja lääkäri suostui tähän. Heti aamulla kun menimme sairaalaan, kerroin hoitajalle mitkä valmistelut olin tehnyt, ja että katetri laitetaan vasta puudutuksen jälkeen. Hän antoi minulle sairaalakaavun, mieheni sai jotkut 'kirurginvaatteet' ja sitten vaan odoteltiin kutsua leikkuriin.