mies...kun on muuta tekemistä niin korkeintaan tunniksi unohdan. Sinä selviät kyllä, kun ei sulla mitään tunteita koskaan ollutkaan, mutta mitenhän minun käy?
Oon kuin siipirikko lintu petojen armoilla. Voin paeta mutta en piiloutua. 😢
Oon kuin siipirikko lintu petojen armoilla. Voin paeta mutta en piiloutua. 😢
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ystäväsi hän voisi olla.
ei ystävä koskaan sano ystävää lumpuksi kuten sinä teit ikäväpalstalla. olet houkka joka ei tarvitse ystävää tuolla käytöksellä.
kp.
Ei hän tahdo olla missään tekemisissä kanssani....
Hei Surusieluinen. Ollaan samassa veneessä... Olipas taas tuskaa herätä tähänkin päivään. Kun tuntuu ettei oo todellakaan enää mitään mitä odottaa. Se on "hyvä" jos pystyt keskittymään johonkin tekemiseen ,edes sitten sen tunnin verran, niin hetken saa kovalevy lepoa... Jos olet siinä onnellisessa asemassa että sulla on ystävä/ystäviä, niin suosittelen että älä jää yksin, puhu jollekin... Mulla toimiva keino purkaa pahaa oloa on liikunta, mutta nyt on niin hiton vaikeeta saada itsensä motivoitua liikkeelle vaikka tietää että se auttaa... Toivon sulle jaksamista, hetki kerrallaan, vaikka tuntuu että tuska on sietämätöntä (enkä minäkään tiedä koska se helpottaa tai helpottaako ikinä)... En tiedä miten meidän käy, mutta koitetaan jotenkin ontua eteenpäin... *halaus*
Erään miehen muistaminen on muuttunut osaksi arkipäivää nykyään( on jäänyt asiat selvittämättä ja sain sen selville liian myöhään selvittääkseni ne).
Miestä ei näy eikä kuulu enää niin kaitpa ei edes ole mitään selvitettävää enää/mies on jatkanut elämäänsä.
Olen iloinen että häntä ei nähtävästi ole jäänyt vaivaamaan mikään. Ehkäpä asian käsittely näin myöhään on ihan turhaa muutenkin...
En kiroile yleensä mutta aina kun muistan mitä on tapahtunut alan kiroilemaan kuin merimies... kovin epänaisellista.. mutta pakko vaan kirota kun ei voi muutakaan.
Eli siis uusi arkirutiini on kiroilla kun merimies pari kertaa päivässä.
Onhan sitä henkilöä tietty kiva muistella/ajatella mutta siihenpä sekin jää kun muistan "mitä olen tehnyt" vaikken itse kyllä siis mitään tehnyt.......mikä on suuri ongelma...ja on myöhäistä oikein tehdä se asia mikä piti tehdä aikoja sitten.
Siis et ole tehnyt mitään mutta tuo toinen on kun vaadit selitystä. Eli sinä sinkku joka tapailit salaisesti varattua joka kertoi olevansa eroamassa ym. Paskaa. Asiat jäi selvittämättä kysy suoraan kyllä se vastaa. Kysymällä asiat ratkeaa.
Mistä tiedät että hänellä ei ole ollut tunteita sinua kohtaan , voit olla väärässä.
Yritin ihan oikeassa elämässä avata sitä ystävyyttä, hän ei sitä tahtonut.
Siitä päättelen olevani hänelle ilmaa.
Minulla on vastaava tilanne. En reagoinut siihen oikein. Nyt jäi kaipaus päälle. Tuskin olet hän, kun en tunne sinun tapausta ja hyvin epätodennäköistä se on täältä hänet löytää.
Suosittelen puhua hänelle. Ihan kevyt mielin tutustua.
Mikä se teidän tilanne oikein oli? Minä tapasin tämän miehen hänen työn kautta viime keväänä ja seuraavina kertoina kesällä ja alku syksystä. Sen jälkeen en ole häntä nähnyt. Hän on sellainen, että varmasti moni nainen menee ihastumaan, ei edes epäilystä siitä 😀. Kyllä mä yritin puhua/kirjoittaa hänelle, mutta en saanut mitään vastausta mihinkään niin ajattelin antaa hänen olla. Kyllä mä kai aikaa myöden kaikesta selviän...
niin on erään ihanan miehen unohtaminen,todella vaikeaa.
On kans ihan huippunainen, kuka ei pois lähde mielestä. Aika-ajoin muistuttelee olemassaolostaan, mikä ei yhtään helpota unohtamaan.
Ei omasta mielestä huippunaisia kannata päästää menemään, paitsi tietysti jos haluaa vähemmän.
Tämä huippunainen halusi pitää etäisyyttä muttei päästää kokonaan irtikään. Helpompi olisi mennä eteenpäin ja saada mahdollisuus johonkin kokonaisvaltaiseen ja vastavuoroiseen, kun unohtaisi eikä tuntisi enää. Huippunainen menee päästämättäkin halutessaan. Ei ketään voi pidätelläkkään.
Olen rakastunut mulle liki tuntemattomaan mieheen ja nyt en osaa unohtaa.
Kyllä mä tiedän ettei meistä koskaan mitään olis tullutkaan, mutta kun ihminen rakastuu, niin sitä harvemmin pystyy kontrolloimaan itse.
En ole tyytyväinen itseeni tai tähän tilanteeseen alkuunkaan.
Kun yksipuolisesti jää roikkumaan toiseen on hänen orjansa. Liika riippuvuus estää elämästä omaa elämää ja sulkee uusia ovia. "Pakkomielteinen" toisen ajatteleminen estää menemästä eteenpäin. Rakkaus tulee ties missä tilanteessa joskus yllättäen kun sitä vähiten odottaa. Luopumiseen totuttautuminen ottaa aina aikansa.
päivä päivältä tämä on alkanut jo hellittää otettaan minusta. En mä rakkautta edes ansaitsisi joten hyvä näin....
Äläpäs höpöttele siellä joutavia, sinä ansaitset rakkautta ja kaikkea hyvää ihan siinä missä muutkin ja usko pois, kerran se vielä kohdalle osuu ja siinähän sitten paistattelet rakkauden valossa, niin se menee.
Viikonloppuja sulle.
En ansaitse....nyt saattaa mielipide kyllä sinullakin muuttua koska olen näet naimisissa, joskin onnettomasti ja menin ihaatumaan toiseen ja hänen kanssaan tahtoisin suhteen tämän vuosia kestäneen tyhjyyden sijaan....
Ole iloinen, että tunnet rakkautta. Sinulla on oikeus tuntea. Ei muuta, kun ryhdy tuumasta toimeen. Elämä kestää vain tuokion.
Hieman ihmetystä aiheuttaa kun yrität hänet vain unohtaa. Jos saman energian käytät hänen tapaamiseen olen melko varma että tulokset on paljon parempia.
Yritinhän minä luoda häneen kontaktia useampaan kertaan, mutta hän ei vastannut. Se on jo merkki siitä, että tulee unohtaa. En oikeasti ole mikään itsestään liikoja luuleva tyrkyttäjä.
Suostuin. Ihastukseni vei minut pieneen metsään lähteen rannalle.Katsoin häntä ja hän katsoi minua. Se oli I H A N A A. Sillä hetkellä tajusin, että en ollut ihastunut, vaan rakastunut. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta.
Tuo kuulostaa kivalta. Itsekin tykkään ympärillä hymyilevistä ja ymmärvistä naisista ja miehistä. Lähimmäisenrakkaus lämmittää aina.