Kokemus narsistiesta pomosta ja siitä poispääsystä

Kun vain uskaltaisi ja tietäisi mihin menis. Uuden työn löytäminen ei oo todellakaan helppoa..

Vääryyksiä harjoittavaan ja niitä suosivaan yhteisöön jääminen on raskas taival. Vaikka suuri narsisti itse poistuisi kuviosta, hänen perintönsä jää helposti elämään entisen hovin tavoissa sekä suosikki- ja syntipukkiasetelmissa. Poistuneen narsistin tilalle joukkoa johtamaan nousee helposti hänen jäljittelijänsä. Jos lisäksi vielä työtehtävät ovat tylsistyttäviä vuodesta toiseen, on koossa sairastuttava kuvio, joka johtaa sairaseläkkeelle. Tietysti sekin on parempi kuin typerä työ pirulauman ympäröimänä.

Ehkä narsismin kohdalla suurin ongelma onkin se että nykyisin työyhteisöissä ihannoidaan tiettyjä narsistisia piirteitä. Voi olla että tietyssä määrin ne jopa ovatkin hyväksi, mutta liika on aina liikaa, ja siinä vaiheessa kun jokin asia muuttuu sairaudeksi siinä määrin että se haittaa muiden asioiden toimimista, niin plörinäksihän se menee.

Summa summarum, kokonaisuutta on yleensä vaikea muuttaa tässä tapauksessa koko työyhteisöä, ja silloin oma ratkaisu siinä viitekehyksessä jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Niin karmea kuin työttömän kohtalo onkin, varsinkin näinä ankeina massatyöttömyyden aikoina ja varsinkin jos joudut tytöttömäksi työ uupumuksen takia, niin siltikkin se on ainoa tie ulos.

Itsellä tilanne tällä hetkellä töissä vastaava. Esimies käyttäytyy narsistisesti ja työkaveri myös, kumpikin kääntää asioita mun syyksi. Ei ole herkkua.
Esimies tosin yrittää käyttäytyä välillä reilustikin, johtuu ehkä siitä että hänestä ei oikein pidetä sillä suurin osa huomannut miten toimii.
Työkaverin syyttely mua kohtaan asioissa joissa itse on enemmän se syyllinen ei ole kivaa koettavaa. Mitä tahansa teen niin aina siitä löytyy jokin syytöksen aihe tai virhe ja jos pidän puoliani, niin sekin on väärin.

Kannattaa todella lähteä kun vielä jaksaa.. liian monta tuttavaa on jäänyt narsistin pauloihin.

Minä menetin lähes terveyteni narsistipomon (omistaja) takia. Mutta en juossut karkuun, enkä alistunut, vaan aloin taistella. Ihan hurja tie, ja koskaan en ole niin syvissä vesissä käynyt, mutta nyt näyttää siltä että työsuojelurikkomukset katsotaan oikeudessa.
Suomessa vaan on hurjaa se, että uupunut joutuu todistelemaan virkamiehille saadakseen oikeutta vuosi tolkulla. Minunkin tapauksessa on todisteita ja todistajia, mutta silti joutuu miettimään, ymmärtääkö kukaan missä helvetissä sitä on kaikkensa antanut. Pomohan ei vieläkään tajua, että jotain on hänen firmassaan vialla. Muutaman työntekijän hän on saanut puolelleen manipuloitua. Muut käy rahan takia töissä, ja yrittää kestää.
Ja käsittääkseni se on muutama juttu per vuosi, joka päätyy syyttäjälle asti. Tällä systeemillä voidaan tulevaisuudessa todella pahoin. Tottakai ns aiheettomat ilmoitukset pitää karsia pois, mutta jos on raskauttavat todisteet ja näytöt, ja vielä pomon halveksuvat vastineet virkamiehille, mitä niitä papereita enää pyörittää? Ja pahintahan tässä on se, että näissä tapauksissa sinun pitää olla työsuhteessa, että asiaa tutkitaan. Eli sairauslomalla oleminen on ainoa vaihtoehto...

Tää on ihan kamalaa millaiseks on työelämä menny. Mun työnantaja ohjasi mut uravalmentajalle kun en enää kestäny, katotaan löydänko sen avulla jonkun uuden duunin että pääsisin tästä pois.

"Ehkä narsismin kohdalla suurin ongelma onkin se että nykyisin työyhteisöissä ihannoidaan tiettyjä narsistisia piirteitä. "

Tämä. Uskon, että tässä on koko ongelman ydin ja miksi narsut vaan lisäntyvät työyhteisöissä

No ne on semmoisia kenen mielestä työntekijät ei kestä kritiikkiä ja on hirmu vaikea saada hyviä työntekijöitä. Ne ketkä suostuu kuulumaan hoviin ja kiusarinkiin on niitä suosikkeja ja tipahdat listalta jos et suostu kaikkeen älyttömään. Ne saattaa imarrella valheellisesti oman agendan eteen niin, että päädyt tekemään jotakin noloa ja sitten he kieltävät käskeneensä sinua tekemästä niin. Valehtelevat myös ilman omaa tuntoa vaikka työkaveri joutuisi kuseen.

Narsupomoja on paljon