Sain ainakin vihdoin juteltua sairaanhoitajani kanssa tämän psykoosihoitoni lopettamisesta, kun en psykoosia ole edes sairastanut.. Elo näyttää sekä tuntuu taas hieman valoisammalta ja helpommalta :) tätä voisi juhlistaa. Saattaisin saada myös voimaa pysytellä poissa palstalta, mikäli kaikki nyt menee hyvin.
Kai nämä ajatukset tästä alkavat selvitä
uskallanjälleen
7319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ne lääkärit huvikseen määrää psykoosihoitoa. Kannattaa myöntää itselleen tosiasiat. Se on ensimmäinen askel parantumisessa.
Antipsykootteja määräillään kyllä lääkehoitona moneen muuhunkin vaivaan kuin vain psykoosiin. mm. kivunhoitoon, masennukseen ja unettomuuteen.
Aloituksessa puhutaan psykoosista. Ei mainita muista vaivoista. Voi ne tosiasiat myöntää ja oppia jotain. Itseään ei kannata retuuttaa jos voimat ei riitä. Jotkut ei vain halua hyväksyä jos lääkäri sanoo vaikka, että näitä popsit lopun ikääsi.
Kannattaa huolehtia stressin säännöstelystä. Opetalla sitä että miten itse säännöstelee sitä. Stressillä ja päivärytmillä on aika suuri merkitys mielenterv.häiriöiden hoidossa.
Minulla itsellä toipuminen jatkuu edelleen... Psykooseja ei sentään mutta pidempi masennus ja ahdistuneisuushäiriö johon tuli hidastuksia toipumiseen kun elämässä tapahtui liikaa pahaa. Vajosin syvemmälle silloin...Nyt olen ollut suhteellisen hyvässä vauhdissa ja enää pienestä kiinni että toipuminen olisi täydellistä.
Se vaan pitää nyt minun miettiä tarkoin miten rakennan elämääni ja tässä on aika hiominen että saan kokonaisuudesta sellaisen että se ei kuormita liikaa psyykkisesti jotta nostan itseni kokonaan masennuksesta toipuneeksi.
Monia asioita pitää miettiä toipumisen tukemisen kannalta. Minun pitää arkeni rakentaa hyvin tarkoin ja suunnitella asioita niin että minulla on tarpeeksi myös aikaa stressittömään lepoon. Jos psyykkinen paine alkaa kasvamaan, se vaikuttaa negatiivisesti täydelliseen toipumiseeni.
En itse käytä lääkkeitä tai ole enää hoitokontakteissa. Minulle on lääkärissä vain tehty masennuksen itsehoito-suunnitelma, joita minun pitäisi noudattaa jotta tämä olisi kokonaan ohi.
Työkuviot on haastavimpia. Niistä otan stressiä itse sillä, en ole minkään paperin mukaan työkyvytön, mutta olen alentuneesti työkykyinen. Pystyn tekeen töitä mutta työ ei saisi olla liian stressaavaa ja psyykkisesti kuormittavaa, jotta ei pysäytä toipumistani.
Kotiin jäänti tekee myös hallaa täydelliselle toipumiselleni. Menen nopeasti takapakkia jonka takia pitäisi aina estää pitkät työttömyys ja sairausloma ajat.
Työssä on vaan pakko sinnitellä. Itse jaksan sillä että ajattelen vaan että jokainen päivä kun jaksan töihin mennä ja jaksan sen päivän vie minua aina lähemmäs täydellisttä toipumista.
Sinulle:
Miten työhön paluuta voidaan tukea?
Masennuksen jälkeen ihmisen toimintakyky voi olla pitkään vaillinaista jäännösoireiden vuoksi, vaikka varsinaista masennustilaa ei enää esiintyisikään. Turvallinen työhön paluu on usein työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen tiivistä yhteistyötä, jossa työjärjestelyjen, tukitoimien ja kuntou-tuksen avulla voidaan edistää masennustoipilaan työhön palaamista.
Kinnusen mukaan yksi toimiva ratkaisu on niin sanottu työterveysneuvottelu, johon osallistuvat työntekijä, työterveyshuollon ammattilainen ja esimies. Neuvottelun tavoitteena on yleensä pohtia, millä keinoilla työhön palaamista voidaan tukea ja miten työkuorma pidettäisiin kohtuullisena.
Masennuksesta toipuvalla tulisi olla myös mahdollisuus palata työhönsä asteittain, jos täysipainoinen työskentely ei alussa ole mahdollista. ”Tähän sopiva tuki on Kelan myöntämä osasairauspäiväraha enintään noin 3 kuukauden ajalle, mikä mahdollistaa työhön palaamisen osa-aikaisesti kokoaikaisessa työsuhteessa oleville ja yrittäjille. Toinen hyvä vaihtoehto on työeläkevakuuttajan myöntämä työeläkekuntoutus, jolloin henkilö voi palata asteittain työhönsä kuntoutusrahan turvin”, Kinnunen toteaa.
Tärkeä seikka onnistuneen työhön paluun kannalta on Kinnusen mielestä myös työyhteisön tuki: ”Työyhteisön asiallinen ja kannustava suhtautuminen vaikuttavat yleensä positiivisella tavalla. Valmiit työyhteisön pelisäännöt sairauslomalla olleen työhön paluusta ja siihen liittyvistä järjestelyistä ovat hyödyllisiä.”
http://masennusinfo.fi/selviytyminen-arjesta/Masennuksesta_johtuva_tyoekyvyttomyys_on_merkittava_haaste
Niin...minut luokitellaan alentuneesti työkykyiseksi juurikin, noiden jäännösoireiden takia.
Luin tuolta seuraavan linkin jossa tulikin se minun haaste työelämässä jonka takia minut katsotaan vielä alentuneesti työkykyiseksi masennuksen takia, vaikka en tosiaan varsinaisesti ole masentunut enää.
"Paikalla, mutta en läsnä – presenteeismi masennuksen erityisenä haasteena"
"”Esimerkiksi keskittymisen puute ja aloitekyvyn heikkeneminen eli päätöksenteon vaikeus ovat omiaan vaikuttamaan nimenomaan työsuoritteeseen. Näistä seuraa usein virheitä ja työnteon hidastumista, jotka näkyvät erityisesti tarkkuutta vaativissa töissä”, muistuttaa Virtanen."
http://masennusinfo.fi/selviytyminen-arjesta/paikalla-mutta-en-lasna-presenteeismi-masennuksen-erityisena-haasteena
Mitä sinulle on tapahtunut ? Mistä on tullut mt ongelmat ja miksi olet palstalla ?