1900-luku muutti suomalaisten elämää paljon

Minun vanhempani syntyivät Suomessa.
Kehitys kehittyy.

Aika harva on kuitenkaan perinyt kotoaan niin puhtaan ja kauniin Suomen-kielen kuin minä.
Varmaankin siitä johtuen Ruotsalaisetkin ihastelivat kykyäni lausua heidän kieltään niin kauniin sointuvasti.
Sanoivat että tuskin Karl den Tolftekaan oli pystynyt samaan.
Vaikka olikin innokas käymään Norjan puolella.

H.

"Niinistö on presidentinvaalikampanjassaan puhunut epäitsekkyyden välttämättömyydestä ja yhteisen hyvän merkityksestä. Maamme historia on tästä elävä esimerkki. Saulin sanoin: ”Suomi on parhaiten menestynyt maa II maailmansodan jälkeen. Kukakohan olisi ennustanut, raskaat sodat käynyt köyhänpuoleinen muille vierasta kieltä puhuva pieni kansa kylmässä ja syrjässä nousee kukoistukseen… Mutta, totta siitä tuli! Mikä tähän on selityksenä? Ei muuta kuin suomalaisuuden sisin, meidän arvomme ja asenteemme, henki ja tahto, se sisu mennä yhdessä eteenpäin.”
Juuri näin. Suomea ei olisi olemassa ilman yhteisiä ponnisteluja, yhteistä työtä, yhteisesti tunnustettuja arvoja tai tavoitteita. Henkeä.
Maailmassa, jossa yhteisöt ovat pirstaloituneet, identiteetit moniulotteistuneet ja kulttuurit sulautuneet on yksilöllä helposti huutava tarve pyrkiä näkyväksi, erottautua yksilöiden massasta ja suuresta enemmistöstä. Kaupallistuneessa, medioituneessa ja teknologistuneessa maailmassa olemme tottuneita ”tuunaamaan” jokaisen lähellämme olevan asian sellaiseksi, että se parhaiten tyydyttäisi juuri meidän yksilöllisiä tarpeitamme tai näyttäisi juuri siltä, miltä kukin meistä henkilökohtaisesti haluaa.
Yksilölliset palvelut ja tuotteet ovat osa modernia yhteiskuntaa ja ne ovat meille monessakin mielessä hyödyllisiä. Kunkin erityistarpeet pystytään aiempaa syvällisemmin huomioimaan ja kukin tulee otetuksi vastaan omana ainutkertaisena, arvokkaana itsenään.
Entäpä sitten, kun puhutaankin Suomesta, yhteisestä rakkaasta kotimaastamme? Isänmaa ei ole kännykän soittoääni eikä maisema läppärinäytön taustakuvassa. Nämä kukin voi valita kysymättä kenenkään muun mielipidettä, mutta Suomesta meidän tulisi yhdessä viritellä sellainen, jossa kaikilla olisi hyvä. Siinä ”meidän” nousee väistämättä tärkeämmäksi kuin ”minun”. Ja siinä jos missä kysytään epäitsekkyyttä. Henkilökohtainen hyvä voi usein olla, mutta ei aina ole, kollektiivisen hyvän lähde. Siksi tulevaisuutta tulisi rakentaa palvellen sitä, mikä meidän Suomessamme on yhteistä jaettua hyvää. Tämä on Saulin missio presidenttinä, jos suomalaiset hänet presidentikseen valitsevat.
Saulin Facebook-sivulla kysyttiin 10.1.2012: ”Presidentin tärkein tehtävä on palvella yhteistä suomalaista hyvää. Mikä Sinun mielestäsi on tätä yhteistä hyväämme? Mitkä ovat ne Sinulle tärkeät asiat, joita tiedät muidenkin suomalaisten arvostavan?”
Vastauksia tuli runsaasti. Jokainen niistä erikseen sekä kaikki kommentit yhdessä kertovat omalla tavallaan siitä, että meidän Suomessamme on olemassa viisi miljoonaa minun Suomeani. Ja silti on Suomen ihme yhä edelleen mahdollinen. Tämän eräs vastaajista kiteytti erinomaisesti: ”Toivo. Jos ihmisillä ei ole kuin murehdittavaa, eteenpäin meneminen ei vaan luonnistu. Jos on toivoa, jaksaa vaikka mitä, kun tietää, että kohta se loppuu ja jotain positiivista tapahtuu. Jos tällaisen hengen saa liikkeelle, monia kipeitäkin asioita voidaan tehdä yhteisymmärryksessä, mutta jos toivoa ei ole, kaikki vain puolustavat omia etujaan antamatta periksi toisille.”
sitaatti/Jenni Haukio/veikko Jaskari "

Suomen nainen on ollut tasa-arvoisempi pidenpään, myös siinä on yksi suuri asia, joka kehitystä on vienyt eteenpäin.
Mikään yhteiskunta ei pääse kehittymään niinkauan, kun nainen on kaapuihin käärittynä hellan vieressä ja pelkkä lastentekokone.
Molempia sukupuolia tarvitaan kansakuntien kukoistuksen aikaansaamiseksi..

Suomen nainen on ollut tasa-arvoisempi pidenpään, myös siinä on yksi suuri asia, joka kehitystä on vienyt eteenpäin.
Mikään yhteiskunta ei pääse kehittymään niinkauan, kun nainen on kaapuihin käärittynä hellan vieressä ja pelkkä lastentekokone.
Molempia sukupuolia tarvitaan kansakuntien kukoistuksen aikaansaamiseksi..

Minun kantasukuni lähti luolista, joissa he piehtaroivat karhun-ketun-suden taljoissa, lisääntyivät, harrastivat kalastusta nuijilla tai millä mitenkin, metsästivät elääkseen...

Ei. Ei silloinkaan (kuulemma) ollut telkkareita, feikkareita pleikkareita kännyköitä...

1900 luvun sukupolvi syntyi v a l m i i s e e n maailman täynnä tekniikkaa.

Meidän perheemme ajeli IFA 9:llä 1950-luvun alkupuolella ja Suomessa oli myös Fordeja ja varmaan muitakin autoja jo siihen aikaan. IFAt ja Wartburgit olivat edullisempia, itä-saksalaisia autoja. Tiedän, että Suomessa ajeltiin jo 1948 vanhanaikaisen mallisella IFA 8:lla. - Ensimmäisen Fordin isä osti joskus 1950-luvun lopulla.

Radio toimi sähköllä ja antennin avulla. Matkaradiossa oli useampia paristoja. ULAa ei tainnut olla ihan vanhimmissa radioissa, mutta pitkät ja keskipitkät aallot kuljettivat ohjelmia antennien avulla kuultavaksi kauempaakin ulkomailta.

Ensimmäinen mustavalkoinen televisio hankittiin joskus 1950-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, ja naapuritkin kävivät välillä katsomassa joitain ohjelmia ja tärkeitä urheilukilpailuja. Lähetysaikoja oli muutamia tunteja päivässä.

Herätys-, seinä- ja pöytäkellojen vieteri vedettiin avaimella, matkaherätyskello toimi pattereilla.

Ensimmäisessä kodissani oli puuhella, mutta toisessa oli jo sähköliesi, kun muutimme uuteen kotiin 1952. - Äiti pelkäsi vähän kaasuhellaa, eikä olisi suostunut muuttamaan sellaisella varustettuun asuntoon.