Jotenkin vaan niin..syyllistän itseäni ylitunteista.Painiskelin koko ajan tunteiden ja järjen kanssa seurustellessani miehen kanssa, joka ili eronnut.Alku oli tiivistä mutt kuitwnkun vaikeaa kun mies halusi ottaa aikaa itselleen silloinkin, kun oli lapsivapaat molemmilla.emme esitelleet lapsia vielä toisillemmee, joten erossa oltiin aina viikko.sittenkun tuli lapsivapaat, niin hän halusi määrätä miten ja milloin nähdään.kiukustuin kun yhteinen aika oli joskus vain kävelyä yhdessä muttei läheisyyttä.vietin joulunkin yksin lasteni kanssa, olin juuri saanut tietää ison , kamalan asian.
Hän halusi vain joulurauhan ja ajan perheelle en, johon minua ei laskettu.
Kun kiukustuin , heitti hän mut yli laidan.kun taas yhteinen aikamme peruttiin lasten vuoksi, suuttumuksellani ei ollut tilaa.
Jostain kumman syystä olin ahdistunut ollessani hänen kanssa an.järki sanoi että älä ota yhteyttä tunteet taas eivät...käyttäydyin kuin en olisi enää oma itseni. En ymmärrä vieläkään itseäni ja soimaan tästä vieläkin itseäni.
Vaikk tangoon tarvitaan aina kaksi.
Tunnen itsrni yksinäiseksi ja kaipaan häntä.Järki sanoo näkemiselle ei, mutta kohta juoksee tunne ja sanoo että miks ei?
Hän halusi vain joulurauhan ja ajan perheelle en, johon minua ei laskettu.
Kun kiukustuin , heitti hän mut yli laidan.kun taas yhteinen aikamme peruttiin lasten vuoksi, suuttumuksellani ei ollut tilaa.
Jostain kumman syystä olin ahdistunut ollessani hänen kanssa an.järki sanoi että älä ota yhteyttä tunteet taas eivät...käyttäydyin kuin en olisi enää oma itseni. En ymmärrä vieläkään itseäni ja soimaan tästä vieläkin itseäni.
Vaikk tangoon tarvitaan aina kaksi.
Tunnen itsrni yksinäiseksi ja kaipaan häntä.Järki sanoo näkemiselle ei, mutta kohta juoksee tunne ja sanoo että miks ei?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.