Tiedättekö ketään joka olisi alkanut katumaan lääkisopintoja tai peräti lääkäriksi ryhtymistä eli ihan valmistuneita lääkäreitä jotka uravalintaansa katuvat?
Lääkistä katuvia ihmisiä?
katuvasrdf
162723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiedän muutamia tapauksia. Kokeneet, että lääkis ei ole se oma juttu. Sen sitten kyllä huomaa nopeasti opintojen alkuvaiheessa, että onko ala oma juttu, ja jos ei ole niin kannattaa rohkeasti vaihtaa paikkaa eikä olla lääkäri koko loppuelämänsä. Vaihtaminen ei tietysti ole helppoa, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, miten haluaa elämänsä käyttää.
En tiedä yhtään.
Tiedän yhden valmiin lääkärin joka nyt opiskelee uutta tutkintoa HYssa. Vähän samankaltainen ala kuitenkin. En tiedä miksi opiskelee uutta tutkintoa ekaa vuotta. On yli 40 v
Tiedän yhden joka katuu, ei viihdy töissä. Liikaa vastuuta ja nopeita päätöksiä. Ehkä hakee töihin muualle, ei potilastyöhön. Lisäksi tiedän yhden ylioppilaan joka pääsi lääkikseen ja kauppikseen ja otti molemmat paikat vastaan. Opiskeli ensin ktm. Jatkosta en tiedä. Tämä 90 luvulla.
Tiedän aika montakin. Hakeutuvat sitten esinerkiksi joksikin radiologiksi koppiin analysoimaan tuloksia. Väärällä alalla moni lääkäri!
Lääketieteellisessä on todella vähän jotka keskeyttää. Sairaus. En tiedä yhtään jotka keskeyttäneet .
Tiedän. Opinnot olivat vaativia varsinkin kyseisen ihmisen elämäntilanteessa. Jäivät kesken.
Tiedän. Ei ollut hänelle se oma juttu kuitenkaan; vaihtoi kauppikseen.
Yksi lähti opiskelemaan arkkitehdiksi. Toisen tiedän joka on poliisina ja tekee keikkaa välillä lääkärinä.
Tiedän yhden, joka sairastui vuosien opiskelun jälkeen. Ei valmistu lääkäriksi koskaan. Valtava suru ja pettymys lähipiirille.
Vielä enemmän on valitettavasti niitä tapauksia, jotka eivät alalla viihdy eivätkä alalle sovi, mutta silti siis lääkärinammattia harjoittavat. Soveltuvuuskoe olisi paikallaan tälle alalle mutta semmoista ei haluta järjestää. Kumma vaan, että sairaanhoitajille se tehdään? Tai ainakin on ennen tehty, en tiedä miten nyt on. Moni lääkäri on alalla rahan perässä ja kun kuviteltuja rikkauksia ei sitten tulekaan, niin työhön leipiintyy todella nopeasti.
Eipä tuo kahden psykologin tekemä haastattelu kerro juuri mitään hakijan soveltuvuudesta lääkäriksi tai millekään muulle alalle. Haastattelussa ei voida ennustaa kuinka alalla tulee viihtymään tai ennustamaan käyttäytymistä lääkärin työtä tehdessä.
Lääkärikoulutuksen osana on nykyään ns. "kasvaminen lääkäriksi" opinnot eli käydään läpi lääkäriyttä, potilaiden kohtaamista ja asiallista toimintaa. Suurin osa lääkärin ja potilaan kohtaamisesta on opittua käyttäytymistä ja kunnon opetuksella saadaan enemmän aikaan kuin jollain soveltuvuuskokeella.
Vasta-argumentti soveltuvuushaastattelulle ovat mm. Karolinskan haastattelun läpäissyt lääkikseen valittu tappaja ja toisaalta päihdeongelmaiset lähihoitajat Suomessa. Eipä ollut haastattelusta hyötyä jos ei tule kysyttyä mitä hakija on tehnyt viime vuodet (mainittu tappaja oli vankilassa) ja kukapa haluaisi kertoa haastattelussa alko- tai lääkeongelmistaan (Valvira on tuskastunut tähän jälkikäteisongelmien määrään).
tiedän monta joita ei vähempää vois kiinnostaa. mutta lopettaminen on vähän vaikeaa. palkka on hyvä ja juridisilla kiksailuilla veroprossa tod pieni. opiskeluaika menee putkessa hauskojen kavereiden kanssa jolloin vastuuta on vähän. siinä imussa on helppo mennä. tiedän muutaman alaa vaihtaneen, parempi niin kuin tällä alalla rahakkaasti katkeroitua.
Hyvin vähän on joka keskeyttää esim sairaus, ulkomaille muutto. On hyvin monia erialoja johon erikoistua lääkiksessä.
Harva pääsee ensimmäisellä kerralla ja ne jotka ei tajunneet ottaa fykebiä niin on aika työ suorittaa ne. Eli jollakin menee 2 vuotta enneku pääsee ja jollain saattaa mennä jopa 5 vuotta, on työtä, perhettä jne. Eli aivan pikkusyystä noista kukaan haikaile toiseen tiedekuntaan siirtymistä.
Minä pääsin lääkikseen suoraan lukiosta ensimmäisellä yrityksellä 90-luvulla. Silloin pääseminen oli vielä vaikeampaa kuin nyt, koska koko maassa sisäänotto oli alle 500 opiskelijaa - nyt taitaa olla luokkaa 700.
Opiskelin kolme vuotta, kunnes totesin että ala ei loppujen lopuksi hirveästi kiinnosta. Lähdin inttiin, jonka jälkeen hain suorittamaan toisen alan tutkintoa, josta sitten aikanaan valmistuin. Kertaakaan en ole katunut ratkaisuani enkä vieläkään näe itseäni tekemässä lääkärin töitä. Vaimo on lääkäri ja olen läheltä seurannut sitä työmäärää mikä lääkäreillä on; ei käy kateeksi.
Palkathan lääkäreillä ovat hyvät, mutta minä tienaan nykyään enemmän kuin julkisella sektorilla työskentelevät lääkärikaverini. Yksityislääkärit saava minua isompaa liksaa, jos tekevät täyttä työviikkoa.
Minun lääkiskurssiltani valmistui 98/100. Se toinen joka ei valmistunut, sairastui vakavasti.