Aavan meren ranta on paikka, jossa alkaa ahdistamaan.
Varsinkin syksyinen merenranta, kun aurinko laskee, alkaa pimenemään, kun tuulee niin, että merenpinta alkaa aaltoilemaan.
Kaukaisuudessa tuskin paljain silmin erottuvat autiot ja kiviset kalliosaaret, ajatus, että jos tuonne joutuisi, niin alkaa ahdistamaan, kuten koko aava meri.
Meri on jollakinlailla kylmä.
Myös Lapin tunturimaisemat ahdistavat. Liian aavaa maisemaa.
Joskus olimme Lapissa lomailemassa isän kanssa, mutta nyt kun isäni kuolemasta on pian kaksi vuotta aikaa, niin Lappiin ei enää tee mieli lähteä, vaikka siellä joskus lomalla kävimme, eikä se silloin ahdistanut.
Meressä ja Lapissa on yhteistä aava karu maisema ja karu kylmyys.
Siksi viihdynkin kotona, jossa on turvalliset tutut seinät ympärillä, kuin olisi turvallisessa pesässä ja siellä, missä ei ole aavaa maisemaa.
Aava paikka ahdistaa
5
172
Vastaukset
- perusturvallisuus
Et kertonut ahdistiko meri jos ennen isän kuolemaa. Tulee mieleen, että jospa nämä luontovaikutelmat, lapin tunturit ja aava meri laukaisevat sinussa muistot yhdessä isän kanssa. Silloin oli isän läheisyys ja avara maailma, luonnon karuus ja jylhyys oli jopa jännittävä kontrasti kokea yhdessä turvallisuuden kanssa. Nyt isää ei ole vierellä ja koet olevasi yksin ilman turvaa. Myös suru isän vuoksi on vielä vahva.
En tiedä vakaumustasi, mutta minua ainakin auttaa tällaisessa maisemassa tietoisuus siitä, että lepään Taivaallisen Isä kämmenellä ja Isä on luonnon jylhyydenkin yläpuolella.
Ympärillä olevat seinät mieltänet äidin kohtuun. Itselläni tuo turvallisen pesän tuntu tulee olla nukkuessa ja en voi nukkua ilman peittoa.- AhdistavaOlo
Oikeastaan meri alkoi ahdistaa isän kuoleman jälkeen. Tuli vain mieleeni, kun syksyllä kävelin meren rantakalliolla ja katsoin meren rannattomaan kaukaisuuteen, se tapa, kun joidenkin ihmisten tuhkat ripotellaan mereen.
Se tuntuu jotenkin ahdistavalta, kun ihmisen viimeiset jäänteet tuhkana ripotellaan mereen, niin ne katoavat meren äärettömyyteen.
Silloinhan ei ole oikein mitään paikkaa missä muistella kuollutta läheistää, paitsi tietenkin meren ranta.
Isäni haudattiin perinteisesti hautaan äitini viereen, joten ainakin on paikka, jossa voi käydä muistelemassa vanhempiaan, vaikka muisteleminen ei ole tietenkään sidottu mihinkään paikkaan, mutta heidän jäänteensä ovat yhdessä paikassa, eikä kadonneena aavan meren äärettömyyteen.
Kyllä minäkin luotan ja uskon siihen, että ihmisen sielu pääsee Jumalan luo kuoleman jälkeen ja poisnukkuneiden jälleen näkemiseen Taivaassa.
Ei elämä tähän pääty, vaan se jatkuu ja näemme sen sitten, kun oma elämämme täällä päättyy.
Mitä läheisempi ja rakkaampi, niin sitä pidempi on suruaika ja tuskin surusta koskaan toipuu, mutta suru muuttaa muotoaan ajan kuluessa kaipaukseksi. - Aina_viluinen
Minuakin on vuosien mittaan alkanut ahdistaa vähän samantapaiset asiat. Kylmä tumma meri, aava erämaa, pimeys, myös hämärtyvä vähän viluinen kesäilta. Minua ahdistaa myös pimeä metsä. Hui olkoon, alkoi oikein puistattaa jo siitä, kun noita tähän listasin.
Tunne on melkein sietämätön, sanoisin jopa kosminen, universaali yksinäisyyden tunne. Sellainen tunne kuin kylmyys ja pimeys nielaisisi kaiken. Pelko muistuttaa fobiaa, ajaudun melkein pakokauhun valtaan ja haluan pois. Edes TV:stä en tykkää katsoa talvisia maisemia tai vellovaa mustaa merta.
Tunnen suunnatonta vetoa lämpöön ja valoon. Jos olisin rohkeampi ja pärjäävämpi ihminen, muuttaisin jonnekin lämpimään. On järjetöntä, että suurimman osan vuodesta kaikki ulkoilu tapahtuu lievän paniikin vallassa.
- eienäänuori
Hienoa että aloittajalla on ihana jälleennäkemisen usko. Kun melkein kaikki sukuni ovat edesmenneitä, niin minua suorastaan kiehtoo kohdata esivanhempiani. Jotain on jäänyt historian kirjoihin isomummosta ja hänen vanhemmista ja elämästä 1800-luvulla.
Isomummon isä oli taitava koskenlaskija ja vietti paljon aikaa järvillä ja vesistöillä ja oli erämies. Minua jotenkin rauhoittaa katsella illan hämyssä ulappaa ja siintäviä saaria ja rantakallioita. Ne jotenkin kuin kuiskailevat: näillä rannoilla rajoilla esi-isänne elivät, me muistamme ja tunnemme heidät.
Sukupolvet tulevat ja menevät, mutta me pysymme.
Kerran tulee meidänkin aika lähteä ja jättää.
En minäkään oikein ymmärrä tuhkan sirottelua mereen tai luontoon. Kyllä se määrättyyn paikkaan pitää laittaa. - äitii
Joka uskoo Minuun siis Jeesukseen elää vaikka olisi kuollut. Raamatussa on tie näytetty taivaaseen ei pelota mikään jos on suhde Jumalaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2026963
- 594612
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s354105- 703209
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161945Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗271686- 171660
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹401563- 341439
- 1431227