Karhagon piispa, Cyprianus julisti näin:"Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta."
Luther puolestaan sanoi: "Kristikunnan ulkopuolella ei ole pelastusta eikä syntien anteeksiantamusta, vaan ikuinen kuolema ja kadotus."
Luther tarkoittaa tällä lausumalla kuitenkin aivan muuta kuin Gyprianus.
Luther ei ajattele kirkkokuntia. Gyprianus veti ilmaisullaan rajaa tiettyihin hänen aikanaan vaikuttaneisiin lahkoihin. Hänen mielestään niissä ei ole mitään pelastusta, vaan se on ainoastaan katolisessa kirkossa.
Luther ei ajatellut näin, hänhän nimenomaan taisteli katolisen kirkon mielivaltaa ja sen vääristynyttä kirkkopolitiikkaa vastaan.
Luther sanoi näin: "Missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä."
Uskonpuhdistaja Luther toteaa kirkosta ja kristityistä seuraavalla tavalla: "Jumalan kansa on siellä, missä on Jumalan oma sana, eikä suinkaan siellä, missä on enemmistö. Lukumäärä ei tee kirkkoa. Kirkko on sokea ja sen merkityksetön sana. Uskovat ovat kirkko. Tosi kristityt ovat vähemmistö. Todelliseen kirkkoon kuuluvat vain ne, joilla on tosi usko ja heitä on vähän.
Kirkko on sanan tytär, ei sen äiti. Ja vielä, siellä missä on sana, siellä on usko, ja missä on usko, siellä on tosi kirkko.
Kaikki edellä mainittu on suoraa lainausta Lutherilta.
Nykyään tätä kummallista harhaa, jossa väitetään, että tietyn kirkkolaitoksen tai yhdistyksen ulkopuolella ei ole pelastusta hellivät enää vain roomalaiskatolinen kirkko ja lestadiolainen liike.
Nämä molemmmat ovat kirkko-opissaan Cyprianuksen ehdottomia seuraajia. Luther oli kokonaan toisilla linjoilla. Hän ei lajitellut ihmisiä minkäänlaisten kuppikuntien perusteella uskoviin ja uskottomiin.
Hänelle ihmisen sielunpelastus oli täydellisesti Jumalan teko. "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden."
Omakohtainen usko Jeesukseen ja Pyhän Hengen aikaansaama uusi syntymä merkitsevät silloin ja merkitsevät myös tänään todellisen pelastavan uskon valtapiirin siirtymistä.
Kirkon jäsenyydellä ei ole sielunpelastuksen asiassa mitään merkitystä, vielä vähemmän sillä, maksaako joku kirkollisveroa vai ei.
Uskossa on kysymys Jumalan armolahjasta, jota ei voi ansaita eikä ostaa, se otetaan vastaan tyhjin käsin ja tyhjin sydämin.
Ja Jeesus on luvannut olla siellä, missä on kaksi tai kolme ihmistä koolla Hänen nimessään.
Mitä taas muuten mainittuun piispa Cyprianukseen tulee, hän oli juutalaisvastainen antisemitisti, kuten myös Lyonin piispa Ireneus (k. v. 177 jKr.).
Samoin muut varhaiskirkolliset vaikuttajat; Hippolytus, Oriegenes, Tertullianus, Krysostomos ja Ambrosius olivat antisemitisteja.
Jokainen heistä loi lausunnoillaan teologisen perustan Hitlerin toimeenpanemille juutalaisvainoille.
Myös Luther oli loppuiällään juutalaisvastainen
Kartahagon piispa Cyprianus mm. vaati kaikkia juutalaisia poistumaan hänen hiippakunnastaan tai heidät tapettaisiin.
Muuten olen sitä mieltä, että presidentiksi valitun Tarja Halosen rehellisyys ja käytännön arjessa todeksi eletty kristillinen lähimäisenrakkaus on paljon suuriarvoisempaa kuin monien kirkollisveroa maksavien nk. uskovaisten farisealainen tekopyhyys.
Luther puolestaan sanoi: "Kristikunnan ulkopuolella ei ole pelastusta eikä syntien anteeksiantamusta, vaan ikuinen kuolema ja kadotus."
Luther tarkoittaa tällä lausumalla kuitenkin aivan muuta kuin Gyprianus.
Luther ei ajattele kirkkokuntia. Gyprianus veti ilmaisullaan rajaa tiettyihin hänen aikanaan vaikuttaneisiin lahkoihin. Hänen mielestään niissä ei ole mitään pelastusta, vaan se on ainoastaan katolisessa kirkossa.
Luther ei ajatellut näin, hänhän nimenomaan taisteli katolisen kirkon mielivaltaa ja sen vääristynyttä kirkkopolitiikkaa vastaan.
Luther sanoi näin: "Missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä."
Uskonpuhdistaja Luther toteaa kirkosta ja kristityistä seuraavalla tavalla: "Jumalan kansa on siellä, missä on Jumalan oma sana, eikä suinkaan siellä, missä on enemmistö. Lukumäärä ei tee kirkkoa. Kirkko on sokea ja sen merkityksetön sana. Uskovat ovat kirkko. Tosi kristityt ovat vähemmistö. Todelliseen kirkkoon kuuluvat vain ne, joilla on tosi usko ja heitä on vähän.
Kirkko on sanan tytär, ei sen äiti. Ja vielä, siellä missä on sana, siellä on usko, ja missä on usko, siellä on tosi kirkko.
Kaikki edellä mainittu on suoraa lainausta Lutherilta.
Nykyään tätä kummallista harhaa, jossa väitetään, että tietyn kirkkolaitoksen tai yhdistyksen ulkopuolella ei ole pelastusta hellivät enää vain roomalaiskatolinen kirkko ja lestadiolainen liike.
Nämä molemmmat ovat kirkko-opissaan Cyprianuksen ehdottomia seuraajia. Luther oli kokonaan toisilla linjoilla. Hän ei lajitellut ihmisiä minkäänlaisten kuppikuntien perusteella uskoviin ja uskottomiin.
Hänelle ihmisen sielunpelastus oli täydellisesti Jumalan teko. "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden."
Omakohtainen usko Jeesukseen ja Pyhän Hengen aikaansaama uusi syntymä merkitsevät silloin ja merkitsevät myös tänään todellisen pelastavan uskon valtapiirin siirtymistä.
Kirkon jäsenyydellä ei ole sielunpelastuksen asiassa mitään merkitystä, vielä vähemmän sillä, maksaako joku kirkollisveroa vai ei.
Uskossa on kysymys Jumalan armolahjasta, jota ei voi ansaita eikä ostaa, se otetaan vastaan tyhjin käsin ja tyhjin sydämin.
Ja Jeesus on luvannut olla siellä, missä on kaksi tai kolme ihmistä koolla Hänen nimessään.
Mitä taas muuten mainittuun piispa Cyprianukseen tulee, hän oli juutalaisvastainen antisemitisti, kuten myös Lyonin piispa Ireneus (k. v. 177 jKr.).
Samoin muut varhaiskirkolliset vaikuttajat; Hippolytus, Oriegenes, Tertullianus, Krysostomos ja Ambrosius olivat antisemitisteja.
Jokainen heistä loi lausunnoillaan teologisen perustan Hitlerin toimeenpanemille juutalaisvainoille.
Myös Luther oli loppuiällään juutalaisvastainen
Kartahagon piispa Cyprianus mm. vaati kaikkia juutalaisia poistumaan hänen hiippakunnastaan tai heidät tapettaisiin.
Muuten olen sitä mieltä, että presidentiksi valitun Tarja Halosen rehellisyys ja käytännön arjessa todeksi eletty kristillinen lähimäisenrakkaus on paljon suuriarvoisempaa kuin monien kirkollisveroa maksavien nk. uskovaisten farisealainen tekopyhyys.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lutherin tarkoittama tosi kirkko ei ole niin kuin käsität eräänlainen yhteys VAAn yhteisö.
Juuri sinunlaisten tulkintojen vuoksi jossa mukamas on joku teoria yhteinen kirkko mutta ei käytännössä. Niin juuri siksi Luther sanoo näin.
---
Myöskään uskontunnustukseen lisättyä sanaa communio ei pidä kääntää sanalla Gemeinschaft (yhteys), vaan sanalla Gemeine (yhteisö). Eihän se ole mikään muu kuin huomautus, selitys, jonka joku on halunnut lisätä tulkitsemaan sanoja "kristillinen kirkko". Meikäläiset sen sijaan ovat sekä latinaa että saksaa taitamatta sorvanneet käännöksen "Gemeinschaft der Heiligen" (pyhien yhteys). Ei saksan kieli ilmaise asiaa näillä sanoilla eikä ymmärrä sitä tällä tavalla. Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö). Puhun tästä siksi, että nämä sanat ymmärrettäisiin oikein. Niihin on näet jo siinä määrin totuttu, että niistä tuskin enää voidaan päästä eroon. Sanankin muuttamista pidetään heti kerettiläisyytenä.
Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.
Johtopäätös. vanhoillislestadiolaiset opettavat kuten Luther. Pyhien yhteys on Pyhä yhteisö.
Uskonto on käytäntöä ei teoriahurmaa. Yksi usko myös teoriassa ja käytännössä.
"Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta."
Kuvitteletko tosiaan että moneen kertaan riitoihin ja erimielisyyksiin hajonnut sekä todella monenlaista tallaajaa sisällään pitävät vl:ät olisivat joku "Pieni pyhä joukko"
Sullehan nauraa aidanseipäätkin;D
[Kuvitteletko tosiaan että moneen kertaan riitoihin ja erimielisyyksiin hajonnut sekä todella monenlaista tallaajaa sisällään pitävät vl:ät olisivat joku "Pieni pyhä joukko"]
Kuvittelen sillä tämä selvää tekstiä. Ne muut ei ole ollenkaan uskovaisia. Niin eihän tämä ole hajonnut tämä uskovaisten joukko vaan eriseurat ovat lähteneet.
Sehän siinä Lutherin ydinajatuskin on. Siinä ei ole hajaannusta. Herran lauma ei voi hajota riidoissa, siis ei ole muita laumoja samalla pellolla. Yksi usko ei voi hajota kahdeksi uskoksi.
tervemenoa helvettiin!
Meillä ei ole mitään tekemistä 20 muun haaran kanssa. missä vaiheessa olemme väittäneet että ne olisi samaa uskoa? Pois ne meistä!
siis tässä joukossa ei ole hajaannusta vaan eriseurat nousevat keskeltänne. Jos olisitte rehelliset raamatun kohdille mitä nämä kaksi vastakkaista tarkoittavat niin voi voisitte tajutakkin että tämä ei ole meidän keksintöä vaan Jumlan sanaa. Todellinen viisaus on eriseuratoin. Teidän keksellänne pitää vahingolliset eriseurat oleman.
Teidän monipuoluejärjestelmä ei ole tuon mukaista.
kun vaivauduit lukee.
ymmärtänyt Lutherin aivan väärin. Hänen mielestään on kyllä olemassa pieni pyhä yhteisö, mutta hän tarkoita sillä mitään konkreettista seurakuntaa jossain pohjoisessa. Pieni ja Pyhä yhteisö yhteisö koostuu niistä kaikista Kristukseen uskovista ja hänen tahtonsa tekevistä. Siinä ei ole hajaannusta eikä muuta, jota väistämättä kaikissa ihmisten muodostamissa keinotekoisissa yhteisöissä syntyy. Teilläkin on ollut hajaannuksenne. Ihan itkettää, kun mietin miten väärin asiat voidaan ymmärtää.
Ei ei meissä ole hajaannusta vaan meiän sekaan tulee eriseuroja. Oikeasta pyhien yhteistöstä lähtee eriseuroja. Tässä on iso ero, älä siis sekoita. Vielä kerran meistä lähteneet eivät ole meitä.
Sanot:
"hajaannusta eikä muuta, jota väistämätt kaikissa ihmisten muodostamissa keinotekoisissa yhteisöissä syntyy"
Mutta kuule rakas kaimaseni kuinka raamattu opettaa ei keinotekoisestä yhteisöstä vaan herran seurakunnasta.
2. Piet. 2:1
Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen
---
Raamatun mielipide ei ole yhtenevä kanssasi.
Mietippä uudestaan Lutheria mitä se tarkoittaa ei ole puolueita. Epäilen mitä sinä pidät uskovaiseten yhteisönä sisältää paljon puoluemieltä etteivät yhteen keskenään opeta.
Luulen että villiheimolainen tajuaisi että kuinka tiivistä yhteisöä Martti tarkoitti sanoessaan: ei puolueita. Matti ei ollut hurmahenkinen että toisistaan mitään tietämätöminä olisi seurakunta hajallaan samalla paikkakunnalla.
esim. helluntailaiset tms. ovat väärässä. Koska heidän keskuudessaan on sellaisia, jotka ajattelevat eri tavalla kuin heidän "virallinen oppinsa"? Mutta samalla tavalla he, jotka ajattelevat eri tavalla ovat eriseuraisia. Teidänkin joukossa, näkee jo tältä palstalta, vaikka se ei mikään luotettava lähde olekaan, että teidän joukosse on aivan ristiriitaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Sanoit, että teistä lähteneet eivät ole teitä. Entä ne jotka ajattelevat eri tavalla, mutta kuuluvat teihin? Niitä on paljon. sanot varmaan, että he eivät kuulu teihin. Kuka teille määrittelee virallisen opin? Johtomiehet? Missä esim. helluntailaiset ovat väärässä? Sano konkreettisa esimerkkejä. Vastaukseksi ei kelpaa se, että siellä opista saatetaan olla montaa mieltä. Samaa tapahtuu teilläkin. Minäkin voin kuitata asian sillä, että sanon, etteivät eri tavalla ajattelevat ole helluntailaisia. Mekin muodostamme pienen ja pyhän yhteisön.
että, Oikeasta Pyhien Yhteistöstä on lähtenyt maailman perustamisesta alkaen eriseuroja.
Mutta kysymys jatkuuko näin myös tulevaisuudessa, ei Hänen omilleen ole tärkeää.
Lopunajasta on kuitenkin kirjoitettu että ja 'jos taitais niin silloin valitutkin eksytettäis', 'tämän tähden lopunpäivämme on lyhennetty'.
Sekä silloin 'Siionin vuori on kaikkia muita vuoria korkiampi'.
On meillä kuitenkin täällä Siionin vuorella, turvapaikka myrkyävän maailman keskellä!
Evankeliumi Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta synnytti kristillisen uskon ja seurakunnan.
Tänään kaksi vuosituhatta myöhemmin alkuperäisestä uskosta ja evankeliumista ovat jäljellä enää vain muistot ja laitostunut ja paikalleen jämähtänyt, sijoitusmarkkinoilla rahojaan siirtelevä instituutio, joka on kadottanut näkynsä elävästä ja iankaikkisesta Jumalasta.
Monin osin tämän päivän kristikunta kunnioittaa Rooman paaviakin enemmän kuin Raamatun Jumalaa.
Galilean mies ja hänen sanomansa on sysätty tarpeettomina sivuun. Tunteneekohan Jeesus enää tätä hänen nimensä ympärillä kaikenmoista puuhailevaa kirkkojen kirjoa ?
Evankeliumi teki Martti Lutherista sisäisesti uuden luomuksen, uskonnollisia vääryyksiä vastaan taistelevan miehen. Evankeliumi ja Luther olivat uskonpuhdistuksen voimallisia välikappaleita.
Tänään viisisataa vuotta myöhemmin luterilaisuuden nimellä kulkeva kirkkojärjestelmä hyvin vähän jos lainkaan muistuttaa sitä millaisena se murtautui ulos roomalaiskatolisuuden ja muotojumalisuuden vankilasta.
Sanoma ja näky syntisten ihmisten pyhän Jumalan kanssa sovintoon saattamisesta Jeesuksen ristissä on vesitetty ja jopa kadonnut.
Maallisen vallan vierihoito ja liberaaliteologia ovat tuhonneet aidon uskon. Olemme eksyneet muotomenojen, pinnallisten näennäisuudistusten, tyhjänpäiväisen liturgian ja merkityksettömien ristinmerkkien tekemisen höllyvälle suolle.
Evankeliumi teki kasvitieteen harrastajasta ja papista Lars Leevi Laestadiuksesta uuden hengellisen syntymän kautta "huutavan äänen" Lapin kurjien ja syntisten ihmisten keskelle.
Mutta entä tänään 154 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Mitä on jäljellä ?
Useita hänen nimeään kantavia lahkoja ja erillisiä yhdistyksiä, jotka kaikki uskovat olevansa Laestadiuksen perinnön ainoita todellisia vaalijoita. Ehkäpä lukemattomien perinnäissäntöjensä kahlitsema lestadiolaisuus elääkin aivan omaa elämäänsä, jolla ei ole enää kovinkaan paljon yhteistä Kaaresuvannon ja Pajalan Jumalan kutsuman pasuunan kanssa ?
Ovatko sielunpelastuksen asiaa tärkeämmiksi tulleet leppoisat välit sekä valtiokirkon, että maallisen ja poliittisen koneiston kanssa ?
Ja ovatko Jeesuksen persoona ja Pyhän Raamatun sanat enää vain jonkinlaisia pakollisia lisukkeita uskonnollissävytteisessä seuraperinteessä ?
Niin, mitä sanoisivatkaan Luther ja Laestadius seuraajilleen tänään ?
Ja ennen kaikkea, mitä sanoisi köyhien ja ahdistettujen, sairaitten ja syntisten seurassa kulkenut ja aikansa uskonnollisen valtakoneiston vainoama Nasaretin Jeesus ?
Eikö olisi jo korkea aika palata näiltä, monille niin rakkailta uuspakanuuden ja muotojumalisuuden poluilta etsimään ainoaa totista Herraa ja Hänessä olevaa anteeksiantamusta, armoa, totuutta, rakkautta ja uutta elämää ?
Me kaikki tarvitsemme totista parannuksentekoa.
on ullut aina ja tulee myös olemaan. Niitä oli jo apostolienkin aikana monia erimielisiä ja itse apostoleidenkin kesken syntyi erimielisyyttä. Paavalikin riitautui työkumppaninsa kanssa niin, että erkani hänestä. Myös Pietarin ja Paavalin välillä oli erimielisyyttä ( .. olin julkisesti häntä,Pietaria vastaan; näin Antiokiassa). Riitoja ja eriseuroja on ilmennyt myös lestadiolaisuudenkin eri haarojen sisällä ja tässä suhteessa ei niistä yksikään ole toistansa parempi. Tosin Jerusalemin alkuseurakunnasta sanotaan, että niiden paljoudessa kuin uskoivat, oli yksi sydän ja yksi mieli! Mutta heti kun kristinusko alkoi levitä laajemmalle ympäri tunnetun maailman, alkoi myös ilmaantumaan riitakysymyksiä ja eriseuraista henkeä. Tämän todistaa kirkkohistoria ja myös UT:n kirjoitukset. Siis jokainen, joka väittää tai luulee löytäneensä sellaisen seurakunnan, kirkon tai kristillisen yhteisön, jossa ei ole mitään erimielisyyksiä, elää harhaluulossa ja itsepetoksessa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä Raamatullista totuutta, että Kristuksella on elävä seurakuntansa maan päällä. Mutta, kuten Luther asian näki, niin perkele, kun ei voinut sitä tyhjäksi tehdä, on sen peittänyt moninaisilla vioilla ,virheillä ja riidansiemenillä, etteivät ihmiset äkkäisi, että tuossa on Jumalan huone ja Kristuksen kirkko. Ja kaiken tämän Luther sanoo tapahtuvan Jumalan sallimuksesta.
Todella oikeaa puhetta...
kyll tääll pohjolas on vain pieni, joukko uskovaisia...on todella harmi ettei koko suomen kansa ole käsittänyt oikeaa elävää uskontoa, joka perustuu täysin raamatun mukaiseen elämän tyyliin..
ku luet raamattuu ja vertaat vanhoilisia siihen raamatun kirjoitukseen...huomaat ett me ollaan niitä, joita raamattu tarkoittaa..
pienen lapsen kaltainen usko...mutta kuin lapsi varttuu aikuseks...menettää sen yksinkertaisen uskonsa riippuen siitä onko hän saanut lahjana lapsuuden uskoa...jos on hän on pilkkaajan laumassa...pienessä laumassa kulkeva, joka uskoo kuin pieni lapsi yksinkertaisest, eikä järjellään ajattele oikeita elämän arvoja...
mikä lukee raamatuksi...usko kuin pieni lapsi, joka on niin tuleva tekemään hän kerran pääsee taivaan valtakuntaan!
On ilo lukea kun löytyy vielä yksi joka kirkastaa stiä mistä uskomisessa on kyse, siis nojautuen kristilliseen oppiin.
On kauhistus mikä voimakas tekojen korostus vanhoillislestadiolaisuutta hallitsee.
Sen sijaan niistä teoista joihin Jeesus vertauksissaan kehotti, ei ole tietoakaan. Nostit esimerkiksi kristillisestä vastuullisuudesta tasavallan presidentin Tarja Halosen.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Tällaista kirkasta ja uskon syviin kysymyksiin rohkenevaa, arvostelukykyistä keskustelua olen kauan kaivannut.
Eihän kirkko voi ketään pelastaa, eikä mikään seurakunta, vaan usko Jumalaan ja Jeesukseen.