Miltä SVT tuntuu muilla?

Jos sinulta on " löytynyt" ylim johtorata niin sen voi poistaa ablaatiossa. Itsellä ollu SVT päällä useita tuntejakin muttei oo muita oireita kuin pulssi 160-180. Tyksin polilla sit lääkkeellä käännetty. Jos sulla muita oireita niin onko tsekattu ettei ole kammiosta johtuvaa??

Mulla on ablaatiolla korjattu 4 ylimääräistä rataa, aktivoituivat vasta sen jälkeen kun sairastin kilpparin liikatoiminnan. Pulssi oli jossain 250 paikkeilla ja todella epämiellyttävää kun ei saanut hengitettyä kunnolla. Puolen tunnin päästä syke oli pudonnut 130.

Tietty ablaation jälkeen olen kärsinyt todella paljon lisälyöntisyydestä, en tiedä kumpi on pahempi...

Kannattaa jutella lääkärin kanssa ja miettiä ablaatiota - toimanpiteenä melko pelottava, mutta silti loppupeleissä oolen onnellinen, että uskalsin!

Itselläni on tehty tuo joku oikoradanpoisto, mutta eivät ole kohtaukset loppuneet. Olen 13-vuotias ja kun ensimmäisen kohtauksen sain niin pyörryin. Syke oli n. 220. Oireitten vahvuudet ovat yksilöllisiä.

Minulle on myös tehty ablaatio. Mutta noin 3 kuukautta toimenpiteen jälkeen paukkas taas tykytyskohtaus. Eli ihan turha oli minun kohallani. Harmittaa että menin siihen. Lisälyöntejä ollut paljon enemmän ja paljon rajumman tuntuisi. Yksittäisiä lisälyöntejä, peräkkäisiä ja välillä saattaa melkein kokopäivän lyödä ylimääräsiälyöntejä eikä tunnu millään rauhottuvan. Tykytyskohtauskin kesti pidempään mitä ennen ja oli vielä pahempi mitä ennen ablaatiota.

Minulla kohtauksissa löi 250 sykkeen ja ohje oli, että tunnin sisällä siirtoon jos ei mene itsekseen ohi. Muutaman rytminsiirron ehdin käydä ennen ablaatiota, ablaatiosta nelisen vuotta eikä yhtään kohtausta sen jälkeen. Joskus tuntuu muljahdus, joka on jäänyt myös käyrille, kun kohtaus yrittää mutta ei pääse käynnistymään.

Kohtaus tuntuu kamalalta. Itselläni tuli lähinnä huono olo, sykkeen ollessa 250 sydän lyö kirjaimellisesti kurkussa ja pelkästää hengittäminen on työlästä. Huimaa yms. Kohtauksen alkaessa yritin ensimmäisenä rauhoittaa sen puolella litralla jääkylmää vettä ja hieromalla kaulaa, auttoivat joskus, joskus eivät.

Aina ei kaikkia ylim johtoratoja ablaatiossa löydetä eli jos oireita tulee taas uudestaan niin uusiksi vaan ablaatioon. ... voi olla kyse myös muista sairauksista...mm eteislepatuksesta.

Minulla syke on kohtauksen aikana 180-200/min, olo on tosi heikko ja puhuminen vaikeutuu. Kohtaukset kestävät onneksi enintään vain 30min.

Kävin 9kk sitten ablaatiossa ja AVNRT saatiin päälle ja hoidettiin, mutta kohtaus palasi takaisin vielä hoidon jälkeen kun koittivat. Olen kuulemma niin harvinainen tapaus, että joudun ehkä elämään tämän kanssa koko loppuelämän.. toisessa ablaatiossa olisi isot riskit.. (Olen 17v ja kohtaukset alkoivat 11-vuotiaana).

Oireet ovat kyllä ihan yksilöllisiä, joten en usko että tuo olisi mitään vakavampaa!

Hei Tykytys,,,jos rytmihäiröitä vielä niin uusiksi ablaatioon, sinne on saattanyt jäädä vielä ylim johtoratoja.

Kävin nyt kardiologilla. Oli sitä mieltä että ei lähdettäisi heti uudestaa polttamaan ylimääräistäjohtorataa. Koitti lohduttaa minua sillä että ei oo todennäkösesti mitään vaarallisia koska ekg ja ultra ok. Mutta silti minulla on huoli että onko nyt ihan varmasti vaarattomia. Kohtauksia ei ole kuitenkaan koskaan saatu kiinni ja ablaation jälkeen vielä tuskasempia kohtauksia! Kardiologi oli sitä mieltä että nyt alotetaan 3kk lääkekuuri ja kokeillaan josko sillä oireet helpottaisi. Sanoi myös että jollain auttanut lyhytkin beetasalpaaja jakso tykytyksiin niin että loppunut kokonaan. Kuulemma sydän voi "unohtaa" kokonaan radan. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Mutta ei tässä voi muuta ku koittaa olla toiveikas. Jospa vielä joskus pääsisi eroon näistä ja pääsisi elämään ilman tämmöstä valtavaa pelkoa ja ahdistusta tästä

Minulla on SVT:n aikana todella heikko olo: ei voi oikein seistä tai kävellä, vaan pitää pyrkiä istumaan mahdollisimman nopeasti koska tuntuu, että taju lähtee. Pelkkä puhuminenkin hengästyttää ja yksittäiset kovat lyönnit siellä välissä yskittävät. Sydän tykyttää menemään useita kymmeniä kertoja päivässä, eikä liikuntaa voi harrastaa ollenkaan, koska oireet ovat tosiaan niin voimakkaat.

Kolmesti olen ablaatiossa ollut riskeistä huolimatta. Viimeisimmällä kerralla saatiin ylimääräistä oikorataa tuhottua sen verran, ettei SVT enää käynnistynyt. Kolme vuotta kesti ja nyt kuukauden ajan olen saanut nauttia jälleen rytmihäiriöistä. Tiedä nyt sitten, mistä johtuu.