Olen henkilö joka viihtyy hyvin yksin ja se tuntuu olevan monille ihmisille niin pirun vaikeeta ymmärtää. Jos näen ihmisiä esimerkiksi viikonloppuna perjantaina ja lauantaina, niin vaadin vähintään päivän, ellen jopa kaksi täydellistä yksinoloa että saan tavallaan "sosiaalisen tasapainon" kuntoon. Tämä ei koske töitä tai esim. kaupassa käymistä, vaan vapaa-aikaa. Vanhoille kavereille olen saanut sanottua, että ilmoittaa vähintään paria tuntia ennen jos harkitsee tänne tulemista joka meni hyvin perille. Joku aika sitten kuitenkin seinänaapuriin muutti henkilö joka ei tunnu ymmärtävän tuota viestiä ja jota kuitenkin pidän ystävänä. Yleensä vapaapäivinä nukun pitkään ja pidän puhelimen äänettömällä, tämä vain välihuomautuksena. Hän kyllä saattaa soittaa, mutta kun en vastaa sattuneesta syystä, niin saattaa pölähtää soittelemaan ovikelloa joka pilaa suoraan sanottuna mun koko päiväni. No, jonkin asteinen vitutus on kuulunut elämääni jo monta vuotta, epäonninen kun olen luonnostani. Mutta nyt alkaa huolestuttamaan, kun tämä on mennyt siihen että saatan herätä useita kertoja yössä siihen että ovikello "muka soi" vaikkei ovella ole ketään. Saatan siis unessa kuulla ovikellon soiton, jolloin pomppaan kiroillen sängystä hereille eikä ovella ole ketään. Onko muilla "yksinäisillä susilla" samoja kokemuksia? Jos tästä jollekin kertosin, niin varmaan joutuisin hoitoon koska ei omasta tahdostaan yksinäisiä ihmisiä tunnuta ymmärtävän. Tosiasia kuitenkin on, että asiat menee elämässä muuten kohtuullisesti. Tarpeelliset jutut, kuten kauppareissut ja työpäivät menee ok (työssäni olen kuitenkin monien ihmisten kanssa päivittäin tekemisissä, kornia sinänsä). Ainut asia, mikä mua ahdistaa on se, että joudun sosiaaliseen tilanteeseen yllättäen ilman että pystyn varautumaan siihen etukäteen ja se on nyt jo tullut tosiaan yöuniin asti ja se ahdistaa. Kellään samoja kokemuksia?
Yllättävät sosiaaliset tilanteet ahdistaa
Yksinäinen_sushi
3115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Irrota ovikello.
Mä oon ihhan samanlainen. Känny aina äänettömällä niin en huomaa jos joku soittaa, voin sittensoittaa takasin kun itseä huvittaa. Ovikello soi onneksi tosi harvoin ja aina en ees mee ovelle, jos meenki niin katon ovisilmästä ja jos entunne ni en avaa. Onneks ketään hyvää tuttua ei asua lähistöllä ni saa olla rauhas. Jos muuraman kerran vuodes joku naapuri jolla asiaa. Ärsyttäis jos täällä ihmiset ramppais alvariinsa. Ihana oma rauha
Tuo kuulostaa ihan tutulta, ja on ihan normaalia introvertin käytöstä! Äkilliset sosiaaliset tilanteet ahdistavat minuakin, tarvitsen aikaa varautua ja "psyykata" itseni sosiaaliseksi. Ei tulisi kuuloonkaan, että avaisin oveani yllättäville pimpottelijoille! Onneksi kukaan tuttuni ei kyllä ilmestykään oveni taakse ilmoittamatta.
Yksi kaverini on sellainen ex-tempore-ihminen; hän ei pysty kauheasti sopimaan tapaamisia etukäteen, sillä "mistä sitä nyt jo tietää mitä ensi viikolla tapahtuu". Hän saattaa usein soittaa ja haluaisi tulla luokseni kahville tms., tyyliin nyt heti tai puolen tunnin päästä. Ja minulle tuollainen valmistautumisaika ei riitä alkuunkaan! Haluaisin tietää suunnilleen pari päivää aikaisemmin, jos joku tulee käymään. Tästä onkin tullut ristiriitoja kaverini kanssa, kun hän ei voi ymmärtää, että miten minulyle ei sovi vaikka olenkin kotona, ja minä en taas voi ymmärtää, että miksei hän voi sopia tapaamisesta paria päivää etukäteen, merkata sen kalenteriinsa, ja ilmestyä paikalle sovittuna aikana!
Itsekin elän siis ihan normaalia elämää kuten aloittajakin, käyn töissä, harrastan, hoidan asiani. Minäkin olen työssäni paljon tekemisissä ihmisten kanssa, eikä se ole mikään ongelma. Tarvitsen vain vapaa-ajallani vähän enemmän tilaa ja rauhaa, kuin moni muu. Tämä ei siis tarkoita sitä, että en koskaan haluaisi tavata ketään, kyllä minäkin nautin kaverieni seurasta, mutta sosiaalisten tilanteiden jälkeen täytyy taas ladata akkuja pari päivää!