Olen yli 40-vuotias filosofian maisteri, valmistunut muutama vuosi sitten. Aloin opiskella yliopistossa vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, aikana jolloin massiiviset yt-neuvottelut alkoivat mm. media-alalta leikata työntekijöitä pois. Tämä on johtanut siihen että omaa paikkaa on erityisen vaikea löytää, siitäkään suunnasta. Kerronpa vähän itsestäni.
Olen opiskellut media-alaa kansaopistossa 1990-luvulla, kaupallinen opistoalan koulutus samalta vuosikymmeneltä ja tosiaan yliopistoon viime vuosikymmenellä, huomattavasti itseäni nuorempien seassa. Palkalliset työkokemukset ovat olleet paljolti duunarisosastolta, ennen, samaan aikaan opiskelujen kanssa ja jopa osaksi jälkeen opintojen (jotka tulivat maksamaan ruhtinaallisesti), tämä on ollut selkeä heikkous. Sitä vastoin akateemiseen, kaupalliseen tai media-alan opintoihin liittyviä palkallisia töitä olen tehnyt ainoastaan työharjoitteluissa, työkokeiluissa ja suojatyöpaikoissa, mutta työttömyyttä on ollut liikaa. Voisi sanoa että tässä iässä peli alkaa olla pelattu. Lyhyet harjoittelut ovat myrkkyä, kun katsotaan osaamista. Osaamiseni ei suinkaan ole välttämättä kelvotonta, mutta harrastelijaosastoa, ammattilaisiin verrattaessa.
Tässä tilanteessa, media-alalle pääsy tämän ikäisenä on kangastus, harhainen illuusio. Ainoastaan oma yrittäjyys voi asian pelastaa, mutta mistä kumppani, tasaamaan riskejä? Yliopistouraan olisi vaadittu korkeampi arvosana gradusta, piruuttaan voi kokeilla ja hyvä hakemus jatko-opintopihin voi tehdä vaikutuksen, mutta kaatuuko arvosanaan? Yksi tie on täydennyskoulutus opettajan ammattiin, jos siis pääsen sisälle opettajankoulutukseen, mutta tuleeko ikäsyrjintä estämään uran luomisen tässä iässä? Neljäs mahdollisuus on ruveta kirjailijaksi, romaanit, blogit ym. Kirjallista lahjakkuutta kyllä on, mutta silti aikaahan se vie, saada itsensä pinnalle. Mitä mieltä olette, noin kokonaisuutena? Mitä minun kannattaisi tehdä positiivisessa mielessä työllistyäkseni?
Olen opiskellut media-alaa kansaopistossa 1990-luvulla, kaupallinen opistoalan koulutus samalta vuosikymmeneltä ja tosiaan yliopistoon viime vuosikymmenellä, huomattavasti itseäni nuorempien seassa. Palkalliset työkokemukset ovat olleet paljolti duunarisosastolta, ennen, samaan aikaan opiskelujen kanssa ja jopa osaksi jälkeen opintojen (jotka tulivat maksamaan ruhtinaallisesti), tämä on ollut selkeä heikkous. Sitä vastoin akateemiseen, kaupalliseen tai media-alan opintoihin liittyviä palkallisia töitä olen tehnyt ainoastaan työharjoitteluissa, työkokeiluissa ja suojatyöpaikoissa, mutta työttömyyttä on ollut liikaa. Voisi sanoa että tässä iässä peli alkaa olla pelattu. Lyhyet harjoittelut ovat myrkkyä, kun katsotaan osaamista. Osaamiseni ei suinkaan ole välttämättä kelvotonta, mutta harrastelijaosastoa, ammattilaisiin verrattaessa.
Tässä tilanteessa, media-alalle pääsy tämän ikäisenä on kangastus, harhainen illuusio. Ainoastaan oma yrittäjyys voi asian pelastaa, mutta mistä kumppani, tasaamaan riskejä? Yliopistouraan olisi vaadittu korkeampi arvosana gradusta, piruuttaan voi kokeilla ja hyvä hakemus jatko-opintopihin voi tehdä vaikutuksen, mutta kaatuuko arvosanaan? Yksi tie on täydennyskoulutus opettajan ammattiin, jos siis pääsen sisälle opettajankoulutukseen, mutta tuleeko ikäsyrjintä estämään uran luomisen tässä iässä? Neljäs mahdollisuus on ruveta kirjailijaksi, romaanit, blogit ym. Kirjallista lahjakkuutta kyllä on, mutta silti aikaahan se vie, saada itsensä pinnalle. Mitä mieltä olette, noin kokonaisuutena? Mitä minun kannattaisi tehdä positiivisessa mielessä työllistyäkseni?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.