Onko täällä äitejä, joiden lapset itkevät ja valvottavat paljon?
Meidän pikkuinen mies ei nuku muuta kuin vaunuissa (jos ne liikuu), autossa ja lopuksi kun oikein väsähtää niin minun vieressä. Nukkumaan menee siinä klo 2-3 aikaan yöllä. Sitä ennen valvonut vähintään 10 tuntia, nukkunut siinä välissä noin kaksi 15min torkkua.
Elämä tuntuu mustalta ja erittäin rankalta. Päiväunia en voi ottaa, koska poika ei tosiaankaan nuku muuta, kun jos on tarpeeksi liikettä vaunuissa/autossa. =( Masentaa!!
Olisi mukavaa saada jakaa ajatuksia/kokemuksia saman kokeneen/kokevaa äidin kanssa. En jaksa enää tätä elämää... Olen aivan loppu.
Lapsemme ei ole koliikki eikä vikaa ole löytynyt, sairaalassa ollaan käyty. On kuulemma periytyvää tuollainen valvominen (jos esim. jompikumpi vanhemmista ei paljon tarvi unta)... Pahimmassa tapauksessa loppuu vasta 6 ikävuoden jälkeen, kun muksu menee kouluun. Tuntuu kuin olisin vankilassa omassa kodissani eikä mikään kiinnosta. Auttaakaa kohtalotoverit jos teitä on!!! Tiedän etten ole ainoa, koska tälläisiä lapsia on kuulemma lisää, mutta ei montaa. Tuntuu etten nauti enää siitä jos lapseni nauraa satikka, että enää rakastaisin häntä vaikka tottakai välitän. Olen niin loppu, että miettinyt jo adoptioon antamista vaikka en sitä koskaan todellisuudessa tekisikään.
Kaikki on kokeiltu. Mikään ei auta. Pelottaa, että kohta kaatuu parisuhde!!!
Meidän pikkuinen mies ei nuku muuta kuin vaunuissa (jos ne liikuu), autossa ja lopuksi kun oikein väsähtää niin minun vieressä. Nukkumaan menee siinä klo 2-3 aikaan yöllä. Sitä ennen valvonut vähintään 10 tuntia, nukkunut siinä välissä noin kaksi 15min torkkua.
Elämä tuntuu mustalta ja erittäin rankalta. Päiväunia en voi ottaa, koska poika ei tosiaankaan nuku muuta, kun jos on tarpeeksi liikettä vaunuissa/autossa. =( Masentaa!!
Olisi mukavaa saada jakaa ajatuksia/kokemuksia saman kokeneen/kokevaa äidin kanssa. En jaksa enää tätä elämää... Olen aivan loppu.
Lapsemme ei ole koliikki eikä vikaa ole löytynyt, sairaalassa ollaan käyty. On kuulemma periytyvää tuollainen valvominen (jos esim. jompikumpi vanhemmista ei paljon tarvi unta)... Pahimmassa tapauksessa loppuu vasta 6 ikävuoden jälkeen, kun muksu menee kouluun. Tuntuu kuin olisin vankilassa omassa kodissani eikä mikään kiinnosta. Auttaakaa kohtalotoverit jos teitä on!!! Tiedän etten ole ainoa, koska tälläisiä lapsia on kuulemma lisää, mutta ei montaa. Tuntuu etten nauti enää siitä jos lapseni nauraa satikka, että enää rakastaisin häntä vaikka tottakai välitän. Olen niin loppu, että miettinyt jo adoptioon antamista vaikka en sitä koskaan todellisuudessa tekisikään.
Kaikki on kokeiltu. Mikään ei auta. Pelottaa, että kohta kaatuu parisuhde!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minkä ikäisestä pikkumiehestä on kysymys? Onko myös allergian mahdollisuudet tutkittu?
Meidän esikoisemme ei varsinaisesti itkenyt paljon, mutta oli huono nukkumaan. Jo synnärillä tappeli unta vastaan, kun muiden vauvelit vain uinuivat. Juuri kun luulin, että en kertakaikkiaan kestä enempää, niin yöunet alkoivat parantua, n. 7 kk:n iässä.
Tässä meidän yrityksiä hoitaa uniasiaa:
Aamulla kun poika heräsi, niin aika pitkään oli niin, että piti laittaa nukkumaan jo 1-2 tunnin päästä heräämisestä. Ei aina edes näyttänyt väsyneeltä, mutta jos ei saanut aamupäiväuniaan ajoissa, niin aina vain hullummaksi meni päivä...
Nukkui yleensä partsilla vaunuissa, tutti oli käytössä. Aika usein vaunuja sai heilutella hullun lailla, että poika nukahti kunnolla, ja senkin jälkeen sai olla monesti laittamassa pudonnutta tuttia takaisin suuhun.
Ai niin, näin jälkeenpäin olen ajatellut, että saikohan meidän poitsu liian vähän maitoa alkuunsa, eli oliskohan nukkunut paremmin täydemmällä vatsalla. Toisaalta oli sitten hyvin vatsavaivainen muutenkin....
Muutenkin poika tarvitsi aika tiheään päiväunia; jos unien väli jäi liian pitkäksi, niin poika oli itkuisempi ja kitisi paljon ja ainavain vaikeammaksi kävi nukahtaminen. Eli nukutettava oli, vaikka se olikin vaikeaa, sillä muuten menivät yöunet!
Yksi keino päiväunille nukuttamisessa oli ripustaa turvakaukalo köyden varassa kattoon, ja siinä sitten keinuteltiin uneen.
Lisäksi silmien peittäminen liian isolla silkkimyssyllä auttoi unen tuloon.
Yksi hyvä keino oli pitää poikaa kylkiasennossa, kasvot minusta pois päin, ja pitää siinä paikoillaan. Poika tietysti aluksi yritti vapautua otteesta ja huusi, mutta nukahti sitten melko pian. Luultavasti olo oli kuitenkin turvallinen, kun oli tiukassa (mutta hellässä) otteessa.
Yöunille laitoimme joskus klo 20 aikoihin, ja siitä ehkä kahdentunnin päästä poika viimein nukahti..... Paitsi sitten kun keksimme tuon kiinni pitämisen, niin muistaakseni poju nukahti silloin helpommin. Heräilläkseen sitten yöllä kymmenen kertaa tuttia kaipaamaan...
Univelkaa tuli niin paljon, että kaikki tuntui välillä yhtä h.....tä. Ja ihmettelin, miksi ikinä halusinkaan lasta.
Mutta, pikkuhiljaa asiat paranivat ja nyt poika on 2,5 vuotta, ja meillä menee ihan hyvin.
Kuopus, tyttö, on nyt 3,5 kk ja pelkäsin odotus aikana kovasti, että mitenkähän tämän vauvan kanssa käy. Mutta onneksi tyttö on helppohoitoisempi ja unetkin tulevat paljon helpommalla. Onhan tuota univelkaa taas kertynyt (kun kuopus syö n. 2-4 kertaa yössä ja esikoinenkin vielä silloin tällöin heräilee öisin), mutta on tämä ihan toista kuin esikoisen kanssa.
Kehottaisin sinua pyytämään apua. Itse en sitä aikoinaan tajunnut tehdä. Ole sinä minua viisaampi! Voimia sinulle.
ei nuku, kaikki ollaan yritetty, ei toimi.
väsy tulee meidänkin pojalle nopeesti, mutta nukkuu ehkä 15min, kun ollaan 3 tuntia asian kanssa tapeltu. jässikkä ei halua nukkua, joten eletään pojan ehdoilla. päivällä ulkoillaan ja illalla valvotaan se 10 tuntia kunnes ollaan monlemmat niin väsyjä, että nukuttaa...
2kk on poika kohta ja kun sairaalasta tultiin kotiin niin siitä asti arki ollut tätä samaa. tosin, ilmavaivoja itki ennen, ei enää.
ei allergioita ja maito riittää. nevolassa ja sairaalassa pojan tutkineet moneen kertaan ja on kuulemma jo ainakin 3kk vauvan tasolla. tulee vilkas lapsi joka ei nuku kun ehkä sitten joskus... voimille tää ottaa!
ei tuo 10 tuntia vielä mitään. poika voi valvoa vaikka 12 tuntia ilman unta. valvoisi aamusta asti puoleen yöhön, jos en menisi ulos kertaakaan vaunujen kanssa tai lähtisi autolla ajamaan. poika saattaa olla 6 tuntia tyytyväinen valveilla, jos välillä nukkuu aina 5min ja saa maitoa, nauraa vaan... olkaa onneellisia, kun vauvanne nukkuu. meillä ei nukuta, mutta ainakaan ei ole tekemisen puutetta, kun joutuu koko ajan pojan kanssa olemaan. omaa aikaa ei yhtään, paitsi yöllä. en kerkee edes syömään, suihkusta puhumattakaan, jos kukaan ei oo poikaa katsomassa... en tiiä onko tää enää elämää, mutta jäipähän meidän perhe yksilapsiseksi!!!!
Meidän pikkumies ikää vaille 5kk on kans ollu alusta asti huono nukkumaan ja ihan ekojen kuukausien aikana nukahti vain syliin ja siitä siirrettiin vaihtelevalla menestyksellä omaan sänkyyn. Ja toi myssy juttu on meilläkin osoittautunut korvaamattomaksi asiaksi, sillä saa hyvin rauhoittumaan. Tuota ruokapolitiikkaa olen minäkin miettinyt ja nyt ollaankin aloitettu kaurapuuro sen toivossa että edes eka pätkä yöstä vähän pitenis. Ja tuo yliväsymyskin on meillä huomattavissa. Jos väsymys menee tietyn rajan yli, parhaimmillaan saa vaunuja hytkyttää tunnin että saa kunnon unesta kiinni, muuten sellasta torkkumista.
Tää meni ihan asian vierestä mitä tulee ketjun aloittajaan. Meidän kummityttö on alusta asti ollut yksien päiväunien nukkuja vaikka äitinsä mitä kokeili. Tänäkin päivänä nukkuu about maksimissaan kaks tuntia ja sillä mennään koko päivä. Eikä muuten käy kun puolilta öin nukkumaan.
Kai toiset vaan tarvii vähemmän unta.
Ajatukseni ovat kanssasi ja toivon, että pian löytyisi ratkaisu pulmaan vaikken auttaa osannutkaan.
ratkaisua ei ole löytynyt, mutta selitys. Se on perityvää! Jos jompikumpi vanhemmista ei tarvi paljon unta niin lapsikaan ei tarvi. Jos lapsi pärjää 5 min torkuilla niin se ei nuku enempää. Ei vaikka tekisi mitä! Siihen on totuttava ja toivottava, että se loppuis ainakin siltä osin kokonaan ettei tarvis koko ajan lasta kantaa. Jos ei hyssytä ja kantele paikasta toiseen niin huutoa saa takuulla kuunnella. Se on selvää...
Voitteko kuvitella, nytkin jalalla heiluttelen vauvaa turvakaukalossa, kun äsken tultiin ulkoonta. Pakko heiluttaa tai muuten herää. Ja lisäks on pervekkeen ovi auki, jotta sais vähän raitista ilmaa (ettei tule kuuma), kun riisua ei voi, muuten herää... :) Tää on aivan uskomatonta, mutta lapsia on erilaisia!!! Minkäs teet, kun meidän ukko ei ainakaan nuku niinku oppikirjoissa sanotaan ja terve on kun pukki. Jos kerta kasvaa ja kehittyy ikäsiää nopeammin. No, kehittyyhän sitä, jos on koko ajan hereillä eikä nuku yhtään. Virikkeitä ja toimintaa tällä lapsella täytyy koko ajan olla.
Toisaalta, kun ajattelee niin lapsen isä, kun nousi seisomaan niin se ei koskaan oppinut kävelemään vaan se JUOKSI jatkuvasti. Nyt on jo rauhoittunut, kun ikää on tullut 20 vuotta lisää siitä, kun oppi juoksemaan... ;)
Ei kai tässä voi muuta, kun huumorilla yrittää elää... Nukutaan sit joskus 18 vuoden päästä, kun mukula muuttaa pois kotoonta. Sitä odotellessa siis...
Meillä pikkumiehen pahin "en varmasti nuku" kausi alkoi 2-3 kk:n iässä. Uskon, että olette kokeilleet vaikka mitä keinoja, mutta yritä vielä noita, mitä mainitsin (paitsi jos olette jo yrittäneet) ja yritä jaksaa vielä keksiä uusia keinoja, jotka sopisivat pojallenne. Vaikka teille on sanottukin, että se on perinnöllistä, minkäverran vauvat nukkuvat....
Meilläkin tosiaan saattoi mennä nukuttamiseen tuntikausia, mutta, hyvällä tuurilla sitten nukahtikin, ja saattoi nukkua tunnin tai enemmänkin ;-)
Meilläkin poika oli alusta lähtien sitä laatua, että virikkeitä ja äksöniä piti olla. Ei juurikaan viihtynyt yksinään vaan kitisi ja marisi niin että loputkin hermot olivat mennä.
Sinun täytyy saada jostain apua, että saat taas itsesi kasaan! Onko joku, joka voisi tulla hoitamaan poikaa päivällä vähäksi aikaa? Neuvolastakin voi saada sellaista apua.
Jos haluat kirjoitella yksityisemmin, niin osoitteeni on [email protected]
Olen todella huolissani sinusta, sillä tiedän miten vaikeaa voi olla!
Toivosta olen luopunut ajat sitten!
Ei oikein jaksa innostaa enää tuo pojan nukuttaminen. Ensin teet kolme tuntia töitä (valvot tuttia ettei tipu suusta, silität päätä, laulat yms.) ja sen jälkeen poika nukkuu ehkä vaivaiset 15min. Mielummin olen antanut sit olla hereillä ja kantanutkin ympäri asuntoa, kun tehnyt moisen työn tuottamatta sen suurempaa tulosta. Jos poika nukkuu kotona OMASSA SÄNGYSSÄ puolikin tuntia niin se on luksusta!
Enemmän olen huolissani parisuhteen kestävyydestä tämän kanssa, kun itsestäni. Vaikka täytyy myöntää, että hermoille ottaa joka päivä ja teksi mieli "lyödä hansakat tiskiin". Paluuta entiseen elämäänkään ei kuitenkaan ole. Vaikka sitä usein mietinkin... Olen mä sanonut ystäville ja sukulaisille, että oon ihan loppu, mutta ei se tilannetta kuitenkaan muuta. Poika huutaa vaan!
Tiedän. Pitää olla onnellinen, että poika on terve, mutta ei pojan naurut enää paljon naurata, kun naurun saamiseksi pitää kävellä ympäri ämpäri kämppää... En ois koskaan uskonut, että elämä tälläiseksi menee!!!!
Olisi vaan niin kiva edes hetki viettää aikaa oman miehen kanssa ilman, että poika on sylissä tai kitisee lattialla. ;(
Kuulostaa tosi tutulta. Meillä poika (6kk) on ollut myös erittäin huono nukkumaan laitokselta asti. Alussa oli myös mahavaivoja.
Poika nukahtaa ainoastaan tissille, ja heräilee vähän väliä. Herralla on myös oma sänky, mutta siinä nukkumisesta on edes turha haaveilla.
Lohdutukseksi täytyy kirjoittaa, että tilanne on koko ajan pikkuhiljaa korjaantunut. Aluksi olimme aivan hulluuden rajamailla. Välillä teki mieli tehdä aivan hirveitä asioita, koska poika vaan huuti ja huuti. Onneksi kuitenkin selvittiin ilman täydellistä psykoosia.
Nykyisin saamme ulkopuolista apua. Vaimoni otti yhteyttä Äidit irti synnytysmasennuksesta ry:hyn ja sieltä ottivat yhteyttä ja neuvoivat eteenpäin. Käy tsekkaamassa: http://www.aima.fi/
Äiti ja poika menivät taas juuri sänkyyn. Tuttu yökuvio alkaa. Poika nukahtaa tissille, mutta herää viimeistään 45 min päästä. Sen jälkeen vaimoni "hytkyttää" hänet uudelleen uneen, jos ei onnistu tarjotaan tissiä.
Toisinaan poika nukahtaa uudelleen ja herää taas puolen tunnin tai tunnin päästä. Toisinaan poika saa puolestaan itkukohtauksen, joka kestää 5-30 min, jonka jälkeen nukahtaa. Sitten taas herätään vähintään 2 tunnin välein, yleensä tiheämmin.
Meillä poika syö jo kiinteitä, mutta silti yöheräily on jatkunut. Hampaitakin on jo tullut, ja ne ovat pahentaneet omalta osaltaan tilannetta.
Avioliitto on ollut tosi koetuksella. Olemme usein kireitä toisillemme varsinkin iltaisin. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole. Omat hermoni ovat olleet jo kauan riekaleina.
On myös aurinkoisia hetkiä. Välillä huomaa kasvua niin itsessä kuin puolisossakin sekä tietysti pienessä pojassa. Se on aina palkitsevaa.
Jos tahdot kirjoitella enemmän kanssamme, voimme ottaa yhteyttä, jos laitat osoitteen.
Terv. kanssa väsyneet
[email protected]
Tuossa osoitteeni. Kirjoitelkaa ihmeessä... Mukavaa kuulla myös muiden kokemuksia asiasta!
Meillä oli samanmoinen poika, nyt jo kohta 2v. Nukkkui tosi huonosti ja heräsi aina 5-15min. päästä itkemään. Käytännössä nukutin häntä aina. Meillä hieman helpotusta toi kantoliina, johon suljin hänet niin ettei nähnyt mitään. Siinä saattoi itkeä hetken ja sitten nukahti. Ei sitä tietenkään jaksanut joka päivä ja koko ajan pitää. Olen myös kuullut kaverilta tytöstä jota nukutettiin vaunuissa mahallaan ja vaunujen aukko pimennettiin esim. pyyhkeellä niin ettei nähnyt mitään.
Meidän poika myös tarvitsi (ja tarvitsee usein edelleen) paljon huomiota - ei leikkinyt/ollut yhtään yksin.
Muutaman ekan kuukauden olin todella rikki ja tunsin että mitään ulospääsyä ei ole. Hyvien ystävien avulla pääsin eteenpäin mutta parisuhde oli kyllä kovalla koetuksella ja on oikeastaan vasta nyt korjaantunut.
Tärkein viestini on kuitenkin ÄLÄ MENETÄ TOIVOASI! Yritä uskoa että asia järjestyy vielä ja paremmat ajat koittavat, koska niin tapahtuu. Eikä se välttämättä vie kauaa. Toiseksi HAE APUA. Lapselle tärkeintä on jaksavat vanhemmat, ei väsyneen äidin alituinen seura. Tuollaisessa tapauksessa neuvolasta varmasti saa kodinhoitajan. Mekin olisimme saaneet mutta emme tyhmät ottaneet. Tarvitset omaa aikaa! Jos miehesi on töissä, voi hän illalla hoitaa vauvaa ja sinä voit mennä vaikka kaverin kanssa kahville. Ja kaikki mahdolliset turvaverkot kehiin!!! Ja heti!
Toivon sinulle parempia aikoja ja paljon jaksamista!
Hei!Mää valvoin meidän kaksosten kanssa neljä kuukautta kaikki yöt,siis ei minuuttiakaan unta.Päivisin sit muutaman tunnin sain nukuttua kun joku tuttu tuli kattoo lapsia.
Molemmilla oli koliikki mut sen lisäks toinen lapsista sai aivan erilaisia huutokohtauksia aina kun laitettiin sänkyyn.Lääkärille useamman kerran yritettiin selittää et jotain on vialla mut kaikki selitykset kuitattiin sillä et se on koliikki.
9 kk iässä löydettiin syy,poikaa närästi.Eli aina kun laitettiin selälleen niin häntä koski!
Kyllä suututti!Se nimittäin ettei meitä oltu otettu vakavasti.Ja se ennen kaikkea että poika joutui kärsimään 9 kk ennen kuin syy etsittiin!
Meillä yksi merkki sen itkuisuuden lisäksi oli et pulautteli tosi paljon,siis ihan silloin 9 kk ikäisenäkin.
Olin itse ihan piipussa joten tiedän mitä se on!Välillä oli pää niin sekaisin et ei uskonut enää parempaan tulevaisuuteen.
Mut siitä se vaan elämä kirkastui... =)
Kun syy selvisi,poika rupesi nukkumaan.Ja rupesin ottaa omaa aikaa.Kerran päivässä lenkille vaikka mikä olis.
Se piristää tosi paljon!
Lähde pois sieltä kotoa välillä.Ja lähtekää miehesi kanssa jonnekkin kahdestaan.Se on välttämätöntä parisuhteen kannalta...
Mut toivon sulle tosi paljon voimia!
Kyllä se aurinko vielä paistaa teillekkin,usko pois! =)
Samaa mieltä että tarvitset omaa aikaa.Kyllä varmaan joku hoitaa lastasi sillä aikaa kun käyt esim:lenkillä,kaupassa ihan yksin.Minulla on 2-ja 3-vuotias lapsi joilla on ikäeroa vain vajaa vuosi.Alku oli todella rankaa ja elin kuin sumussa.Kumpikaan lapsistani ei nukkunut hyvin.Tilanne on nyt ihan toinen.Lapseni nukkuvat 10-12h/Yö.En väitä että kaikki lapset nukkuisivat hyvin 2-3 vuotiaana,mutta haluan antaa sinulle tunnelinpäähän valoa!Mutta omaa aikaa tarvitset.Hoitakaa vaikka miehesi kanssa "vuorotellen" lasta pari tuntia.Toinen käy ensin jossain ja sitten toisen vuoro.Toimii ainakin meillä.Ja ottakaa vaikka maksullinen lastenhoitaja vähäksi aikaa,käytte vaikka ulkona syömässä.
Tiedän kyllä täysin mistä puhut. Meillä tyttö nyt 11kk, oppinut sinnittelemään. Voi tätä elämän iloa.. :)
Pienempänä tyttömme oli mitä ihanin noin niinku nukkumisen kannalta, nukkui täysiä öitä jo 2kk iässä. Mutta nyt kun on jo niin paljon tekemistä ja näkemistä, vaaditaan äidiltäkin energiaa yhtä paljon kuin tällä 11kk tytöllä. Vaan kun ei, en jaksa yhtään mitään.
Minun ja mieheni suhde on suurin piirtein kämppis tasoa ja riitely on joka päiväistä... Siihen sitten vielä lapsi joka itkee kiellettäessä ja kun ei saa jotain periksi, niin huuto saa aikaan minulla päänsäryn ja kiukustumisen..
Mieheni syyttää minua kaikesta, ja moittii kun huudan lapselle takaisin.. Pitää minua todella huonona äitinä.. En saa mieheltäni minkäänlaista tukea.. Tuntuu että pää räjähtää tai vähintäänkin tulen hulluksi...
Pitäisiköhän hakeutua hoitoon? Ja millaiseen? :/
En voikaan oikeasti sanoa tietäväni mistä puhut.. Eihän meillä ole/ole ollut sama tilanne kuin teillä, eli ei huonoa nukkujaa.. Mutta muuten kyllä kirjoituksesi oli kuin omasta suustasi..
Voimia sulle kuitenkin ja hyvää jatkoa...